Silloin kun Suomi voitti ensimmäisen MM tittelinsä jääkiekossa yhdeksänkymmentä luvulla, niin sen jälkeen ei ole kansakunnassa koettu samanlaista ilon ja riemun päivää ja sen voiton sanottiin olleen kansakunnan henkinen ensi sykäys nousussa laman syövereistä.
Mutta nyt vastaavanlainen ilo ja riemu näki päivänvalon viikko sitten ja juhlinta jatkuu edelleen, ei niinkään voiton, vaan hautajaisten muodossa. Kun taantumassa on maassamme eletty jo pian parikymmentä vuotta, niin näiden hautajaisten uskotaan olevan uuden synty maamme kokonaisvaltaiseen menestykseen.
Harvoin jos koskaan ollaan hautajaisia juhlittu niin iloisissa merkeissä kuin mitä nyt on juhlittu, mutta…….
Kun ei ole vielä ruumista, niin olisikohan kuitenkin viisaampaa odottaa niitä hautajaisia vielä pari vuotta, sillä on sitä tapahtunut monasti aikaisemminkin, että potilas onkin herännyt koomasta entistäkin virkeämpänä.
Kuinkas se meneekään se suomalainen sananlasku että, joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankee. Sellainenkin sanonta tunnetaan, että koskaan ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.
Itse kuulun siihen porukkaan jota nyt ollaan jo hautaamassa ja siinä voikin käydä niin, että kahden vuoden päästä juhlitaankin nykyhallituksen jatkumoa ja arkunkannella lakastuvatkin kilpaa punaruusut ja apila.
Niin tai näin, kyllä kansa tietää ja uskon että se tietää myös kahden vuoden kuluttua sen, että jos jätät äänesi käyttämättä vaaleissa, niin se on sama kuin kutsuisit sosialistin syömään pöydässäsi.
Odotan suurella mielenkiinnolla puoliväliriihen jälkeistä aikaa, kun nämä samat tahot jotka nyt riekkuvat suu vaahdossa persujen kuolemaa, niin nämä kuolleet persut kuitenkin istuvat yhä ”pääkallopaikalla”, siis siellä missä rahat kirstunvartijanaan on
Ainoa mitä minä nyt voin näille ruikuttajille antaa neuvoksi on, että ota Hota ei pakota.