Inspiroiduin Jyrki Vainion haastattelusta ja siinä referoiduista Jari Ernroothin näkökulmista liberalismiin. Tässäpä aihe, jota on moni pohtinut, allekirjoittanut myös, tulematta absoluuttiseen totuuteen. Keskustelu jatkukoon ja tänään käyn sitä vertailemalla liberalismin antamista ja ottamista.
Ensin on tarve, halu tai pyyntö
Ensin jonkun on täytynyt haluta vapautta, oli se sitten luokkayhteiskunnasta, orjuudesta, tai mistä vaan. Jonkun on täytynyt myydä ajatus tarpeeksi monelle. Joskus se on vaatinut kansalaistottelemattomuutta, joskus älyllistä argumentointia, joskus palopuheita, joskus inspiraatiota, usein kaikkia näistä ja muutakin. Aina on ollut muutosvastarintaa, joka on pitänyt myös käsitellä.
Länsimaisen liberalismin voittokulun voidaan sanoa matkanneen 1700-luvun alkupuolilta 1900-luvun loppuun asti. Eri kansanryhmille annettiin vapauksia, usein poistamalla erottelevia rajoituksia. Aitoja kaadettiin, mutta ei useimmiten kenenkään niskaan. Annettujen vapauksien hyöty nähtiin myös: nainen tai tummaihoinen aktiivisena osana yhteiskuntaa työstä politiikkaan oli yhteiskunnalle lukuisilla tavoilla melkoinen etu verrattuna rajoituksiin. Kauppa kävi ja tiede kukoisti. Perusajatus oli nimenomaan vapauksien antaminen, ilman että niitä otettiin toisilta samalla pois.
Kelaus tähän päivään
Se, mitä tänä päivänä liberalismiksi mediat väittävät, ei ole enää antamista, vaan ottamista, eikä haeta oikeuksia vaan etuoikeuksia. Väittäisin melkein että koko asian ydin on nimenomaan siinä, että joltain toiselta pitää ottaa. Jonkin asteen Robin Hood -filosofia lienee pohjalla, mutta sen kollektivisoiminen on saanut meidät yksinkertaisesti typeriksi.
Tämän näkee pienistä, pöhköistä asioista. Ei päästetä bussissa viereen istumaan. Ei seisota rullaportaissa oikealla. Ei väistetä koiran kanssa vastaantulevaa. Ei avata ovea – eikä taatusti yritetä hyväksyä toisen oikeutta mielipiteeseen.
Ongelma nivoutuu osin identiteettipoliittiseen ajatteluun, vaikka onkin erillinen. Vaaditaan tummaihoisille etuoikeuksia, koska historiassa monia heistä on riistetty julmasti. Uusintapainos Hammurabin laista? Se, mitä yhdelle annetaan pitää ottaa pois toiselta. Lemmikkien tulo lähes joka kauppaan ajaa pois allergikot, mutta ei se mitään, koska tämä oikeus OTETAAN! Kännykän räplääminen niin lasten koulutunneilla kuin aikuisten kokouksissakin ehkä tuhoaa opetuksen ja keskustelun muilta, mutta tämä oikeus OTETAAN! Oikeus loukkaantua jokaisesta mielipiteestä verisesti ja vaatia sääliä sekä somevainoa OTETAAN! Se on aina toiselta, useimmiten monilta toisilta pois.
Kaikkea tätä kutsutaan liberalismiksi, ainakin jos ns. älyköiltä tai ns. vapaalta medialta kysytään. Sana tulee latinan kielen vapauden termistä. Mitä vapautta on ottaa toiselta pois jotain pelkästään röyhkeimmän oikeudella?
Minä rakastan liberalismia joka antaa laajoja oikeuksia sekä ylläpitää niiden tueksi kohtuullisia sekä tasapuolisia velvollisuuksia. Ajattele, kirjoita, piirrä, sävellä, lausu ja tee kuten haluat, käytä annettua vapautta vapaasti kunhan et sen tekemiseksi ota toiselta pois. Vapauden antaminen on kaunista ja se johtaa kauniisiin asioihin. Vapauden ottaminen – tai siis riistäminen – ei ole. Se suunta on käännettävä.
Hyvä ensiaskel voisi olla sanakirjan tarkastaminen. Edellä kuvattu ei ole liberalismia. Se on totalitarismia.
Meillä taisi aikanaan olla Liperaalinen kansanpuolue?
En tiedä mihin se kuihtui, kun noita pieniä puolueita on lukuisia odottamassa nousua?
Onhan meillä näitä puolueita ollut, mutta ei aiheelle ole kysyntää.
Sitäpaitsi, kun eduskunnassa on lukuisia totalitarismia kannattavia puolueita markkinoimassa itseään liberaalina, koita nyt siinä sitten tarjota vaihtoehtoa kun termeistä ollaan näin metsässä.
Poliittisesti katsottuna vasemmistolaisuus ja keskustalaisuus on aina ollut liberalismin ydintä. Keskustalta yhä oikeammalle mentäessä kaavoihin kangistuneita vanhoillisia kehityksen
jarruja. ”Tehdään niin kuin aina ennenkin on tehty”.
Poliittisesti katsottuna vasemmistolaisuus on aina ollut ottamista toiselta, kuten kansallistaminen, rikkaiden ryöstäminen, eri mieltä olevien sananvapauden riistäminen, ay-liittoon kuulumattomien savustaminen työpaikoilta jne. jne.
Miten tuo liittyy liberalismiin ?
Vasemmistolaisuus on luonut tiedettä, taidetta, kulttuuria, filosofiaa, musiikkia, Wagneria ja Sibeliustakin, jotka tukivat kasallissosialismia.
Vasemmistolaisuuus, liberalismi on antanut työnsä ja älynsä muiden luoda rahaa js omaisuutta, mutta haluaa siitä oikeudenmukaisen korvauksen.
Juupa juu ja oikeistolaisuudenkin historiassa löytyy paljon kulttuurin tuotantoa.
Vain sokea punaputkinäkö näkee kulttuurin jonkinlaisena vasurien aikaansaannoksena, kun tosiasiassa se poliittinen ideologia ei ole juurikaan kulttuuria kehittänyt.
Toki erikseen pitää mainita kommunistinen ”taide”, mitä erityisesti neukkula ja Kiina ja tietenkin pohjois-Korea kehittivät…
Persujen taidekäsitys yltää puulusikan veistämiseen, pajupillin tekoon ja pillipiiparointiin, Konsta Jylhänn Henriikan surumarssiin, moottorisahalla pöllien veistoon ja koivuniemen
herran vitsan vääntöön.
Eihän putkinäköinen punademu mitään järkevää kykene esittämään järjettömän persuvihansa takaa.
Vasurien ylistäminen vain todistaa sen
Vasemmistoliitto oli vielä parikymmentä vuotta sitten hyvinkin konservatiivinen. Vasemmistokonservatiivisuutta löytää edelleen esimerkiksi alkiolaisista kepussa, sekä myös demarin seniorisiivestä.
Konservatiivisuus taas edelleen voi olla tai olla olematta liberaalia.
Heikki yksinkertaistaa mielestäni hieman liialti tuossa. Tällä hetkellä vasemmiston kärki on äärimmäisen illiberaalia. Vahvat johtajat ja tiukat säännöt ovat nyt muodissa. Vasemmisto hakee yhä enemmän viestinnän sääntelyä ja puheen kriminalisointia – liberalismin äärimmäisiä vastakohtia.
Mutta ei hätää, oikeisto ei saa yhtään sen parempia pisteitä.
Suomen naisvasuristo fanittaa ”akat tossun alle Hamasia”.
Laskin tässä yks’ päivä, että mulla oli X:ssä yli 80 naista seuraajana. Tässä tuntee kohta itsensä Salomooniksi.
Eivät näyttäneet vasureilta.
Minä en tarkoita vasemmalla tai keskustalla puolueita, vaan aatefilosofista liberaalista kokonaisuutta.
Oikea puoli on aatteellisesti konservatiivinen ja nimensä mukaisesti jämähtänyt kaavoihinsa, siis kaukana liberalismista-suvaitsevaisuudesta.
…mutta suvaitsevaisuus ei ole sitä, että pitää hyväksyä äärikonservatiivisen laidan jämähtäneisyys.
…tai ei myöskään ääriliberaalisuutta ilman mitään sääntöjä, se on anarkiaa.
Vasuristo ennallistaa politiikan aikaan, jolloin kehitystä hidastettiiin onnistuneesti lakkoilulla.
Joku jarru sitä sentään pitää olla, ettei vahoilis-änkyräkonseravatiivisuus kasva.
Sitähän vasuriston johto nyt juuri edustaa.
Kerro esimerkkejä, missä änkyräpersut ovat liberaaleja, suvaitsevaisia, kansainvälisiä, taide-tiedeoriontuneita ?
Ei kyse ole siitä, vaan siitä, että vasuristonjohto on nyt vanhoilis-änkyräkonseravatiivisia.