Äitini kuoli pääsiäis-perjantaina vuonna 2003 harvinaiseen nivelkudossyöpään 59-vuotiaana.
Äiti halusi kuolla kotonaan eikä sairaalassa ja me sisarukset otimme öisin valvontavuorot kun morfiinikoneesta josta meni letku äidin verisuoneen piti painaa annos puolen tunnin välein.
Isän annettiin levätä koska tilanne kävi niin pahasti hänen sydämelle.
Kävisin mielelläni tänään hautausmaalla jos omistaisin auton.
Isä meni Juhannuksena 1999, kaksoisveli meni Juhannuksena 2002, kaksi viikkoa sen jälkeen kun oltiin mummon hautajaisissa, äiti meni syksyllä 2016.
Äkkiä mietittynä, ainakaan tuo Juhannus ei taida olla ihan kiva päivä.
Voimia heille joilla läheisiä on mennyt.
Lisäys, äidilläni oli nivelreuma 70-luvun puolivälistä asti ja vielä kolme syöpää sen jälkeen. Ei ollut helppoa elo, ei.
On sitä tullut nähtyä miten epäreilusti joitakuita kohtelee sairaus. En minä tiedä mitä siitä pitää oppia tai oppimatta jäädä. Ei vain tiedä.