Tekijä: Timo Lennart

Ruokailu on joka tiistai 11.30 salpausselän seurakunnan tilassa kirkon viereisessä rakennuksessa. Eilen oli maittavia lohipihvejä kermaisen tillikastikkeen ja perunoiden kera ja jälkiruoaksi kahvit oikein viinerin kera. Ilman kuponkia ruoka olisi maksanut 8 euroa per kerta. Liityin uudestaan kirkkoon noin vuosi sitten, koska erosin siitä aikoinaan syystä jota en nyt tässä avauksessa mainitse. Diakonille piti näyttää hylätty perustoimeentulopäätös sekä tiliotteet parilta kuulta.

Kaveriltani varastettiin prismassa taitavasti lompakko ja huomasi asian liian myöhään. Luottokorteilla oli tehty 6000 euron ostokset muunmuassa 6 tietokonetta ja muuta kallista elektroniikkaa. Asia on nyt Lahden rikospoliisin tutkinnassa. Lompakossa oli myös ajokortti ja henkkarit sekä 300 euroa käteistä. Todella paskamoinen juttu. 🙁

Knuut Suuren esiintyminen meren rannalla oli kenties pikemminkin nöyryyden ilmaus.

Ei ole lainkaan varmaa että Tanskan ja Englannin kuningas Knuut Suuri olisi millonkaan todella käskenyt aaltojen vetäytyä takaisin ja kastunut likomäräksi. Jos hän kuitenkin teki niin, kertomus on ehkä ymmärretty väärin. Varhaisin versio ei kuvaa kuningasta typeräksi kuten myöhemmät kansanomaiset muunnelmat, vaan pikemminkin sangen nöyräksi ihmiseksi.

Noin sata vuotta Knuut Suuren kuoleman jälkeen Henrik Huntingdonilainen kirjoitti teoksessaan kuninkaan kyllästyneen ja närkästyneen hovimiestensä alituiseen imarteluun ja sen vuoksi järjestäneen meren rannalle pienen kokeen.

Kun meri ei vetäytynyt takaisin ja kuningas sai vain jalkansa märiksi, hän sanoi: ””Tietäkööt kaikki, miten tyhjää ja arvotonta on kuninkaiden valta, sillä kukaan muu ei ole kuninkaan nimen arvoinen paitsi Hän , jota taivas, maa ja meri tottelevat ikuisten lakien kautta””

Tämän tempauksensa jälkeen Knuut Suuri ei enää koskaan kantanut kruunua päässään.

ps. Tämä lyhyt ja opettavainen tarina sopisi iltalukemiseksi monille valtioiden päämiehille nykyäänkin.

Naapurin yksin kotona ollut 7-vuotias poika oli aamulla lähtenyt ulos ilman kunnon vaatetusta, ilman avaimia ja ilman kännykkää. Minulla ei ollut puheaikaa soittaa huoltoyhtiöön ovenavausta ja poika oli kylmissään ja hänen yksinhuoltajaäiti oli töissä eikä minulla ole hänen puh.numeroa. Otin pojan huostaan lämpimään ja soitin 112 ja kerroin tilanteen, koska en voinut jäädä odottamaan sitä koska naapurin nainen tulee töistä ja koska minun piti lähteä asioille enkä voinut poikaa yksin kotiini jättää. Nyt naapurin nainen on minulle tosi suuttunut ja sanoi että hänelle tulee paljon ongelmia sosiaalitoimesta. En ehkä harkinnut tarpeeksi, mutta luulin että toimin oikein 🙁

Eilen maksoin yhteensä 360 euron velat kavereille, niin rahaa jäi niukalti. Minun pitää vain tehdä laskelma mitä tarvitsen ja käydä lidlissä ja tokmannissa, vaikka metsäkankaan s-markettiin on puolet lyhyempi kävelymatka.  Tosin aion käydä myös diakonin vastaanotolla josko saisi maksusitoumuksen. Kirkolta en ole hakenut taloudellista apua kuin muistaakseni 3 vuotta sitten yhden kerran.

Kun ei tietokoneita ja älykännyjä. Tänään minulla oli sellaista vääntöä kelan  kanssa että tuntui kun olisin hakannut päätäni seinään ja huomenna pitää heti aamusta taas ottaa yhteyttä sinne ##### kelaan.  Hermot alkaa olee riekaleina 🙁

Kaksi vanhaa rouvaa istui ravintolassa. Toinen sanoi toiselle : – Tahtoisin olla 20- vuotias mutta tietää sen minkä nyt tiedän. Tarjoilijatyttö sattui kuulemaan tuon, niin kysyi rouvalta. – Minä olen kaksikymmentä, mitä te tiedätte ??

Joo. Aikoinaan kun olin kaverini kanssa kauppahotellin ravintolassa iltaa viettämässä, niin pöytäämme tulleet naiset luulivat minua kaverini pojaksi. En tiedä johtuiko ravintolan valaistuksesta että näytin niin nuorelta vaikka olin yli 35-v ja vain muutaman vuoden kaveriani nuorempi.

 

Läksin poimimaan kanttarelleja ja niitä löytyikin hyvin, mutta löysin myös noita metsäpolun juuresta muutaman kauniin ja komean yksilön. Googlasin ryöppäysohjeen ja huomenna teen rousku-kantarellisoosin niin ei tarvi ostaa kaupasta kuin ruokakerma ja sipulia. Niin ja perunoita tietysti myös.

Tuollainen tuli läppäriini jo kolmannen kerran vaikka en ole itse sitä kertaakaan ladannut ja myös jouduin poistamaan sen taas kolmannen kerran, koska en päässyt edes verkkopankkiin, ennen  kuin sain taas poistettua sen. Siinä meni tovi kun en meinannut muistaa miten poisto suoritetaan, mutta onneksi se oli lopulta ihan iisi juttu. Läppärini historiasta voisi löytyä vastaus koska ostin tämän HP:een käytettynä eräältä vanhalta herralta joka kunnosti ja myi tietokoneita.

Yli 5 minuutin ”pikasukellus”

Kesällä 1915 brittiläinen amiraliteetti päätti lisätä omia vedenalaisia taisteluvoimiaan uudentyyppisellä sukellusveneellä. Vaatimuksena ei ollut vain kauppalaivojen upottaja, vaan niin suuri ja nopea alus, että se pystyisi osallistumaan sotalaivojen operaatioihin. Niin syntyi K-vene, joka sitten osoittautui tuhoisimmaksi koskaan rakennetuksi alustyypiksi – mutta vain omalle miehistölleen.

K-veneet olivat yli sata metriä pitkiä ja raskaampia kuin brittien laivaston suurimmat hävittäjäalukset. Ennen sukeltamista miehistön piti sulkea höyry, sammuttaa tulipesät, laskea alas molemmat savupiiput ja sulkea yhdeksän vesitiivistä ovea ja luukkua. Se merkitsi sitä, että pikasukellus, sukellusveneen paras puolustuskeino pinnalta uhkaavaa hyökkäystä vastaan oli mahdoton. Kun saksalaisen U-veneen harjaantunut miehistö pystyi sukeltamaan reilussa minuutissa, K-vene pääsi parhaassa tapauksessa pinnan alle reilussa viidessä minuutissa ja sitten ne vaikeudet vasta alkoivatkin.

K- veneiden pituus ja paino teki niiden tasapainottamisen vaikeaksi. Pienikin virheliike sai ne syöksymään päistikkää pohjaan ja K-veneiden historia onkin onnettomuusluettelo: K-13 rysähti pohjaan sukellusharjoituksissa Skotlannissa ja 32 miestä kuoli. K-2  syttyi tuleen ensimmäisellä sukelluksellaan. K-3 painui koesukelluksellaan pohjaan Stokes Bayssa: Pelastuneiden joukossa oli eräs merikadetti, myöhemmin kuningas Yrjö VI.  K-4 ajoi karille. K-5 katosi harjoituksissa mukanaan 57 miestä ja K-14 sai vuodon Portsmouthin satamassa.

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta laivaston johto jatkoi K-veneiden kehittämistä kolme vuotta, vaikka suunnitelma niiden lopullisesta käytöstä, tiiviissä muodostelmassa pinta-alusten kanssa, oli äärimmäisen vaarallinen.

May Islandin ”meritaistelu”

Todiste siitä saatiin tammikuun 31. päivän iltana 1918, kun kaksi K-vene-laivuetta höyrysi ulos Rosythistä suuren laivasto-osaston kärjessä. Seurannut sekasorto tunnetaan May Islandin taisteluna. Tämä oli se paikka missä täyttä vauhtia pinnassa kiitävien K-veneiden piti kaartaa väistääkseen miinanraivaajaparia. Jonossa kolmantena tulevan K-14:n  peräsin juuttui kiinni ja K-22 ajoi sen päälle. Kun miehistö lähetti hätämerkkejä , höyrysi taisteluristeilijä Inflexible pimeässä 18 solmun vauhdilla suoraan sen kylkeen. Se leikkasi 9 metrin kappaleen K-22 keulasta, taittoi sukellusveneen mutkalle ja se katosi pimeyteen. Kevyt risteilijä Ithuriel, joka johti K-veneiden ensimmäistä laivuetta, kääntyi takaisin auttamaan ja sen sukellusveneet seurasivat sitä uskollisesti – suoraan taisteluristeilijöiden ja niiden saattohävittäjien ja kevyen risteilijän Fearlessin tielle!

Fearless törmäsi yhteen K-17:n kanssa . K-4 kaarsi väistäen niitä kumpaakin ja joutui K-6: n alle. Sitten K-7 puski uppoavaan K-17:ään.

Tämä oli sukellus- ja pinta-alusten ensimmäinen ja viimeinen suuri yhteisharjoitus. Siitä tuli opetus jonka amiraaliteettikin lopulta uskoi ja K-veneiden kuolonuhrien lukumäärä kasvoi 270:neen.

 

Lähde :  Lyhennelmä Valittujen Palojen teoksesta: -Uskomatonta mutta totta- vuodelta 1978