Näin monta prosenttia, näin monta euroa, näin monta gigatonnia Riku Aallon machomaskuliinisuutta – tämän kaikki luemme joka päivä heidän tavoitteista. Kuitenkin todellinen tavoite on jotain muuta.
Maan talouden ollessa missä se on ja puolueettomien tutkimusten sanovan mitä realiteetit palkankorotusvaateissa on, voitaneen lähteä siitä että heidän tavoitteella ei ole mitään tekemistä tosielämän kanssa. Sitä vahvistaa se, että lakkoilijat itsekään eivät usko tavoitteisiin.
Joten mitkä ovat varmempia lopputulemia?
Ylen Ykkösaamussa vieraat arvelivat, että lakkoilussa ei ole kyse palkoista, vaan poliittisesta lakosta. Koska poliittiset lakot rajattiin uudella lailla, kehitettiin hatusta jokin outo vaatimus, jonka varjolla voitaisiin lakkoilla hallitusta vastaan. Palkkavaateet ovat siis vain tekosyy jotta voidaan lakkoilla.
No, tuo kertoo miksi lakkoillaan ja mistä aiheesta, mutta entä se lopputulema?
Näkisin, että AY-liike voisi listata neuvottelujen tavoitteeksi poistuvien työpaikkojen lukumäärän, koska se on ainoa varma tulos tästä. Aalto voisi esimerkiksi todeta, että vähintään kymmenen tehdasta ja viisitoistatuhatta työpaikkaa on saatava pois Suomesta. Tuohon pitäisi päästä lakkokeväänä aika helposti.
Kun tavoitteet ilmoittaa rehellisesti, on neuvotteluissakin helpompi ymmärtää ja työnantajien helpompi tulla vastaan.
Kyllä se keskeinen poliittinen tavoite oli ja on ollut koko ajan ”vasemmistomafialla” kaataa hallitus siksi, koska siellä on edustettuna perussuomalaiset.
Tämänhän he julkisesti tunnustivat.
Sehän on selvää, että eihän näitä työelämän uudistuksia olisi koskaan saatu maaliin muuten kuin perussuomalaisten hallitusvastuulla, siksi se mafioosojen viha kohdistuu perussuomalaisiin ja siksi, koska perussuomalaiset ovat tutkitusti suurin työväenpuolue.
Teollisuusliiton tavoitteet eivät ole tältä planeetalta, mutta kuten Kyuu totesi ” keksittiin syy” lakkoilulle.
Toki vaatia saa ja kuka tietää, joku voi sen 10% saada, mutta montako tuhatta työllistä on vähemmän siitä sitten nauttimassa.
Vielä , kun huomataan, että julkinen sektori saa sitten yli 10% , joten onnea vaan.
Ammattiliitoilla on pyhä tarkoitus – kaataa Orpon hallitus.
Heittäisivät ennemmin Leninin yli laidan; kuppaan kuollut kansankiihottaja.
Enemmänkin ymmärrän heitä jotka tekevät pienellä palkalla työtä ja sitten pitää mennä lisäksi sossuluukulle hakemaan pienen palkan jatketta.
– Seuraan nuorta paria jotka molemmat ovat työssä ja joka kuukausi on laskettava tarkkaan …. eikä talous kestä mitään yllätysmenoa!
Heillä ei ole poliittista kotia.
Nykyhallitus ei aja heikoimpien asiaa eikä siihen pysty AY.
Eläkeläiset saivat reilun 1%n korotuksen kun eivät pysty edes lakkoilemaan.
Oravanpyörä on keksitty: Mitä pienemmällä palkalla teet työtä sitä vähemmän kulutat ja lisäät työttömyyttä. Se joka voittaa ei lisää kotimaan kulutusta?
Valitettavasti yhtälössä on takaisinkytkentä myös toisinpäin. Eli mitä enemmän työstä maksetaan, sitä kalliimmaksi työn teettäminen tulee, ja sitä harvemmalla on siihen varaa.
Veroprogressio ja töiden sivukulut vielä pahentavat tuota ikävää takaisinkytkentää.
Jos työstä maksettava palkka nousee vaikkapa 100 EUR, sivukulujen jälkeen työn teettäminen tulee noin 150 EUR kalliimmaksi. Mikäli keskituloiselle 3600 EUR/kk tienaavalle työntekijälle maksetaan tuo 100 EUR enemmän, jää hänelle siitä verojen (marginaalivero tuolla ansiotasolla 48.8%) käteen ~51 EUR.
Vaikka tuo edellä oleva kuvaus on vain karkea ja suuntaa-antava laskelma, osoittaa se kuitenkin yhden Suomen nykyisen talouden ongelmista. Eli palvelualoilla, joissa palkkakustannukset ovat usein merkittävä kustannustekijä, palkkatason yleinen nousu voi itseasiassa vähentää kysyntää.
Toni, juuri näin saattaa käydä, mutta realismi on raskas laji.
Mitä tulee Ay-liikkeen lakkotoimiin, jotka todellisuudessa ovat osoitettu hallitusta vastaan, niin seuraavalla hallituksella on luokkaa samakokoiset leikkaustoimet edessä, koostui se mistä tahansa puolueista.