Teen nyt näin vuoden aluksi syväluotaavan analyysini maamme poliittisista puolueista ja siitä, että millä puolelle ja kenen hyväksi heidän sydämmensä sykkii, vai sykkiikö kenenkään, muistuttaako se vain kuolleen sydänkäyrää.
SDP on oppositiossa pahassa välikädessä, eli samaan aikaan Lindtmanin tulee näytellä sekä kuolutta että elävää, jotta omat rivit pysyisivät mahdollisimman suorassa. Nimittäin liiallinen Lindtmanin innokkuus kokoomuksen ja sitä kautta sinipunan suuntaan, voi tulevaisuudessa saada äänestäjien halun siirtyä kahden muun toveripuolueen kannattajiksi. Eikä tässä vielä kaikki, omassa pilttuussaan kuopii maata myös oman puolueen oppositio Ratsi(marinin) johdolla ja odottaa sopivaa hetkeä tehdä isosta-Antista päätään lyhyempi. Joten Lindtman joutuu käymään ikään kuin kolmen rintaman sotaa ja yleensä tai sanoisinko aina, siitä jää vain musta pekka jakajan käteen.
No kokoomus ja Orpo sitten, hän joutuu tekemään politiikkaansa vähän kuin kieli keskellä suuta, eli toisaalta ei voi liiaksi myötäillä perussuomalaisten suuntaan, sillä pelkona on että monikulttuuriset lähtevät sinne missä luullaan sateenkaaren päästä sen autuuden löytyvän. Toistaiseksi vielä hajaannusta ei ole pahemmin havaittavissa, mutta Gallupeilla on ihmeellinen voima suunnan muuttumiseen. Sehän olisi yksi pelastava tekijä, että talous lähtisi vihdoin selvään nousuun, sillä lähtöhalutkin kannattajakunnassa hälvenisivät.
Kepu se käy yhä Jaakobin painiaan, eli ollakko vai eikö olla, siinäpä kysymys. Nyt kepu laittaa kaiken tarmonsa tuleviin kunta ja aluevaaleihin, että menetetty maakuntavalta saadaan takaisin perussuomalaisilta. Se vaan ei tämä kepun oppositiopolitiikka ole kovin uskottavaa, kun hallitus tekee myös maaseutumyönteistä politiikkaa. Kepussa on nyt niin puheenjohtajana kuin eduskuntaryhmänkin puheenjohtajana Antit, ja näyttää että kova hinku heillä on päästä demari Antin seuraksi kolmanneksi pyöräksi seuraavaan hallitukseen.
Kahta muuta vasemmistopuoluetta en sen kummemmin analysoi, he joko elävät tai kuolevat isomman vasemmistopuolueen mukana.
Ruotsalaiset kyllä pitävät 3-4% kannatuksena riippumatta siitä, ovatko hallituksessa vai oppositiossa.
Kristilliset taas pienenee pienemistään kuin pyy maailmanlopun edellä ja todennäköisesti sitä myöden niin kokoomus kuin perussuomalaisetkin ovat tässä hyötyjinä.
Mutta yksi on varmaa, ei tarvitse edes olla mikään tähtitieteilijä nähdäkseen, että ”Harkimoiden” taru eduskunnassa loppuu tähän kauteen, ja hyötyjänä tässäkin tapauksessa on kokoomus.
Perussuomalaisilla sitä vastoin on hyvin asiat, heillä ei ole kansallismielisiä kilpailijoita eduskunnassa ja sen verran minä puolueen peruskannattajista olen tapeetilla, että kun oman puolueen päätökset ei aina miellytä, niin silloin ei loikita puolueesta toiseen vaan mennään katsomoon, toki aina löytyy niitäkin oman napansa ympärillä surffaajia, jotka vaihtavat puoluetta pikavoittojen toivossa, niitä on kuitnkin häviävän vähän.
Tässä nyt tällainen uudenvuoden kattaus politiikan nälkäisille.