Oskari 9 v ja Valtteri 7 v tulivat aamupäivällä kyläilemään, sukulaisnappuloita, parilla ylimääräisellä aa-paristolla varustettuja veijareita.
Nopea tsekkaus, että vatsat on täynnä ja oikeat varusteet ovat matkassa, eli märkää kestävät kledjut.
Pojat ja koirat autoon, suunta kohti Merikarviaa, katsastamaan kalastuspaikkoja ja samalla reissulla tekemään koirille jälkiä nuuskittavaksi.
Menomatkalla pysähdys, kartta, kompassi ja kertaus. Eli kartan ja kompassin käytön opettamista ja koirille taitotasoon sopivan jäljen tekeminen.
Perillä kalastuspaikkojen katselmus ja arviointi millaisilla syöteillä jne. ”Yllättys yllätys”, hyvä ystävä kalastus ja eräopas sattui ihan vahingossa paikalle juuri sopivasti nuotiomakkaralle ja eväsleiville.
Paluumatkalla pysähdys ja koirille jälkien ajot, näkemättä on vaikea uskoa kuinka kirkkaina voi lasten silmät loistaa, kun saa ihan itte…
Kotona hetkellinen rauhoittuminen ja ruokapöytään.
Ruoan jälkeen pojille kävi vähän köpelösti kesken ”ruutuajan” nimittäin Nukkumatti iski silmäkulmaan.
Illalla käytiin saunassa ja paistettiin takassa vielä makkarat ja otettiin aika tömpsyt mustaherukkamehua, sovittiin, että katsotaan vielä joku leffa.
No kello 21 pojat olivat jo hyvän aikaa nukkuneet, joten josko katsotaan se leffa huomenna, kunhan ensin tehdään perunamuusia sekä liha, että kalapullia.
No oli pojilla varmasti mieleenjäävä kiva päivä! Semmoinen jonka muistaa koko elämänsä.
Kiitos.
Mikään ei vaan ole niin hienoa kuin pikkuihmisten kanssa puuhaaminen ja hieman, tässä ajassa erilaisten kokemusten mahdollistaminen.
ja kyllä se vaan itsellekin on melkoinen kunnia, kun on joskus opettanut poikien äidille samoja asioita ja hän haluaa…
Joskus onnistuu kenties tekemään jotain oikeasti tärkeää oikein.
Parasta on lasten-lasten kanssa puuhailu ja muistavat ne vielä isonakin.
Katajajousen kun vielä opetat tehdä, sen pitää kyllä antaa kuivata sen kuukauden ennenkuin siitä saa hyvän mutta näin vinkkinä…