Roomalaiskatolinen kirkko ei oikein koskaan saanut jalansijaa Suomessa vaikka pari piispaa sitä aikoinaan oli tuomassa. Toinen tapettiin talonpojan toimesta ja toinen vajosi heikkoihin jäihin.
Siksikin valtaosa suomalaisista olemme protestantteja.
Kuitenkin vatikaanin inkvisition keskiaikaisia julmuuksia on liioiteltu sillä jos noituudesta ja kerettiläisyydestä syytetty pääsi vatikaaniin tuomittavaksi hän saattoi olla melko onnekas, sillä vatikaanin tuomioistuin vaati paljon todisteita ennen kuin määräsivät ketään poltettavaksi roviolla.
Paljon kehnompi säkä oli jos noituudesta syytetty joutui jonkin maalaistuomioistuimen eteen tuomittavaksi.
Olihan meillä katolinen kirkko ennen luterilaista. Keskiajalla Turun piispa oli Suomen mahtavin mies jolla oli omaa sotaväkeä ja Kuusiston linna, laajat verotusoikeudet ja hän osallistui myös kuninkaan valtaneuvoston kokouksiin.
Sitten tuli 1500- luku ja kuninkaaksi Kustaa Vaasa. Sodat Tanskaa vastaan olivat tyhjentäneet kruunun kassan ja Vaasa huomasi tilaisuuden täydentää sitä vaihtamalla valtakuntansa luterilaiseksi. Vaihdon myötä suuri määrä kirkon ja luostareiden omaisuutta siirtyi valtiolle ja kassavaje korjautui. Suomesta Mikael Agricola lähetettiin Saksaan Wittenbergiin Lutherin ja Melanchtonin oppiin. Palattuaan Agricola alkoi sitten toteuttaa reformaatiota. Hän käänsi Uuden testamentin ja osia Vanhasta testamentista suomen kielelle. Koska suomeksi ei oltu vielä koskaan kirjoitettu mitään piti Agricolan samalla rakentaa myös Suomen yhteinen kirjakieli. Ja jotta suomenkielisestä Raamatusta olisi ollut hyötyä alkoi kirkko 1600- luvulta alkaen opettaa kansaa myös lukemaan.
Katoliselta keskiajalta meillä on muistona Tampereen vanhin rakennus, Messukylän kivikirkko. Katoliselta ajalla kansan ei oletettu opettelevan uskonasioita vaan tärkeintä oli osallistua sakramentteihin eli kasteesee, ehtoolliseen, rippiin jne. Jumalanpalveluksetkin olivat osittain latinaksi, tosin saarnat kyllä suomeksi jo silloin.