Ei sosialistien eikä kepun maho maa oraalle nouse.

Eilen minun tuli riimiteltyä koko runon ja riimittelyn mitalla, niin jospa nyt palaan takaisin proosaan.  Hyvin vähän on minunlaisiani tahkonpyörittäjiä olemassa, jotka onnistuvat terävätkin työkalut tahkossaan tylstyttämään ja ainakaan minun tiedossani ei meitä ole  kuin yksi oman hautansa kaivaja Italian Veronassa ja toinen asuu kirkonkirjojen mukaan Turussa, työskennellen altapaniana kirjapainossa.

Se pohjustuksena.  Nyt paneuden puolueiden tämänhetkisiin Galluplukuihin niiden osalta joiden joukoissa seison, kenen lippua kannan ja jossa ei synny taistelua ilman yhteistä rintamaa, eli perussuomalaiset.

Minä olen tässä laatinut sähköpostia lähetettäväksi puheenjohtajallemme Riikka Purralle, jossa tuen häntä kaikissa päätöksissään jotka hän ja puolue on koko kaksivuotisen hallitustaipaleensa varrella yhteisesti ja yhteisrintamassa sopinut.

Nyt ei pidä sotkeutua lillukanvarsiin ja itse luen tämänhetkisiä Galluplukujamme siitä näkövinkkelistä, että paljon on tässä maassa vielä löysää höylättäväksi, kun katsoo opposition kohonneita Gallupkäyriä.

Eikä missään tapauksessa tule nyt lähteä laastaria laastarin päälle lyömään suomineitoon kuten sosialistien ja kepun puoskarit ehdottelevat, vaan käyttää rohkeasti saksia, tai sanoisinko kirurgin veistä kuolion estämiseksi.

Itse koen perussuomalaisten alenneen  Gallupkannatuksen johtuvan liian tylsistä saksista ja ”vaadinkin”, että missään tapauksessa ei pidä leikata mattoa siten, että leikatun pään siirtää maton toiseen päähän, se on sitä hölmöläisten matonjatketta.  Se on vähän samaan verratavissa, kun yksi kepuisäntä ihmetteli kun ei löytänyt eilen veteen laskemiaan katiskoita mistään ja sitä häneltä kyselin, että merkkaisitko paikan mihin olit ne laskenut, niin hän sanoi selvästi merkannensa veneensä kylkeen laskupaikan.

Perussuomalaiselle eduskuntaryhmälle ja kaikille aktiiveille jäsenille ja ruohonjuuritason toimijoille sanon, että meillä ei ole mitään tarvetta eikä syytä kaataa tuhkaa päällemme hallitusvastuustamme ja ministereiden toiminnasta.  Nyt vain entistäkin voimakkaampi tuki puheenjohtajallemme Riikka Purralle, sillä kun omat joukot häntä tukevat, niin sellaista  graniittista  kivijalkaa ei sosialistien eikä kepun  enkelinpierut kaada.

Se on sitten toinen juttu, jos laajemmat kansanjoukot ja äänestäjät hylkäävät perussuomalaisten vastuuta kantavan ja sivuilleen vilkuilemattoman politiikan joidenkin pikavoittojen toivossa.   Mutta pitäisihän se nyt ymmärtää jos vähänkin on poliittista historiaa seurannut, että sosialistien tarjoilemista pikavipeistä joutuu maksamaan sataprosenttisen koron ja kepu nyt ei muutu vaikka voissa paistais…..se pettää aina.

Puoliväliriihessä viimeistään on suitsia entisestään kiristettävä, sillä liian löyhällä olevat valtiontalouden suitset kuolaimeneen johtaa hallitsemattomaan laukkaan.  Jos olette seuranneet kun lehmät lasketaan laitumelle, niin eihän ne osaa syödä ruohoa järjestelmällisesti edeten, ne tallovat ja paskovat syömättömätkin alueet ripuloidessaan ahneina, ihan samoin kuten muistamme sosialistien ja kepun toimineen viime hallituskaudella.

Hyvin menee mutta menköön….kunhan pidetään suitset kireällä, eikä lähdetä toimimaan kuten toimi aikoineen sininen menneisyys  Juudas Soinin johdolla, kun hillotolpat vilisivät silmissä.

Eräs mies oli ostanut hevosenlihaa kaupasta ja sanoi kauppiaalle, että tämä on melko varmaan mustailaisen hevosesta, niin kauppias ihmetteli että mistä sen voi tietää johon mies vastasi, että siinä näkyy vielä hyvin ruoskanjäljet.

Mutta perussuomalaiset eivät suomenhevosta ruoski, me käytämme piiskaa rakkaudesta ja hellyydestä, sillä eihän Suomen peltoja kyntämään eikä auraa vetämään koskaan pidä sosialistista ja kepulaista lämminveristä valjastaa, siinä on lämminerinen kuin peura ajovaloissa.