Äärivasemmistoliiton julkikommunisti Anna Kontula ehdottaa, että myös Suomessa pitäisi sallia ihmisruumiiden kompostointi, aivan kuten se on sallittua esim.Ruotsissa.
No mikäs siinä, mummista kukkamullaksi tai marjapensaan juurelle.
Hautauskulut laskisivat, mutta toki joku varmaan valittaisi verovarojen laskusta 😂
Itse olisin valmis laajentamaan vainajien hyötykäyttöä kompostointia pidemmälle ja ajatus anopista nahkiaismertana saa aina hymyn huulille.
Olenko vakavissasi, en tiedä, mutta sen tiedän, että vainajan ruumis on kuori, josta ihminen on jo poistunut. Mitä sille seuraavaksi tapahtuu on sekä vainajalle, että sille kuorelle ihan yhdentekevää.
Kotikokin kanasäilyke 400g. Sisältää koneellisesti erotettua kypsennettyä kotimaista kananlihaa. 2,99e maksoi, eli minusta edullinen kun vertaa yleensä säilykkeiden hintoihin.
Väki kokousti Saksan Munchenissä:
Menikö EU paikalle vain kuulijan roolissa?
Mikä oli tulos?
Piru on irti!
– Nyt on tulossa hätäkokouksia, jopa
Orpo on kutsunut parlamentaarisen ryhmän koolle.
– EU lauma vailla johtajaa?
– Nyt huseeraa laitaoikeisto Saksassa Muskin avustamana. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011038980.html
– Tulee mieleen Chamberlainen rauhan teko?
Kun vasemmisto ja kepu on nyt jo kaksi vuotta päivittäin höperehtänyt omaa narratiiviaan kansalle, että oikeistopolitiikan seurauksena Suomessa köyhät kuolevat kyykkyynsä, niin kyllä se näkyy jo puolelle kansasta totuudeksi muodostuneen kun Galluplukuja seuraa.
Mutta kun tänään arvi(oi) tulevaa, niin demari-toverit kyllä kokivat suuren Gallup- kliimaksensa jo kaksi vuotta ennen eduskuntavaaleja. Sillä valtiontalous on lähtemässä selvään nousuun ja oikeistohallituksemme on saanut onnistuneella vero,-ja investointipolitiikallaan yrityskentän kilpailemaan pääsystään Suomeen. Se on selvää että nämä investoinnit eivät lyhyellä tähtäimellä vielä saa lihaa luun ympärille, mutta puolipitkällä ja pitkällä aikavälillä ne jauhavat maahamme vaurautta työn ja viennin muodossa.
Toinen asia joka kyllä varmuudella tulee sosialistien kannatusta laskemaan niin on tämä jatkuva perseiden penkkiin hierominen. Onhan tämä nyt käsittämätöntä, kun toiset valittavat kun ei ole töitä ja toiset joilla on työpaikka niin lakkoilevat, eli purevat leivänantajansa kättä kohtuuttomilla ja absurdeilla vaatimuksillaan ja tämän seurauksena yritys joutuu saneeraamaan heidätkin kortistoon.
Eli, mitä lähemmäksi menemme vuoden 27 eduskuntavaaleja, niin sitä suurempaa on sosialistien persmäki, kun taas vastaavasti niiden kannatus nousee, jotka suoraselkäisesti toteutti/toteuttaa sovittua työn ja yrittämisen hallitusohjelmaansa, joka tällä vaalikaudella tasapainoittaa valtiontalouden ja seuraavalla hallituskaudellaan kauppataseemme muuttuu lähes kahdenkymmen miinusmerkkisen vuoden jälkeen plussalle.
Nyt nyt kun Ukrainaankin saadaan rauha, niin Suomen osuus tulee olemaan merkittävä kun maata lähdetään nostamaan tuhkasta jos ei rikkauteen, niin vaurauteen kuitenkin, Suomi on avustanut Ukrainaa jo kolmella miljardilla ja ne rahat tulevat kyllä maallemme takaisin. Mutta se on vain rahaa, sillä Ukraina sen kalliimman hinnan on joutunut maksamaan kansalaistensa hengen menetyksinä, kun on taistellut oman suvereniteettinsa säilyttääkseen.
Joten, nyt oikeistohallituksemme ei tule puoliväliriihensä jälkeen lähteä jarrutelemaan maamme uudistamisessa oleskeluyhteiskunnasta takaisin työn ja yrittämisen yhteiskunnaksi, kiljukoon oppositio kuinka kimeällä äänellä hyvänsä sorretun voimaa.
Ja jos nyt jo jotain veikkaan, niin seuraavissa Gallupeissa laskiaisen tapaan demarit laskettelee persmäkeä.
Tämä kolumni on kirjoitettu Youtube-kanavan Päivän yle -sarjan 16.2. erikoisjaksoon, jonka voit katsoa alta. Kolumni alkaa aikaleimasta 7:10
En pidä veroja tai hyvinvointiyhteiskuntaa pahana ideana. On suuri arvo ja kunnia nähdä yhteiskunta, jossa kukaan ei putoa tyhjän päälle, ei nähdä nälkää tai eletä taivasalla. Koska arvostan veroja ja valtiota, se myös tarkoittaa että minun on oltava niitä kohtaan kriittinen, sillä sokea rakkaus on typerää.
Kanatarhassa on kuri ja järjestys
En syytä ongelmista yksin Sipilää, Rinnettä, Marinia, Orpoa tai vaikkapa Purraa. He ovat järjestelmän tuotteita, jokainen vähän eri tavalla maustettuja poliittisia broilereita, jotka ovat oppineet kanatarhan säännöt. Heidän politiikkansa on oireellista järjestelmälle, joka luo eräänlaisen kollektiivisen sumuverhon. Tässä on kritiikkini ensimmäinen ydin: on typerää moittia yhtä puoluetta ja rakastaa toista, sillä vaihto nykyisten toimijoiden parissa ei auta isoon ongelmaan. Toistan: Hallituksen vaihto ei auta ongelmaan.
Moni on sanonut, että tarvitaan ”Suomen DOGE”, viitaten USA:n uuteen ns. tehokkuusvirastoon, joka pyrkii etsimään valtionhallinnon tehottomuuksia. Ei, emme tarvitse ja syy on yksinkertainen: tiedämme jo missä tehottomuudet ovat. Maassamme on osaamista. Valtiontalouden tarkastusviraston lisäksi on lukuisia ajatuspajoja ja tutkijaryhmiä, jotka ovat pitkän aikaa nostaneet esiin huolia.
Meillä on aivan liian suuri määrä päättäjiä ja toimijoita, jotka pääsevät nykyjärjestelmässä osingoille. Tämä on tiedossa. Niin omat asiantuntijamme kuin vaikkapa EU:n korruptioraporttikin muistuttavat yhtenään meitä tästä ns. hyvävelikerhosta. Ehkä sitäkin pelottavampaa on kuitenkin hyvävelikerhon oma armeija, eli siis ne miljoonat hyödylliset idiootit jotka tätä puoltavat. Äänestäjät. Sinä ja minä. Lähes jokainen kaivo mihin rahaa heitetään, on maalattu poliittisen arvomaailman ytimeen. Yrityskin leikata yhdestä kulmasta saa yhden suuren ihmisryhmän puolustuasemiin, soihdut sytytettynä ja talikot teroitettuna.
Siten esitän, että tietoa meiltä ei puutu, meiltä puuttuu tahtotila, meiltä puuttuu ajatus siitä minkälaisen tulevaisuuden haluamme. Meiltä puuttuu suhteellisuuden taju. Meiltä puuttuu katse siihen majakkaan, johon haluamme suunnistaa. Näemme omat varpaamme, mutta emme edes metrin päässä olevaa puuta. Emme uskalla haastaa mitään, koska kaikki keskittymiskykymme kohdistuu em. varpaisiin. Tämä on kritiikkini toinen ydin: kun emme tiedä mitä haluamme, on turha moittia huonoa lopputulosta.
Yhä useampi tunnistaa huolen
Tänä päivänä ei ole vaikea löytää ihmistä, joka on kieltäytynyt lisätuloista, valiten mieluummin keveämmän vastuun tai lyhyemmän työajan. Vanha tuttu syy on veroprogression jäykkyys, jonka myötä tuloista käteen jäävä osuus on kovin pieni. Yhä useammin syyksi kuulee myös haluttomuuden osallistua määräänsä enemmän verotalkoisiin. Kun samaan aikaan näkee läheisensä riutuvan hoitojonossa ja tuimat palkankorotukset poliittisissa viroissa, sitä alkaa monikin pohtimaan syntyjä syviä. Näemme päivä päivältä miten tilanne menee surkeammaksi. Inhimillisesti kaikkein tärkeimmistä asioista leikataan, kun taas kaikkein turhimmat suojellaan yhtä vahvemmin. Järjestelmä ei ole ylipainoinen, vaan sairaalloisen lihava, ja ainoaksi lääkkeeksi tarjotaan lisää ruokaa.
En usko, että ministerimme – nykyisen tai edellisen hallituksen – ovat absoluuttisen pahoja. Heistä monella voi olla oikeaa ymmärrystä ongelmasta sekä oikeaa halua tehdä muutoksia, mutta he eivät voi. Osa puhuu ja heidät vaietaan herjaamalla ja uhkailemalla, osa vaikenee ennalta oma-aloitteisesti. Tai kuiten Juice lauloi paperitähdistä: toiset julmasti myytiin, toiset siististi ostettiin.
Tanssia eivät tanssi vain poliitikot ja virkailijat, vaan myös viestinviejät. Kansalaisista kitketään ajatuskin tärkeysjärjestyksen ajattelusta pois varhain ja tehokkaasti. Yli puolen miljardin Yleisradiomme aloittaa julistuksensa korostamalla omaa ylemmyyttään. Jos et rakasta johdon jättipalkkioita, vihaat demokratiaa ja ihmisyyttä. Sitten he jatkavat linjaansa halki yhteiskunnan. Pakkoruotsi-instituution miljardit eivät ole kuluerä vaan suuri etuoikeus, he kertovat meille. Poliittisten lobbauslaitosten verovapaudet ovat vapautta, ei vastuuttomuutta. Suuri julkinen sektori on tuki ja turva, ei tunarointia. Kehitysapu on virheetöntä ja välttämätöntä. Järjestöjen tukimiljardit ovat yhteiskunnan kiistaton kivijalka. Ainoa asia mitä yliopistot voivat tehdä väärin on saada liian vähän rahaa. Kulttuurirahoituksen kritisointi tuhoaakin sitten liki koko universumin.
Aamusta iltaan, illasta aamuun jokainen näyttö ja kaiutin toistavat tätä mantraa. Ei siis ihme, että kovin moni siihen uskoo. Monet todella uskovat siihen, että Merja Ylä-Anttilan palkka on yhteiskunnalle tärkeämpi kuin lapsen oikeus käydä turvallista koulua. He uskovat, että miljardiomaisuuden kerännyt järjestö tarvitsee lisää rahaa enemmän kuin vanhusten kotihoito. Propagandan tulos on niin kieroa, että maamme vasemmistolaisimmatkin talousajattelijat uskovat sokeasti upporikkaan, korruptoituneen järjestön vaurauden valuvan köyhän kansan hyödyksi, vaikka samalla vastustavat teorian olemassaoloa yritysten osalta. Usko on vahva, se siirtää vuoria – ja samaan rahaan todellisuutta.
Pohjalta ponnistaen
Ratkaisu voi vaatia Suomen vajoamisen entistä pahempaan jamaan. Pyydän vilpittömästi anteeksi että joudun sanomaan asian näin, mutta luulen että meille tulee hurjasti lisää kuolonuhreja ennen kuin muutosta edes harkitaan. Kuka kuolee väkivaltaan, kuka huumeisiin, kuka pakkaseen, kuka hoidon puutteeseen – kaikki saman ongelman oireita. Vasta kun meistä tarpeeksi moni ymmärtää elämän perusasioiden olevan akuutissa vaarassa meidän kaikkien osalta, olemme valmiita kyseenalaistamaan tiemme.
Muutoksen ei tarvitse tulla vallankumouksena, pommina, kaiken vaihtamisena yön yli. Muutos voi hyvinkin olla rauhallinen, suunniteltu ja iteroiva luonteeltaan. Muutoksen ei tarvitse vaatia jokaisen puolueen vaihtoa, saati anarkismia tai väkivaltaa. Muutos kuitenkin vaatii tahtotilan. Muutos vaatii ymmärryksen siitä, että korjausliikkeessä omatkin varpaat kastuvat. Muutos vaatii meiltä kaikilta huomattavaa mukavuusalueelta poistumista. Muutos vaatii meiltä kaikilta jostain luopumista.
Kun olemme valmiita luopumaan, vasta sitten olemme valmiita saamaan. Me voimme saada laadukkaan terveydenhoidon, turvalliset kaupungit, hyvinvoivan koulun, vahvan armeijan, vakaan työllisyystilanteen, elinvoimaisen markkinatalouden ja arvokkaan vanhuuden. Meillä on varaa tähän kaikkeen, sekän rahan että osaamisen puolesta.
Meillä on siihen varaa, kunhan ymmärrämme miten tärkeitä nuo kaikki asiat ovat. Tämä on on kritiikkini kolmas ja viimeinen pointti: meidän on ymmärrettävä, sydäntämme myöten, miten tärkeitä nämä tärkeimmät asiat meille ovat. Vasta sitten, kun ymmärrämme mikä on meille tärkeintä, ymmärrämme mikä ei ole aivan niin tärkeää. Ja se ymmärrys, hyvät ihmiset, on se joka mahdollistaa siitä vähemmän tärkeästä joustamisen.
Eilen kun niin valtavasti Suomen media hehkutti Sanna Marinin osallistumista Saksassa käynnissä olevaan, Ukrainaa koskevaan foorumiin, niin itse paikanpäällä tätä säihkettä ei ilmennyt.
Sitähän se Marin itsekkin päivitteli, kun häntä ja kolmea muuta naista ei ollut esim. yhtään miestä saapunut kuulemaan. Mutta kukas mies sellaiseen paikkaan lähtee kuuntelemaan itseensä kohdistuvaa moitetulvaa naisten sortajana ja alistajana.
Minä rinnastaisin Marinin sädetikkuun, joka syttyessään nopeasti palaa loppuun ja käteen jää vain mustunut nokikeppi
Olen jo useasti täällä pirkassakin maininnut, että ennen kuin kukko on kolmasti kiekaissut, niin tämän porsaan on kyllä routa jo kotiin palauttanut.
Täällä vielä rajojen takaisesta poiketen heitellään palmunoksia aasin eteen aasin siinä ratsastaessa.
Ja enpä taida tässä(kään) arviossani väärässä olla kun sanon, että Marin tulee olemaan seuraavan, Antti Lindtmanin (herra varjele ja armahda) sosialistihallituksen ulkoministeri.
Kyllä maamme mediakenttä ( YLE, HS, IL ja IS ) tulevat pitämään huolen siitä, että Marinin paluu kirjoitetaan uhrauksena kun isänmaan kutsuu. Isänmaan puolesta Marinin sanottiin silloinkin lähtevän työtä tekemään, kun hän eduskunnasta lähti yhtä nopeasti kuin mustalainen työvoima toimistosta.
Tovereilta puuttuu nyt sellainen tähti, joka Niilo Ylivainion tavoin kaataisi kansaa toreilla ja Marin on siihen vihkiytynyt, sillä vähän kun laitetaan punaa poskiin ja puetaan ylle nahkainen roiskeläppä, niin johan on kumma jos ei työn orjat sorron yöstä nouse, sillä tää on viime ponnistus.
Hallituksemme rakentui velkajarrun varaan.
Pelastetaan hyvinvointiSuomi velkajarrulla.
– Miten on käynyt: työttömyys on lisääntynyt,
investoinnit jäässä kun firmat jakavat liikenevät varat osinkoina?
– Velka on kasvanut entisestään…
– Helpoita on syyttää edellistä hallitusta.
Olisko nyt aika puoliväliriihessä tarkastella hallituksen stratekiaa?
Syyria 125,74
Kongon demokraattinen tasavalta 101,60
Afganistan 99,76
Irak 85,54
Somalia 52,37
Iran 38,35
Ruotsi 27
Viro 12
Ukraina 11,39
Suomi 8,12
Venäjä 6,23
