Tämä kolumni on kirjoitettu Youtube-kanavan Päivän yle -sarjan 16.2. erikoisjaksoon, jonka voit katsoa alta. Kolumni alkaa aikaleimasta 7:10
En pidä veroja tai hyvinvointiyhteiskuntaa pahana ideana. On suuri arvo ja kunnia nähdä yhteiskunta, jossa kukaan ei putoa tyhjän päälle, ei nähdä nälkää tai eletä taivasalla. Koska arvostan veroja ja valtiota, se myös tarkoittaa että minun on oltava niitä kohtaan kriittinen, sillä sokea rakkaus on typerää.
Kanatarhassa on kuri ja järjestys
En syytä ongelmista yksin Sipilää, Rinnettä, Marinia, Orpoa tai vaikkapa Purraa. He ovat järjestelmän tuotteita, jokainen vähän eri tavalla maustettuja poliittisia broilereita, jotka ovat oppineet kanatarhan säännöt. Heidän politiikkansa on oireellista järjestelmälle, joka luo eräänlaisen kollektiivisen sumuverhon. Tässä on kritiikkini ensimmäinen ydin: on typerää moittia yhtä puoluetta ja rakastaa toista, sillä vaihto nykyisten toimijoiden parissa ei auta isoon ongelmaan. Toistan: Hallituksen vaihto ei auta ongelmaan.
Moni on sanonut, että tarvitaan ”Suomen DOGE”, viitaten USA:n uuteen ns. tehokkuusvirastoon, joka pyrkii etsimään valtionhallinnon tehottomuuksia. Ei, emme tarvitse ja syy on yksinkertainen: tiedämme jo missä tehottomuudet ovat. Maassamme on osaamista. Valtiontalouden tarkastusviraston lisäksi on lukuisia ajatuspajoja ja tutkijaryhmiä, jotka ovat pitkän aikaa nostaneet esiin huolia.
Meillä on aivan liian suuri määrä päättäjiä ja toimijoita, jotka pääsevät nykyjärjestelmässä osingoille. Tämä on tiedossa. Niin omat asiantuntijamme kuin vaikkapa EU:n korruptioraporttikin muistuttavat yhtenään meitä tästä ns. hyvävelikerhosta. Ehkä sitäkin pelottavampaa on kuitenkin hyvävelikerhon oma armeija, eli siis ne miljoonat hyödylliset idiootit jotka tätä puoltavat. Äänestäjät. Sinä ja minä. Lähes jokainen kaivo mihin rahaa heitetään, on maalattu poliittisen arvomaailman ytimeen. Yrityskin leikata yhdestä kulmasta saa yhden suuren ihmisryhmän puolustuasemiin, soihdut sytytettynä ja talikot teroitettuna.
Siten esitän, että tietoa meiltä ei puutu, meiltä puuttuu tahtotila, meiltä puuttuu ajatus siitä minkälaisen tulevaisuuden haluamme. Meiltä puuttuu suhteellisuuden taju. Meiltä puuttuu katse siihen majakkaan, johon haluamme suunnistaa. Näemme omat varpaamme, mutta emme edes metrin päässä olevaa puuta. Emme uskalla haastaa mitään, koska kaikki keskittymiskykymme kohdistuu em. varpaisiin. Tämä on kritiikkini toinen ydin: kun emme tiedä mitä haluamme, on turha moittia huonoa lopputulosta.
Yhä useampi tunnistaa huolen
Tänä päivänä ei ole vaikea löytää ihmistä, joka on kieltäytynyt lisätuloista, valiten mieluummin keveämmän vastuun tai lyhyemmän työajan. Vanha tuttu syy on veroprogression jäykkyys, jonka myötä tuloista käteen jäävä osuus on kovin pieni. Yhä useammin syyksi kuulee myös haluttomuuden osallistua määräänsä enemmän verotalkoisiin. Kun samaan aikaan näkee läheisensä riutuvan hoitojonossa ja tuimat palkankorotukset poliittisissa viroissa, sitä alkaa monikin pohtimaan syntyjä syviä. Näemme päivä päivältä miten tilanne menee surkeammaksi. Inhimillisesti kaikkein tärkeimmistä asioista leikataan, kun taas kaikkein turhimmat suojellaan yhtä vahvemmin. Järjestelmä ei ole ylipainoinen, vaan sairaalloisen lihava, ja ainoaksi lääkkeeksi tarjotaan lisää ruokaa.
En usko, että ministerimme – nykyisen tai edellisen hallituksen – ovat absoluuttisen pahoja. Heistä monella voi olla oikeaa ymmärrystä ongelmasta sekä oikeaa halua tehdä muutoksia, mutta he eivät voi. Osa puhuu ja heidät vaietaan herjaamalla ja uhkailemalla, osa vaikenee ennalta oma-aloitteisesti. Tai kuiten Juice lauloi paperitähdistä: toiset julmasti myytiin, toiset siististi ostettiin.
Tanssia eivät tanssi vain poliitikot ja virkailijat, vaan myös viestinviejät. Kansalaisista kitketään ajatuskin tärkeysjärjestyksen ajattelusta pois varhain ja tehokkaasti. Yli puolen miljardin Yleisradiomme aloittaa julistuksensa korostamalla omaa ylemmyyttään. Jos et rakasta johdon jättipalkkioita, vihaat demokratiaa ja ihmisyyttä. Sitten he jatkavat linjaansa halki yhteiskunnan. Pakkoruotsi-instituution miljardit eivät ole kuluerä vaan suuri etuoikeus, he kertovat meille. Poliittisten lobbauslaitosten verovapaudet ovat vapautta, ei vastuuttomuutta. Suuri julkinen sektori on tuki ja turva, ei tunarointia. Kehitysapu on virheetöntä ja välttämätöntä. Järjestöjen tukimiljardit ovat yhteiskunnan kiistaton kivijalka. Ainoa asia mitä yliopistot voivat tehdä väärin on saada liian vähän rahaa. Kulttuurirahoituksen kritisointi tuhoaakin sitten liki koko universumin.
Aamusta iltaan, illasta aamuun jokainen näyttö ja kaiutin toistavat tätä mantraa. Ei siis ihme, että kovin moni siihen uskoo. Monet todella uskovat siihen, että Merja Ylä-Anttilan palkka on yhteiskunnalle tärkeämpi kuin lapsen oikeus käydä turvallista koulua. He uskovat, että miljardiomaisuuden kerännyt järjestö tarvitsee lisää rahaa enemmän kuin vanhusten kotihoito. Propagandan tulos on niin kieroa, että maamme vasemmistolaisimmatkin talousajattelijat uskovat sokeasti upporikkaan, korruptoituneen järjestön vaurauden valuvan köyhän kansan hyödyksi, vaikka samalla vastustavat teorian olemassaoloa yritysten osalta. Usko on vahva, se siirtää vuoria – ja samaan rahaan todellisuutta.
Pohjalta ponnistaen
Ratkaisu voi vaatia Suomen vajoamisen entistä pahempaan jamaan. Pyydän vilpittömästi anteeksi että joudun sanomaan asian näin, mutta luulen että meille tulee hurjasti lisää kuolonuhreja ennen kuin muutosta edes harkitaan. Kuka kuolee väkivaltaan, kuka huumeisiin, kuka pakkaseen, kuka hoidon puutteeseen – kaikki saman ongelman oireita. Vasta kun meistä tarpeeksi moni ymmärtää elämän perusasioiden olevan akuutissa vaarassa meidän kaikkien osalta, olemme valmiita kyseenalaistamaan tiemme.
Muutoksen ei tarvitse tulla vallankumouksena, pommina, kaiken vaihtamisena yön yli. Muutos voi hyvinkin olla rauhallinen, suunniteltu ja iteroiva luonteeltaan. Muutoksen ei tarvitse vaatia jokaisen puolueen vaihtoa, saati anarkismia tai väkivaltaa. Muutos kuitenkin vaatii tahtotilan. Muutos vaatii ymmärryksen siitä, että korjausliikkeessä omatkin varpaat kastuvat. Muutos vaatii meiltä kaikilta huomattavaa mukavuusalueelta poistumista. Muutos vaatii meiltä kaikilta jostain luopumista.
Kun olemme valmiita luopumaan, vasta sitten olemme valmiita saamaan. Me voimme saada laadukkaan terveydenhoidon, turvalliset kaupungit, hyvinvoivan koulun, vahvan armeijan, vakaan työllisyystilanteen, elinvoimaisen markkinatalouden ja arvokkaan vanhuuden. Meillä on varaa tähän kaikkeen, sekän rahan että osaamisen puolesta.
Meillä on siihen varaa, kunhan ymmärrämme miten tärkeitä nuo kaikki asiat ovat. Tämä on on kritiikkini kolmas ja viimeinen pointti: meidän on ymmärrettävä, sydäntämme myöten, miten tärkeitä nämä tärkeimmät asiat meille ovat. Vasta sitten, kun ymmärrämme mikä on meille tärkeintä, ymmärrämme mikä ei ole aivan niin tärkeää. Ja se ymmärrys, hyvät ihmiset, on se joka mahdollistaa siitä vähemmän tärkeästä joustamisen.
Kiitos syväluotaavasta kolumnista.
– Jäin miettimään Merjan palkkaa , kun niitä kuluja pitää karsia ja ent Yleläinen Susanne sano että pomoja on liuta kokootumassa päivittäin miettimään mistä tänään puhuttaisiin…?
– Kaupan alalla halutaan voita leivän päälle eikä palkalla tule toimeen ilman lisiä ja 45% työntekijöistä on osa-aikaisia vielä heikoimmilla.
– Demokratia ei toimi joten Trump ja Putin pääsevät huseeraamaan. Puolueet eivät yhteistuumin pysty hoitamaan asioitamme joten äärioikeito on nousemassa myös Euroopan lavoille.
– Kyllä olen iloinen veronmaksaja sitä kerätään pienestä eläkkeestäkin.
Niilon versio demokratiasta on vasemmistolle hyvin tyypillinen, demokratia ei toimi, kun vasemmisto häviää vaalit.
Äänestäjät ovat vasemmistodemokratialle uhka, joka tuli eliminoida tai vähintään lähettää oikeaoppisuuden leireille uudelleen ohjelmointiin.
Kuluja pitää karsia, paitsi huipulta. Se on ollut Suomen tapa säästää aina, riippumatta minkä puolueen ministeri saksia heiluttaa.
Minun yhteiskunnallinen ajatteluni pohjautuu siihen, että mitä terävämpi on meillä pyramidin huippu, niin sitä enempi siitä säteilee laajasti rahvaankin hyväksi.
Tämä sosialistinen ideologia on myrkkyä, jossa tasavertaisuuden tavoittelun seurauksena on että kaikki ovat yhtä köyhiä.
Arvi, mitä tarkoitat tässä pyramidin huipulla?
Se on jo osoitettu, että rikkaiden tukeminen ei auta köyhempiä tai yhteiskuntaa lainkaan. Toki rikkaiden yliverotuskaan ei auta heitä, se vaan vie rahat pois maasta. Tuloerot sen sijaan ovat pitkälti hyväksi kaikille, mutta vain jos siinä ei ole vapaamatkustajia.
Kyllä se nyt vain niin on, että jos meillä on tylppä pyramidi, niin sellainen pyramidi kasvattaa tylsiä kansalaisia lattapäisten lainehille.
…..sillä pyramidin huipulla ei ole vain suurempi varallisuus, vaan siellä on myös sitä tärkeintä, eli aivokapasiteettia, jolla myös köyhempi kansanosa pidetään kyydissä mukana.
Ihan kiinnostava näkökulma, mutta en edelleenkään ole ihan varma mitä tarkalleen haet. Kerro toki lisää.
Jos nyt arvaan oikein – ehkä en – niin esimerkiksi vapaa markkinatalous tekee hyvää. Se että on kauppiaita, tarkoittaa että on myös myyjiä, siivoojia, kuljettajia, yms. Ja kun kauppiaat ovat monikossa, on myös kilpailua. Tätä vasemmisto ei ymmärrä.
Jenkeistä puuttuu markkinatalous monelta osin. Sielläkin tämä toimii matalalla tasolla mutta ylemmällä tasolla ei. Jenkeissä leijonaosa isojen firmojen työntekijöistä pärjää vain koska saavat lisäksi sosiaalitukia (”food stamps”) palkkojensa päälle, vaikka tekevät ylipitkiä päiviä. He haukkuvat muita kommunisteiksi, vaikka ovat sitä kovasti itse.
Elon Muskin tuloista ylivertainen leijonaosa tulee valtion kassasta, tukiaisina ja sopimusostoina. Yritystuet eivät ole markkinataloutta.
Eihän työntekijät pidä yhteiskunnan rattaita pyörimässä kuin ainoastaan kuluttajina ja palvelujen käyttäjinä. Yritykset ja yrittäjät ovat niitä jotka varallisuutta yhteiskuntaan tuo, sillä jos ei yrityksiä/yrittäjiä olisi, niin silloin kansalaiset joutuisivat vain täällä pesemään toistensa paitoja ja perseitä.
Sehän on selvää että yritykset tarvitsevat työntekijöitä, mutta ainakin Suomessa on jo Forssan sopimuksesta lähtien sosialistit kokeneet yritykset vihollisikseen, eivätkä osaa yrittäjiä/yrityksiä nähdä leivän antajina vaan riistäjinä.
Vaikka kuinka Suomessa on perustuslaillinen oikeus lakkoiluun, niin se on kyllä viime vuosituhannen takainen jäänne jonka jo toivoisin heitettävän historian romukoppaan.
Kuvittelisin nyt parempiakin tapoja sopia työehdoista kuin lakkoilemalla, se on niin työnantajan kuin työntekijänkin leipää kaventava.
Tässä olet arvi kyllä täysin oikeassa.
Kyllä ihmiset saisivat sopia asioita keskenään ilman että laitetaan puheoikeus, kymmenykset ja verovapaudet EK:lle, SAK:lle ja muille huijareille.
Kyllä se äärioikeisto on nousemassa esim Saksassa ja miellyttää Putinia sekä Trumppia.
Eiköhän meilläkin äärioikeisto heilu esillä kovin sitä puolustamassa.
– Niin en ole ääri enkä vas vaan katselen asioita eri näkökulmista kuten se eka kommentti ja maksan ilomielin veroja joskaan en arvosta sitä joutosakkia kummaltakaan laidalta verorahoilleni.
– Taisipa eilen olla sellainenkin uutinen jossa firmat jakaa osinkoja kun pitäisi investoida.