Lähivaalit on käyty ja valtakunnassa kaikki hyvin vaalituloksesta huolimatta.
Maamme oikeistohallitus jatkaa samaa politiikkaa mitä se on toteuttanut tähänkin asti, eikä siihen linjaan muutosta tule saamaan oppositio, vaikka kuinka vaatisivat paluuta entiseen Marinin hallituksesta tuttuun rahanjakopolitiikkaan.
On tietenkin ennen aikaista alkaa vielä puhumaan tulevista eduskuntavaaleista, mutta yleisön pyynnöstä sen teen.
Jos nyt ajatellaan, että tämä punainen vaara olisi vielä kahden vuoden päästäkin eduskuntavaaleissa se mitä se nyt lähivaaleissa osoittaa, että sosialisti olisi kuskin paikalla, niin hyvin vaikeata on uskoa että kokoomus lähtisi sellaiseen hallitukseen mukaan, jossa kuskina olisi demari ja kyydissä istuisivat kaksi muutakin vasemmistopuoluetta.
No entäs sitten, ei varmasti demaritkaan lähde sellaiseen hallitukseen kuskiksi, jossa sen kaksi apupuoluetta istuisi oppositiossa.
Ja sekin on varmaa, että perussuomalaisten kannatus ei kahden vuoden päästä eduskuntavaaleissa ole se mikä se oli nyt lähivaaleissa.
Olen vakuuttunut, että seuraavien eduskuntavaalien jälkeen suurin puolue on sama kuin se on nytkin, eli kokoomus istuu hallituksessa kuskin paikalla ja perussuomalaiset ja kepu mandaateillaan lähtee toteuttamaan oikeistopolitiikkaa enemmistöhallituksessa.
Sekin on varmaa, että Orpon/Purran oikeistohallitus tulee seuraavana kahtena vuotena osoittamaan politiikkansa oikeellisuuden tuottavuuden kasvuna ja uskon kansalaisten kuitenkin sen verran tajuavan, että vasemmistohallitus tulisi valtaan päästyään syömään kaikki ne hedelmät korista mitä tämä nykyinen hallitus on sinne kerryttänyt.
Nyt kun sosialistit juhlii lähivaalivoittoaan, niin suurin pelko kuitenkin heidän perseen ympärillä on se, että Orpon/Purran hallitus tulee vasemmiston valtiovastaisen politiikan kääntämään sille linjalle josta isänmaa kiittää ja he saavat hinkata seuraavankin hallitusperiodin oppostion penkkiä ja housujaan kuluttae.
Sen nyt tajuaa sokeampikin Reetta ja kuurompikin Kalle, että jos annat sosialistille kämppäsi avaimet, niin seuraava vieras joka oveesi kolkuttaa on vouti, eli ulosottomies ja mistäs siinä sitten persauksilta mitään korvauksia voit odottaa, tyhjän saa pyytämättäkin.
Sen nyt ainakin kuvittelisi kansalaiset herättävän äänestämään kokoomusta ja perussuomalaisia seuraavissa eduskuntavaaleissa, sillä demareiden voitto tietäisi myös, että saataisiin Marin kaupanpäälle taas ravistelemaan lantiotaan ja instituutijoita.
Herra siunaa ja varjele Suomen kansaa työntämästä päätään vasemmistolaiseen Giljotiiniin.
Käykö taas puolueelle kuten Soinille: Hallituksessa istutaan ja puolue sulaa alta?
Ei käy, Soini pakeni vastuuta, mutta Purran johtama puolue ei pakene, vaan syöksyy tulta päin ja sammuttaa vasemmistolaisten ja kepun kodinpolttaja-pyromaanien sytyttämän palon.
Velka ei poistu äänestämällä – mutta vaalit ovat aina oikeassa. Katsotaan mitä keksivät.
Tampereelle varmaankin on luvassa paljon lisää päättäjien bileitä veronmaksajien piikkiin. Se varmasti auttaa ongelmiimme.
Niilo
PS:n puolueen johdon vaihto sujui joten kuten. Soini luopui johdosta. Varmaankin arveli, ettei jäsenistö olisi hyväksynyt Soinin nöyristelyä diktaattoriluonteisen Sipilän edessä.
Hallitusopimus tehtiin sutaisten jättäen Soinille liikaa vapauksia Sipilän nöyristelyyn. Soini ymmärtääkseni viittasi kintaalla PS:n työryhmän aikaansaamalle yksityiskohtaisemmalle listalle puolueen laatimista ehdoista yhteistyölle Sipilän kanssa.
Soini ei uskaltanut enää asettua ehdolle puolueen puheenjohtajanvaaliin v. 2017, vaan valitsi prinssikseen Sampo Terhon, joka olisi ollut johtajana juoheampi kuin Halla-aho.
Puolueen jämäkämpi linja asettui Halla-ahon aatemaailman tueksi ja puoluekokous valitsi hänet johtajaksi.
Voi olla, että jos Terho ja Jussi Niinistö olisivat tulleet valituksi puheenjohtajistoon, niin puolue ei olisi hajonnutkaan. Mutta jäsenistön ärtymys soinilaisuuteen johti toisiin valintoihin.
Sipilä olisi jättänyt hallituksen eronpyynnön, jos uudistunut PS olisi vaihtanut ministerinsä mieleisekseen.
Presidentti ja Sipilä pohtivat tilannetta jollakin mökillä ja PS:n puoluesihteeri ”Peräkontti-Virtanen” hoiti yhteyksiä aiempaan puoluejohtoon.
Sipilä ei jättänyt eronpyyntöä, kun sovittiin PS:n eduskuntaryhmän jakamisesta niin, että Sipilän metkuja hyväksyvät perustaisivat tarpeeksi suuren eduskuntaryhmän sipiläisyyden tueksi.
Sipiläisyyden tueksi asettuneista puolueen kansanedustajista tuli myöhemmin poliittisia ruumiita, sinisiä, jotka eivät saaneet seuraavissa vaaleissa ääniä, vaikka lähtivätkin vaaleihin samalla perinteisellä ohjelmalla kuin uudistunut PS:kin.
——
Huolimatta sipiläisyyden mukanaan tuomasta roimasta vaalitappiosta hyväksyttiin keskusta mukaan demaripuolueen hallitukseen, kun keskusta alistui joo-joo -puolueeksi päätavoitteenaan Sote.
Sote-pyrkimys madalsi siinä määrin keskustan politiikkaa, että äänestäjiä siirtyi PS:n kannattajaksi mahdollistaen nykyisen hallituksen syntymisen.
PS:n vaalikulut olivat 1/5 kokoomuksen, 1/3 demarien ja alle puolet keskustan vaalikuluista. Tästä huolimatta PS:n vaalitulos jäi vain pari paikkaa hallitustunnustelijan asemasta.
Jos Riikka olisi päässyt hallitustunnustelijaksi, hän olisi voinut kilpalaulattaa kokoomusta ja demareita keskenään. Sitä vaihtoehtoa emme päässeet näkemään.
Tilanne olisi ollut kieltämättä mielenkiintoinen.
Nyt saattaa käydä niin, että PS:n äänestäjistä moni palaa kokoomuksen, keskustan ja demarien äänestäjiksi.