Aloitan lyhyen sarjan Amerikan fiiliksiä, kun sitä X-viestipalvelussa toivottiin. Sisältö perustuu pääosin muistiinpanoihini matkasta Virginiaan ja lähialueille loppuvuodesta 2022, mutta osa on myös uudempaa. Tavoite on avata arkisia mielenmaisemia.
Ensimmäisen osan teema on väkivalta. Yhteensä osia tulee noin puoli tusinaa, pyrin julkaisemaan päivittäin. Toistaiseksi julkaistuja muita osia ovat Osa 2: Ukraina, Osa 3: Kauppareissu, Osa 4: Hymyillään kun tavataan, Osa 5: Puoluepolitiikka, Osa 6: Aseet ja viimeisenä Osa 7: Mobiiliverkot ja nettiin pääsy.
Tee hyvää koska voit
Eräs hotellimme siivoojista oli keski-ikäinen tummaihoinen nainen. Hän toi mieleeni kaikki ne sympaattiset hahmot elokuvista kuten vaikkapa Blues Brothers. Kun hänellä oli hetki aikaa, hän tuli hotellin pihalle poimimaan tupakantumppeja. Se ei ollut osa hänen työnkuvaa, mutta hänelle oli tärkeää että paikat näyttävät siisteiltä. Hän siteerasi omin sanoin kultaista sääntöä jatkuvasti: tee hyvää toisille koska voit, ilman mitään sen isompaa sanomaa. Selvästi tämä kantoi myös työnteon laatuun, sillä siivouksen jälki oli jotain mistä useampikin suomalainen hotelli voisi ottaa mallia.
Tauolla jutellessamme hänen kanssa tuli ilmi, miten hän huomaa yhteiskunnan menevän huonommaksi. Paitsi että väkivalta lisääntyy, se muuttuu yhä absurdimmaksi. Se ei tarvitse enää mitään syytä. Ihminen voidaan ampua kuoliaaksi muutaman kolikon vuoksi. Hän kertoi jutelleensa Chicagosta tulleen hotellivieraan kanssa, joka pelästyi siivoojan ystävällistä tervehdystä. Pian keskustelussa selvisi, että Chicagossa jopa tervehtiminen voi johtaa väkivaltaan. Osattomuus on niin absoluuttista.
Hänen ajatuksensa ongelman ratkaisemiseen oli tosin ehkäpä tuimemmasta päästä. Hän ehdotti, että jokainen toisen ihmisen tappanut pitäisi tappaa myös, Hammurabin lain malliin. Vankien hyvä kohtelu ja suuri määrä vievät hurjasti verorahoja, joita hän kokee maksavansa jo nyt aivan liikaa. Hän uskoi tiukempien rangaistusten ratkaisevan ongelman tehokkaasti.
Pelkoa vai pohdiskelua?
En tietenkään lähtenyt hänen kanssa kiistelemään, mutta pohdin asiaa jälkikäteen. Rangaistusten koventaminen on iso poliittinen keskustelunaihe täällä. Republikaanit pitävät aihetta yllä jatkuvasti, sekä luvaten kovempia rangaistuksia että tehden kovaa pilkkaa demokraateista jotka päästävät väkivaltarikolliset liian vähällä. Matkani aikana uutiset kertoivat jatkuvasti useita ihmisiä murhanneesta miehestä, joka oli juuri vapautettu ennenaikaisesti vankilasta syyllistyttyään murhan yritykseen. Poliittiset broilerit ja ehdokkaat tarttuivat aiheeseen kiinni hanakasti, eivätkä jaksaneet olla muistuttamatta ketkä päättäjät olivat kevennettyjen rangaistusten ja armahdusten takana.
Jos tästä pitäisi jokin yksi aihe ottaa, sanoisin että väkivallan pelko ja osattomuuden huoli ovat vahvoja, mutta vielä vahvempi on pelko yhteisöllisyyden menetyksestä. Rikollisuus nähdään ongelman ytimessä, mutta muita aiheita ei laajemmin käsitellä. Suomessa puhutaan rikosseuraamusjärjestelmän toimivuudesta liian vähän, mutta Atlantin toisella puolella ei edes sen vertaa.
”Hän ehdotti, että jokainen toisen ihmisen tappanut pitäisi tappaa myös, Hammurabin lain malliin. Vankien hyvä kohtelu ja suuri määrä vievät hurjasti verorahoja, joita hän kokee maksavansa jo nyt aivan liikaa.”
Siivooja oli oikeassa. Tapettu tappaja ei tapa enää ja vangit ovat kallista lystiä veronmaksajan kannalta.
USAssa rangaistukset ovatkin jo toista luokkaa, voihan siellä sen kuolemanrangaistuksenkin saada. Ruotsissa ollaan jo liemessä väkivallan kanssa, mafiat hallitsevat ja koko ajan ammutaan ja räjäytellään. Ruotsalainen pehmoyhteiskunta on avuttomampi väkivallan edessä kuin USA. Vaikka Ruotsista varmaan löytyy monenlaista sossuntätiä niin kovaotteiset rikolliset käyttävät systeemiä vain hyväkseen. Suomessa meno on rauhallisempaa mutta myös täällä joudutaan varmasti miettimään kovempia otteita. Kuka uskaltaa tai viitsii lähteä todistajaksi saati asianomistajaksi jos keinoja kaihtamattomat rikolliset saavat ehkä jotain vuoden tuomioita ja palaavat sitten kostamaan?
Eipä se kuolemantuomio jenkeissä ole auttanut väkivaltaa vastaan. Rangaistus pitää olla tymäkkä, mutta se ei yksin auta.
Talouskulma mitä Juhani pisti on teoriassa totta, mutta jenkeissä kuolemantuomion käytääntöönpano on kaikkine vaiheineen aivan mielettömän kallis prosessi – kalliimpi kuin loppuikä linnassa.
Norppa puhuu kovemmista otteista – kyllä, niitä tarvitaan. Mutta mitä ne ovat? Ei, en omaa hattuhyllyltä vastauksia. Kysymys on loistava.
Jenkkien vankilajärjetelmä poikkeaa Suomesta oleellisesti. Se on vankilabusinesta, jossa osavaltiot ostavat yksityisitä firmoilta vartija/vankilapalveluita.
Kuolemantuomion täytäntöönpanon ei tarvitse olla kallis prosessi.
Mikä hyvänsä voidaan tehdä kalliiksi tai edulliseksi.
Suomessa ongelmana on, että yleensäkään rikoksista ei seuraa kunnollista rangaistusta. Esimerkiksi sakko voidaan jättää maksamatta ilman seuraamusta. Ehdollinen tuomio ei ole ollenkaan rangaistus.
Oikeuslaitoksemme pitäisi puhdistaa demlalaisista (kommunisteista).
Täytyy olla kaksi yhtä kahelia, yksi tappaa ja toinen tappaa tappajan.
Molemmat ovat henkisesti kuolleita tappajia ja sadisteja.
Kuolemantuomioon liittyy monia ongelmia, suurin on ehkä erehdyksen mahdollisuus. Päätä ei enää saa ommeltua takaisin. Mutta kun meillä Pohjoismaissa on totuttu uskomaan siihen että olemalla ymmärtäväinen ja lempeä saadaan rikoksentekijät parannettua niin varsinkin maahanmuuton mukana tullut kovanluokan rikollisuus mafioineen ei valitettavasti taida sillä keinolla kesyyntyä. Pidempiä tuomioita, todistajien suojelua yms. ainakin tarvittaneen. Kuka edes vitsii riskeerata oman ja ehkä läheistensä turvallisuuden jos tuomiokin on sitten luokkaa ”puoli vuotta vankeutta” ?
Julkinen rangaistus on kova sana. Kuvat vanginpuvussa mediaan. Jalkapuuhun kaikkien syljeskeltäviksi ja kuvattaviksi.
Ehdollinen pois. Minimi sakot ja yhteiskuntapalvelu.
Norppa, haastan hieman: tietyiltä osin maamme rikosseuraamuslaitos on onnistunut vähentämään uusintarikollisuutta äärimmäisen tehokkaasti. Paljon on parannettavaa, jopa hurjan paljon, mutta pohjaa kehitykselle on.
Jenkkilän malli ei toimi, mutta sitä parempi on ymmärtää sitä.
En tiedä millaiseen tilastoon tuo perustuu mutta voihan se pitää paikkansa. Ei vankeinhoito olekaan vaihtoehto kovemmille toimille minusta, en kannata mitään kuritushuonetta. Mutta ongelmaksi voi tulla se, että oikeuslaitoksesta tulee hampaaton kun rikollisuus kovenee. Yhteiskunnan pitää pystyä suojelemaan oikeutta noudattavia ja sitä puolustavia jäseniään. Todistajat, poliisit ja vanginvartijat eivät saa joutua rikollisten uhkailun ja koston kohteeksi ja tuomioiden pitää olla sellaisia että vakavaan väkivaltaan syyllistyneet pysyvät edes jonkin aikaa – enkä tarkoita kuukausia – poissa ilman mahdollisuutta tehdä uusia rikoksia. Mielestäni Britanniassa on kohtuullinen järjestelmä josta voitaisiin ottaa mallia. Siellä elinkautisen voi käsittääkseni suorittaa joissain tapauksissa yhtä nopeasti kuin Suomessakin, mutta tietyissä tapauksissa tuomari asettaa minimin ehdonalaiseen pääsylle, esimerkiksi 25 vuotta tms ja jotkut joutuvat istumaan koko ikänsä; sille on kyllä syynsä. Meillä rikosseuraamuslaitos toteaa, että onhan tuo yhä vaarallInen mutta kun se on istunut niin kauan niin menköön ja jännätään mitä tapahtuu. Puhumattakaan siitä että murhaa lievemmistä teoista selviää vapaalle usein todella nopeasti.
Jos yhteiskuntamme muuttuu niin myös oikeusjärjestelmän on muututtava. Onneksi Suomi ei kuitenkaan ole mikään Ruotsi saati USA.
No mitä enemmän saamme eri kansallisuuksia sitä enemmän kuulttuurien välisiä kiistoja puukoin ja puntarein kuten viimeinen puukotus ja se ampuminen jota selvitellään.
Jos on työtön ja toimeton ajautuu tekoon joka johtaa vankilaan ja se on hänelle parempi vaihtoehto varsinkin jos ei ole kuolemantuomiota?
Siitähän on muistaakseni myös puhuttu että jos tulee tänne jostain ”kehitysmaasta” jossa vankeja on sellissä 30 ja ruokana vettä ja leipää sekä tuomiot pitkiä niin pelottaako joutua suomalaiseen vankilaan muutamaksi kuukaudeksi laulamaan ja askartelemaan? Enkä tarkoita kuitenkaan että pitäisi ottaa mallia niuden kehitysmaiden vankilaoloista mutta kyllä tuomiot voisivat reilustikin pidempiä olla.