Tuossa päivänä muutamana kiroilin saamattomuuttani jälleen, kunnes kyllästyin omaan ääneeni. Reilu kuukausi sitten kostin itselleni pistämällä vihdoin videovälineet parempaan kuntoon, ja siitä alkoi päivittäinen sarja. Koska ette kysyneet, kerron siitä nyt teille.
Hukattua potentiaalia etsimässä
Luen ja kuuntelen paljon Ylen sisältöä. Joukossa on helmiä, porukassa on hyviä toimittajia. Liian usein juttu kuitenkin kompastuu johdon linjauksiin, joita on vaikea käsittää. Ei Yle valehtele päin naamaa tai yritä salaliitoilla johtaa meitä turmioon. Ongelma ei ole mahdoton, mutta ärsyttävä. Pienin valikoivin näkökulmin ja pienin pimitetyin yksityiskohdin tehdään liian monesta jutusta huonoa journalismia. Kun pitäisi yhdistää ihmisiä ja nähdä asioista monia eri kulmia, yritetään kaikin tavoin saada ihmiset toistensa kimppuun ja vääristellä yhden pyhän totuuden mallia.
Tämä ei ole puoluekysymys. Jos persut tunaroivat, Ylen tehtävä on kertoa siitä suoraan, nopeasti ja tarkasti. Jos demarit tunaroivat, Ylen tehtävä on kertoa siitäkin. Jos asiassa on monta tasavertaista mielipidettä, niitä tulee kaikkia kuulla ja mieluusti vielä altistaa asiantuntijan faktantarkistukseen. Moniäänisyys on oikea valinta, sillä terveeseen yhteiskuntaan mahtuu monta mielipidettä. Ihminen ei opi kuulemalla omien mielipiteidensä toistoa, vaan altistumalla vastakkaisen mielipiteen kulmille ja perusteille. Ihminen, joka demonisoi eri mieltä olevan, tekee hallaa itselleen. Media, joka tekee tätä sadoilla miljoonilla, vailla valvontaa, tekee hallaa meille kaikille.
Koska tutustun Ylen sisältöön joka päivä, päätin että teen joka päivä noston jostain tällaisesta sisällöstä. Joskus se on uutisesta, joskus radio-ohjelmasta. Joskus se on kehuja, joskus se on kritiikkiä. Joskus se on suoraviivaista, joskus pohdiskelevaa. Yleensä se on noin viisi minuuttia sisältöä.
Toistaiseksi suosituin jakso on ollut analyysi Politiikkaradion keskustelusta eri politiikan toimittajien välillä.
Tarina jatkuu
Sarjasta ilmestyy joka ilta uusi jakso kanavalla ja uteliaat voivat myös selata koko sarjaa. Kanavan voi tilata saadakseen tiedon uusista jaksoista, mutta mitenkään välttämätöntä se ei ole.
Tulevaisuus… noh, sen näkee sitten. Toistaiseksi jatketaan tähän tyyliin. Säännöllinen ajatusten kokoaminen kameralle on helpottanut omaa oloa huomattavasti ja rutiinien lisääminen iltoihin piristää. Ehkä teen tätä vielä vuoden, ehkä heitän huomenna hanskat tiskiin. Ehkäpä Merja Ylä-Anttila soittaa Googlelle ja vaatii tilini poistamista, koska suhtaudun ylen mainioihin toimittajiin paljon myötämielisemmin kuin sen läpimätään johtoon. Ehkä sarja kehittyy johonkin suuntaan. Ehkä ostan vokaalin.
Osaavia toimittajia taitaa olla varsin vähän.
Helpointa on asettaa eri osapuolia vastakkain.
Osapuolten väittämien faktantarkastus puuttuu.
Toimittajilla mielestäni on osaamista, toki eroja on.
Vaan kun johto määrää mistä kirjoitetaan ja mitä, ei pääse olemaan ammattilainen.
Ja faktantarkistus, se todellakin puuttuu.
Oli jotenki aika paljon puhuva, eli yhtään mitään sanova se Jouko Jokisen eläkehaastattelu
Ei siitä löydä sisältöä edes etsimällä.
Muutoinkin koko YLE alkaa tuntumaan päivä päivältä ihan sellaiselta keskiverto julkisen rahan käyttäjältä, eikä se kyllä ole journalismille eduksi.
Kyuu, oletko kuunnellut Ivan Puopolon, Arno Kotro koulukirjat jakson?
Ivan Puopoloa koitin pari kertaa kuunnella mutta joku kaverin tyylissä ei vain iske minuun.
Itse löysin Jokisen haastattelusta paljonkin, mutta ei mitään mistä olisin erityisesti ilahtunut. Itserakkautta, uskoa omaan ylemmyyteen.
Onhan mielenkiintoista seurata onko Jokisen eläkkeelle siirtymisellä vaikutusta ja jos on niin minkälaista YLEn ilmeeseen.
Monihan arveli Jokista sangen autoritääriseksi johtajaksi ja myös hänen puolueettomuutensa laatu herätti keskusteluja.
Toivokaamme nyt kumminkin että Yle kehittyy yhä avoimempaan ja puolueettomaan suuntaan kuitenkaan liikaan pehmoiluun syyllistymättä. Vähän soisin myös että käyvät läpi kulurakenteitaan eivätkä tuppaudu liiaksi kilpailun varassa elävän median markkinoille.
Kolmosen Puopolo on luku sinänsä, omanlaisella otteella hoitaa juontotyötään ja ollut ahkera Xssä. Oikeistolaista otettakin lie hänellä, olisiko vastapaino joillekin ylen toisenlaisille valinnoille toimittajakunnassaan. Jotenkin kai tykättykin kun ei ole toiseen vaihdettu.