Tänään sitten eduskunta, sorvin ääreen palailee, keltaisesta teoksesta, sivut joutuin hupene.
Vasemmisto sekä kepu, sirkustemput hallitsee, koomikoiden kyynelillä, proletaari kylmenee.
On se hyvä ettei sentään, koomikot oo vallassa, jos näin olis siitä seurais, hyvinvoinnin kuolema.
Kaksi vuotta vielä aikaa, nostaa kansa alhosta, viiden naisen jälkiä ei, ihan hetkes korjata.
Iso Antti koittaa saada, hallitusta kaatumaan, mutta Antin oma tuoli, omin väein keikahtaa.
Kepussa on toinen Antti, valtaa hänkin hamuaa, vankilaa kun tuomittuna, meriitiksi koetaan.
EU.n pöytiin Li kun lähti, äärilaita kollottaa, mistä löytyis uusi tähti, näyttään tietä unholaan.
Vihreissä on virta loppu, pareet olis lopettaa, kansalaisten huijaaminen, punaruusu tuoksuaa.
Vasemmiston mafiat se, tekee kyllä kaikkensa, ettei köyhän kyykyssänsä, tarttis koskaan hikoilla.
Kansalaiset herätkäätte, muuten koittaa ohranen, vasemmiston sirkustelus, loppuu leipä rukiinen.
Karavaani hyvin kulkee, vasemmisto räksyttää, kepun oma apilakin, punaiseksi värjätään.
Tähtiä on ministerit, persuissa nyt seitsemän, niin on myöskin Otavassa, kuin myös poikain Jukolas..
Näyttämötaiteen edustajat, työttömäksi joutuvat, vasemmiston politikot, kalliit heidän paikkaajat.
Vasemmisto… ilo pintaan, vaikka sydän märkänis, joskus saattaa auringonkin, säde risuun eksyä..
Taisipa olla hallitus syömässä.
Kepu on kuin tuuliviiri, katoilla se pyöriää, siltarummun paikan näyttää, tupaillat elättää.
Vasemmiston kutsuhuutoon, kepussa taas herätään, kynnysmaton virka oottaa, tovereissa hymyillään.
Vasemmalle tunkua on, sinne kepu änkeää, neljänneksi toveriksi, sillä laari tyhjiää.
Alkiokin haudassansa, kylkeänsä kääntelee, miksi piti kepun lähtee, cityyn äänein kerjäntään.
Saarikkokin hanskat tiskiin, vihdoin viimein luovutti, samat hanskat Kaikkonenkin, kätösiinsä pujoitti.
Kannatus ei kepun nouse, puhtaan arkin heiluntaan, punaisella viivalla ne, velat kyllä kuitataan.
Kepulaiset aikoo saada, kaikki heitä äänestään, kuntavaalein ehdokkaita, hautuumaalta etsitään.
Kepu lupaa joka niemeen, notkelmaan ja saarelmaan, hyvinvoinnin palveluita, velka kansan parantaa.
Turhaa lienee kantaa vettä, kepun tyhjiin kaivoihin, eikä siemen koskaan nouse, oraaks heidän peltoihin.
Runot ovat kaunis, suomalainen tapa käsitellä murheita.
Eiköhän näillä jonkinsortin apuraha irtoa tai voisikohan saada jopa Pekka puupää pystin takanreunaa koristaan.
Huutoäänestyksiin tuskin, eduskunnas päädytään, Jussin kädes nuija pysyy, kansanvalta hymyää.
Kaksi pitkää vuotta joutuu, vasemmisto pettymään, kun jo ensi päiväst joutui, metsäkaarti häpeään.