Hyvää päivää, terve, on ilmoja pidellyt, kireitä siimoja, ei satu olemaan pihtejä matkassa jne.tuttavuus,jonka kehitystä kuvailin alussa, muuttui tänään, sanoisinko kaveruudeksi.
Vuosikausia ollaan samoilla apajilla käyty ja toisillemme milloin mitäkin apuja annettu tai haavimiehinä toimittu.
Näin alkukeväästä, kun kala on vähän laiska kylmässä vedessä niin harrastus on sellaista enemmänkin veden ääreen ja luonnon helmaan kaipuuseen vastaamista, terapiaa.
Tosiaan useamman vuoden ajan olemme toisiimme törmänneet kalastuksen parissa, mutta tänään ensi kertaa juteltiin niitä näitä.
Urheiluvedonlyönti osoittautui toiseksi yhteiseksi mielenkiinnon kohteeksi, kalastuksen lisäksi.
Minulle se on lähinnä vakioveikkaus, mutta myös hyvin hillityin panoksin pitkä ja moniveto.
Hänellä taasen kyse on paljon enemmästä, useita tunteja päivittäin vievästä harrastuksesta.
Suomessahan on joitain ammatikseen pelaavia, mutta moniko on ajatellut millainen työ on kyseessä?
Lyhennetty työviikko ei tule kysymykseen, kun pitää seurata otteluita, kokoonpanoja, sairaslistoja, otteluhistoriaa jne.jne.
Paljon aikaa ja vaivaa, mutta joillekin se on sen väärtti, valtaosalle ei.
Jos harrastus on hauskaa ja hyödyt ylittävät haitat, siitä vaan. En voi väittää aiheesta mitään tietäväni mutta veikatenkin omaan aika paljon harrastuksia joista ei moni muu tiedä.
Viime viikonloppuna harrastin Tampere-talon ja Sorsapuiston tukkimista
(ei tarkoituksella mutta…)