ASEISIIN TURVAUTUVILLA SUOMEN PORVAREILLA
ON OLLUT MOUKAN TUURIAKIN
Maanantai 31.3.2025 klo 12.02 – Pirkko Turpeinen-Saari
Suomen pääomapiireihin tukeutuvilla porvaripuolueilla on ollut runsaasti onnellisia sattumuksia ja – olosuhteita.
Kun Suomen demokraattisesti valittu sosialidemokraattienemmistöinen eduskunta sääti itsenäisyysjulistuksen, Valtalain, porvaripuolueet kiiruhtivat mitätöimään sen. Äänestyksessä häviölle jääneet menivät Pietariin vaatimaan väliaikaiselta hallitukselta eduskunnan hajottamista, jotta Valtalaki peruuntuisi.
Hajottaminen ei olisi onnistunut muutamaa kuukautta myöhemmin, jolloin Venäjän vallankumous muutti maan hallintorakenteen. Venäjän Suomelle antama itsenäisyys myöhästyi koska eduskunnan hajottamisen jälkeinen eduskunta oli porvarienemmistöinen ja valmiina kumoamaan kaikki demokratiapyrkimykset aseellisesti.
Vain kuukausi itsenäistymisen jälkeen porvarienemmistöinen eduskunta perusti porvarillisen armeijan pitämään maassa järjestystä ja vain kuukautta myöhemmin aloittamaan Mannerheimin valheiden avulla sisällissodan.
Huolimatta saamastaan tiedosta Neuvostohallituksen sähkeestä, jossa ilmoitettiin venäläisten olevan ehdottomasti kaikkea Suomen sisäisiin asioihin puuttumista vastaan, Mannerheim valehteli Pohjanmaan talonpojille, että Suomen vastaperustettu armeija on ryhtymässä taisteluun venäläisiä vastaan.
***
Seuraavan onnenkantamoisen porvarit saivat toisen maailmansodan jälkeen taisteltuaan Hitlerin Saksan liittolaisena Neuvostoliittoa vastaan. Siitä huolimatta, että demokratiaa kannattaneet kansalaiset oli teljetty sisällissodan jälkeen keskitysleireihin ja myöhemmin 1930-luvulla demokratiaa kannattaneet ja Neuvostoliiton ja Suomen välistä ystävyyttä tukeneet kansalaiset oli jätetty ilman kansalaisoikeuksia, Neuvostoliitto suhtautui Suomen porvareihin myötämielisesti.
Monissa muissa maissa natsismin puolella taistelleet sotilasjohtajat ja valtiopäämiehet saivat kuolemantuomioita ja muita ankaria rangaistuksia, Suomen johtajiin Mannerheim mukaan luettuna suhtauduttiin lempeästi. Mannerheim oli Itä-Karjan miehitetyn alueen ja sen 20 venäjänkielisille karjalaisille pystytetyn keskitysleirin hallinnollinen johtaja ja vastasi Suomen armeijan suorittamasta Leningradin piirityksestä yhdessä saksalaisten kanssa. Tästä huolimatta häntä ei syytetty sotarikostuomioistuimessa. Vain hänen omatuntonsa rankaisi häntä painajaisilla, kuten Juhani Suomi teoksissaan kuvaa.
Ukrainassa odotetaan mitä nykyisen sodan jälkeen vallassa olevat natsijoukot tulevat sodan jälkeen saamaan aikaan. Suomen porvarilliset voimat, Saksan natsien liittolaiset, kätkivät toisen maailmansodan jälkeen aseita ympäri Suomen latoja ja muita kätköpaikkoja. Heitä kuulusteltiin puolinaisesti, mutta mitään muihin Pohjoismaihin verrattavaa natsi-liittolaisten tuomitsemista ja pitkäaikaisia vankeusrangaistuksia ei tuomittu. Tanskassa vilä 1990-luvulla natsi-kollaboraattoreita tutkittiin ja tuomittiin.
Suomalaisten sotarikollisten lempeä kohtelu johtui Stalinista ja hänen myötämielestään suomalaisia kohtaan.
***
Viimeisin onnenkantamoinen on porvaripuolueiden tavoittelema Suomen liittyminen Nato:on ja DCA-sopimukseen. Nuo Yhdysvaltojen ja Nato:n rakenteisiin liittymiset olivat mahdollisia vain Obaman ja Bidenin hallituskausina vallinneen Venäjä-vihan aikana.
Presidentti Obama oli katkera Venäjän avusta Syyrian sekulaarisen Bashar al Assadin hallintojärjestelmän pysymiseen pystyssä USA/Nato/Jihadisti paineen alla.
Vuonna 2015 presidentti Obama julisti Venäjän USA:n viholliseksi. Kongressi päätti, että Obaman ei tarvitsisi enään kääntyä kongressin puoleen aloittaessaan sodan Venäjää vastaan.
Suomessa USAID, CIA – Nato:n hybridikeskus-vaikutteinen valtamedia oli innoissaan presidentti Sauli Niinistön tultua valtaan. Nyt porvarillisen presidentin avulla saataisiin vanha ”ryssäviha” leimahtamaan taas liekkeihin. Niinistö ei pettänyt luottamusta. Jo ensimmäisistä Kesärantakeskusteluista lähtien saatiin kokea, että pilkallisuus venäläisiä kohtaan on taas sallittua presidentti Tarja Halosen Allegro-junahankkeen ja ystävällisten suhteiden jälkeen.
Sauli Niinistön kaksi presidenttikautta sinetöi Suomen sitoutumisen Yhdysvaltojen Deep-state- ja demokraattipuolue valtaryhmittymään. Aseet ja aseteollisuus alkoivat taas meilläkin puhua. Suomen yhä historiasta puhtaammaksi pestyt ja diplomatiasta piittaamattomat poliitikot ovat valloillaan.
Onnenkantamoinen muodostui siitä, että Suomen Nato/DCA hakemukset tehtiin ennen Yhdysvaltojen presidentin vaihtuimista Bidenista Trumpiin. Suomi siis livahti USA:n sotateollisuuden puolelle omasta näkökulmastaan onnistuneesti – mutta oliko hanke todella onnistunut?
***
Suomen sotilaspoliittinen neutraalius olisi nyt arvokkaampi kuin koskaan. Mutta ei. Suomi on hankkiutunut kaikin tavoin Venäjän viholliseksi luullen, että Yhdysvallatkin on sitä. Yhdysvaltojen pyrkimys parantaa suhteitaan Venäjään saa Suomen NATO/hybridikeskus/ DCA-median ja poliitikot hysterian valtaan.
Koko Suomen USA:n aseteollisuuden varaan rakennettu ”lännettyminen”on osoittautunut virheeksi. Euroopan unionin diplomatian täydellinen kariutuminen ja koko maanosan vajoaminen natsi-Ukrainaa tukemaan pyrkivän sotapsykoosin valtaan on johtamassa taloudelliseen katastrofiin. Eurooppalainen aseteollisuus ei korvaa hyvinvointivaltion romahdusta EU-alueella eikä Britanniassa.
Onnenkantamoiset eivät ole luonnonvara. Mielivalta tai subjektiiviset näkökohdat eivät ole pysyviä takeita porvarillisen/deep state hallintorakenteen pysyvyydelle. Toivottavasti suomalaiset jaksavat lopulta uskoa omiin havaintoihin ja tunteisiin siitä, että ystävyys on parempi kuin viha ja yhteistyö ja kauppa luovat pysyviä yhteisiä etuja. Neutraalius on parempi kuin sotatoimet. Suomen hyvinvointivaltio on rakennettu liittoutumattomuuden aikana.
Punapaskan sokea toistaminen ei ole totuus Huhtala.
Se onnosoitus kyvyttömyydestä ymmärtää tosiasioita.
Sen vhollisuuden on aloittanut, kuten edellisellä kerrallakin, imperialistinen ryssä, mikäm hyökkäsipuolueettoman itsenäisn altionkimppuun tehtyään aikaisemmin sen kanssa siopimuksen hyökkäämättömyydestä.
Saman rikoksen teki ryssä Suomea kohtaan 1939, mutta aivopestyt punikit syyttävät siitäkin edelleen Suomea.
Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi ja sotarikollinen se on ollut aina ja on tänäkin päivänä.
Punikkipaskan jauhamisen voisit Huhtala lopettaa varsinkin, kun entinen neukkula on nyt fasistinen ja imperialistinen rosvo.
Niin, ihmiskunnan tunnettu hyväntekijä oli armollinen Suomen natseille jotka olivat hyökänneet Neuvostoliittoon tarkoituksenaan surmata kaikki neuvostokansalaiset, tuhota Leningrad ja hyökätä sen jälkeen Moskovaan josta olisi avautunut tie aina Novosibirskiin. Mannerheim olikin jo teettänyt armeijalle voitonlippikset joissa luki ”Novosibirsk on meidän” mutta teksti oli sodan jälkeen rauhan ehtojen mukaisesti pakko muuttaa muotoon ”Novosibirsk on heidän”.
Suomessa suunniteltiin jopa Hitleristä pääministeriä (HuhtalaNatsi-Suomen sotahistoria s. 3627) mutta Adolf ei suostunut vaikka Mannerheim häntä polvillaan rukoili Imatralla junanvessassa synttäreidensä jatkoilla.
Stalin lähetti sodan jälkeen Mannerheimille kirjeen jossa kertoi olevansa pahoillaan siitä että tämä oli käyttäytynyt niin väkivaltaisesti. Stalin kuitenkin ilmaisi ymmärtävänsä asian koska Mannerheimin lapsuus oli ollut niin ankara. Stalin lähetti Mannerheimille hyvän tahdon eleenä kirjansa ”Gulag, rakkauden satama” ja toivotti Mannerheimille hyvää jatkoa. (Huhtala: Stalin, rakkauden jumala s. 6345).