Kirjoitin äsken ehdottavani yksityisen terveydenhoidon alasajoa. Ihme kyllä, sain aiheesta palautetta, mukaanlukien uhkailuja Pihlajalinnalta, joten aiheesta piisaa mukavasti lisää kirjoiteltavaa. Tänään nostan tikun nokkaan mielipiteiden motiivit.
Klassinen versio
Moni julkisen terveydenhoidon varassa oleva kritisoi perustellusti järjestelmää, jossa he kokevat jäävänsä jonon hännille samalla kun heitä terveemmät ihmiset pääsevät yksityiselle lääkärille hetkessä.
Moni maailmanhalaajatoimittaja voivottelee järjestelmää josta itse nauttivat. Teksti on yleensä luokkaa ”minä saan niin hyvää hoitoa aina mutta on se ikävää etteivät muut saa”. Jos tuo asia heitä tippaakaan häiritsisi, he tekisivät sille jotain mutta kaksinaismoralismi on valitettavan vahva laji joissain piireissä.
Tämä jälkimmäinen näistä on se, jota haluan haastaa muutoinkin. Kysymykseni on tämä: hei sinä yksityistä terveydenhuoltoa käyttävä: saatko ihan oikeasti hyvää hoitoa? Kas, kun minä alan kallistumaan sille kannalle että kovin moni ei sitä saa. Ei, vaikka rahaa palaisi reilusti.
Jos tarve on saada sairaslomaa flunssaan, pillereitä kipuun, kortisonipiikki tai jokin muu simppeli asia, silloin yksityinen epäilemättä hoitaa nopeasti. Toisin sanoen, hoito on tehokasta silloin kun se on yksinkertaista eikä asia ole äärimmäisen vakava. Vakavissa tapauksissa yksityinen ei auta, kuten pitkällä kaavalla edellisjutussa kävin läpi.
Turhuudet kärkeen!
Yksityinen terveydenhoitojärjestelmä on luotu tarjoamaan maksimaalista tehoa minimaaliseen tarpeeseen. Se tarjoaa nopeaa apua silloin kun sitä ei tarvita. Tätä kulmaa ei mielestäni korosteta tarpeeksi, jos lainkaan.
Kas, yksityisen (työterveyden ja kelakorvattavien) puolustusargumenttien ydin on, että joo, on se julkisella paha tilanne mutta sentäs jossain toimii ja se kuorma on julkiselta pois. Mielestäni tämä koko argumentti on suunnilleen yhtä kestävä kuin venäläinen ilmapuolustus. Se, että yksityinen puoli hoitaa tarjoaa palveluita joita julkiselta ei edes haettaisi, ei auta julkista puolta mitenkään.
Jatkakaamme vielä. Yksityinen terveydenhoito tulee veronmaksajalle kalliiksi, vaikka osan sen kuluista maksaakin asiakas (henkilö tai firma). Sen rahan vaikutuksena emme helpota terveydenhuollon tilaa. Sen sijaan sillä rahalla viemme lääkäreitä pois terveyskeskuksista ja kuten edellisessä jutussa mainitsin, aiheutamme lisäkuormaa julkiseen erityissairaanhoitoon. Toisin sanoen, veronmaksaja maksaa siitä, että järjestelmä huononee ja saa vastineeksi ei-mitään. Kirsikkana kakun päällä on hyvä muistaa, että se yksityishenkilöiden ja firmojenkin maksama raha on pois jostain hyödyllisemmästä.
Toki peiliin pitää katsoa. Se, että esimerkiksi Pihlajalinna saa vakoilla vakuutusyhtiöltä äärimmäisen luottamuksellisia asiakastietoja omaa markkinointiaan varten, menee läpi kuin väärä raha koska yllä mainittu illuusio pysyy. Ripauttele markkinointiin vielä pelottelua siitä miten hirveää on julkisella puolella asioida niin moni heittää tähän kaivoon viimeisetkin pennosensa. Onpa sitäkin näkynyt että jo kerran maksamastaan hoidosta valittavaa pelotellaan vakuutuslääkärijärjestelmän kynsiin joutumisella. Pelolla markkinointi mitä ilmeisimmin toimii.
Ymmärrän erinomaisesti miksi nykyjärjestelmää pelätään. En kuitenkaan ymmärrä hetkeäkään miksi nykyjärjestelmä hyväksytään. Haastan myös jokaisen yksityisen puolen asiakkaan pohtimaan yksinkertaista kysymystä: onko buranareseptin saaminen tunnissa kaiken tämän arvoista?
Omalla kohdalla yksityinen oli aktiivinen hoitamaan kaihileikkauksen ja se oli etuajassa. Leikkaus aiheutti jäliseuraamuksia joita ole hoidattanut julkisella, sillä yksityinen totesi etteivät pysty.
Olen yrittänyt kysyä mikä meni pieleen ja siihen julkinen ei halua antaa tyhjentävää vastausta?
Lopputulos on että lopun ikää seurataan ja hoidetaan julkisella.
Kela- korvaus menee yksityisen toimistomaksuun 30 €. Eli sillä saa mitään hoitoa. Sitä ei ole julkisessa.
Vaan, mitä sitten pitäisi tehdä, kun julkisella puolella ei todellisuudessa saa sitä tarvitsemaansa hoitoa?
Esimerkkinä tilanne, missä julkinen lääkäri ehdottaa diabetekseen sairastuneelle, joka ohjeiden mukaan menee omaan terkkariinsa, että voisitko hoidattaa sitä jossain muualla…
Juha, sanoisin että julkinen puoli pitäisi saada kuntoon. On äärimmäisen surkeaa että hoitoa ei saa. Mutta auttaako sekään että on kaksi paikkaa josta ei saa hoitoa?
Yksi tuttava hoitaa diabetesta yksityisellä puolen. Siellä tosiaan tehdään kyllä kernaasti diagnoosit ja annetaan reseptit, mutta kaikki vaativammat tutkimukset he usuttavat sieltä julkiselle puolen.
Olisihan se mukavaa, jos tuo julkinen puoli toimisi.
Se vaan ei nykysysteemillä tule sitä tekemään, koska se vaatisi byrokratian kovaa karsimista, toimintojen systemaattista järkeistämistä ja massiivisen hallintohimmelin ja maakuntahimmelin karsimista.
Myös lääkärikunnan ylimielistä käyttäytymistä muuta henkilökuntaa kohtaan olisi syytä muuttaa asiallisemmaksi.
Yksityisellä puolella onnistuu joku flunssan hoito mutta siihen se sitten juuri jää…
Itse saan tarvittaessa uskoakseni hoitoa työterveydestä joten olen ollut sitä vastaan että se lopetettaisiin. Mutta äskettöin juuri kuunneltuani jotain uutisia tiedostin tuon ongelman yksityisen ja julkisen suhteen. Yksityusellä puolella on pulaa ainakin hammaslääkäreistä. Niinpä hammaslääkäripalveluita ostetaan kauhealla hinnalla yksityisiltä firmoilta. Lääkärit taas siirtynevät mielellään niihin yksityisiin firmoihin parempien palkkojen perässä. Ei ole ihme jos sote-rahat eivät riitä!
Jos yksityillä terveysfirmoilla on jotain veroetuja ne pitäisi ainakin poistaa. Ja lääkäreille tarjota kilpailukykyiset palkat; vaan mistä rahat? Kalliiksi nykymenokin tulee. Lääkäreiden palkkojenkorotuksien luulisi tulevan halvemnaksi kuin ostopalvelut koska voittoa tavoitteleva yritys jäisi välistä pois. Julkisen sektorin vetovoimaa pitäisi lisätä ja yksityisen vähentää.
Tampereella tuota hammaslääkäripulaa on ollut jo runsaat 20 vuotta ja hammashoidon palveluita ikäihmisille ei juurikaan ole ollut.
Minä kyllä ihmettelen tätä valituksen määrää ? No, minä en ole sairas ( toistaiseksi ). Kaikki tarkastukset, joskus liittyy ex- urheiluvammaan, Mehiläisen käynnit( jukkinen), Hammaslääkäri ovat onnistuneet nopeasti.
Silämälääkärin käynti
yksityisellä myös alta aikayksikön- optikon suositus.
Epäilen, että vika on asennevammassa.
Minä muistaakseni olin näilläkin palstoilla valmis yksityisen puolen lopettamaan. Joillain erikoisen pitkälle erikoistuneille sairaaloille kuten esimerkiksi Docrates voisi olla tilaa ruuhkan purkajana. Laadullisesti julkinen puoli pystyy hoitamaan ja kehittämään syöpähoidot yhtä hyvin, eitarvita muuta kuin rahaaa!!!
Liian monta toimijaa:
– Työterveys
– Yksityinen
– Vuokralääkärit
– Julkinen
Kullä julkinen toimis jos se laitettais kuntoon.
Työterveys voitais lopettaa ja yksityisen kelakorvaus poistaa, niillä jo aluksi pääsis aika pitkälle.
”Työterveys voitais lopettaa ja yksityisen kelakorvaus poistaa” Meinaat siis, että, kun julkiselle ei pääse, niin sitten pitää vielä rankaista niitä, jotka pakosta joutuvat menemään yksityiselle?
Ei ihan yllätä…….
Ongelma ei ole sinänsä yksityinen terveydenhoito alana, vaan se ettei se toimi markkinaehtoisesti. Se saa aivan liikaa tukiaisia, verohelpotuksia, vastuuvapautuksia ja muuta. Tämän ympärille muodostuu melkoinen suo, jota Niilokin tuossa kuvaa.
Lopulta lääkäri on lääkäri, hoitaja on hoitaja. Mutta he ovat osa sairasta järjestelmää.
…lisäksi julkinen vastaa koko tervydenhuollon toimivuudesta koulutuksineen, hallintoineen, ykityisten mokien korjaamisesta, hätä- ja pelastustoiminasta ensiavusta …..
Yksityinen poimii kirsikat kakusta.
Yksityiseltä puuttuu ne useimmat kalliit laitteet joita tarvitaan ja siten hoito ei ole kokonaisuudessaan heidän hoidettavissa?
Heikki sen sanoi – poimii kirsikat kakusta jota ei edes itse ollut leipomassa.
Laitepuolellahan juuri diagnoosilaitteita on yksityisellä paljon. Tuntuu että jokaisessa nakkikioskia isommassa yksityisessä paikassa on oma röntgen, magneetti ja tällaiset. Hoitolaitteita ja -välineitä ei sen sijaan olekaan.
Vaan kukahan systeemin korjaisi?