Jos ei hyvällä, niin sitten vaikeemman kautta.

Nyt ennen vaaleja televisio ja lehdistö lähettävät päivittäin vaalisirkusta kanavillaan, jossa yhdeksän eduskuntapuolueen puheenjohtajat koettavat saada kansan uskomaan heidän temppunsa aitoudesta.

Omaan äänestyspäätökseeni näillä ohjelmilla ei ole mitään vaikutus, olen pesunkestävä persu.

Nyt olen seurannut näitä tenttejä siitä näkökulmasta, että jospa vasemmistolta ja kepulta tulisi jotain uskottavia, vaihtoehtoisia esityksiä hallitusohjelman vastapainoksi, koska eduskuntakeskusteluissa ne ovat loistaneet poissaolollaan.

Mutta ilta illan jälkeen toiveeni on osoittautunut turhaksi, samaa virttä samalla nuotilla oppositio laulaa näissä lähetyksissäkin kuin mitä eduskunnassakin on jo pari vuotta saatu kuunnella.  Toki jos kaiken vastustaminen on vaihtoehto niin varmasti se sitä onkin, mutta ihan äänestäjien kuluttajansuojan kannaltakin kuvittelisi oppositiolta löytyvän omat keinonsa vuotavan valtiopaatin paikkaamiseen ja uuden Sammon valantaan.

Mutta ymmärrän kyllä miksi oppositio ei esitä ensimmäistäkään omaa vahtoehtoa valtiontalouden taseisiin.  Vastaus on hyvinkin yksinkertainen vaikeaan kysymykseen, sillä mitäs oppositio niitä esittelemään, koska kansalaisille näkyy riittävän ainakin Galluppien mukaan pelkkä kaiken vastustaminen, miksi siis oppositio vaarantaisi näkyvissä olevan vaalivoittoinsa lillukanvarsiin sotkeutumalla.

Jos nyt kansalaiset ymmärtäisivät katsoa nenäänsä pidemmälle, niin he äänestäisivät kyllä nykyisiä hallituspuolueiden edustajia myös kuntien ja alueiden päättäjiksi, sillä vain siten tästä sotehimmelistä ei tule jatkuvaa sotaa oppositiopuolueiden länkyttäessä länkiään.

Olen kuvitellut että suomalaiset eivät enään uskoisi utopioihin eivätkä kuvittelisi kusen lämmittävän housuissa ikuisesti mutta väärässä olin.  Nyt he antavat vaaleissa valtakirjansa sellaisille puolueille, joiden kädet ovat kyynärpäitä myöden sinun taskuillasi ja joille syömävelkakin on investointi tulevaisuuteen, puhumattakaan että persettä penkkiin hinkkaamalla katkaisevat sen käden joka heille leivän tarjoaa.

Mutta nämä ovat nyt kuitenkin kuntavaalit. Joten hyvä hallitus, olipa vaalien tulos mikä hyvänsä, niin hallitusohjelman kirjauksiin ja tavoitteisiin niiden ei pidä antaa vaikuttaa.

Mutta ainoa asia millä kansalaiset saadaan taas uskomaan tulevaisuuteen on, että he lopettavat olkiukkojen palvonnan ja laittavat käsiinsä kintaat ja käärivät hihansa, sillä ei se oma elintasokaan sillä nouse, että ainoa paikka missä he ovat hien pintaansa saaneet on ruokapöytä.

Mutta jos kansalaiset haluavat, niin mennään sitten kärsimyksien kautta siihen päämäärään jossa  tienviitassa  lukee että hyvinvointiyhteiskunta, ei niin kuin vasemmistohallituksella että, ”rahaa on”, se on moraalittomuuden ja turmelluksen tie.