Amerikan fiiliksiä: kauppa- (ja kalja)reissu

Perustuen toiveeseen X-viestipalvelussa, julkaisen lyhyen blogisarjan Amerikan fiiliksiä. Sisältö perustuu pääosin muistiinpanoihini matkasta Virginiaan ja lähialueille loppuvuodesta 2022, mutta osa on myös uudempaa. Tavoite on avata arkisia mielenmaisemia.

Tämän osan teema on kaupassa käynti ja kaupallisuus laajemminkin.

Kaoottista mutta siistiä

Kaupan alalla töitä tekevänä olen tottunut kiinnittämään alaan huomiota. Paikallisissa kaupoissa pyörivänä huomaan mielenkiintoisia eroja. Suurin peluri halki maan on Walmart, joka valikoimaltaan heijastuu Suomen Prismaan tai Citymarketiin. Totta puhuen komediasarja Superstore (Netflixissä) antaa yllättävän osuvan kuvan. Lopulta moni asia on samanlaista: kaupan omat halpamerkit jyräävät ja kiinalaista krääsää kannettaan koteihin tonneittain.

Se, mihin pistin silmää oli hyllyjen ja myymälöiden huono tila: metritolkulla tyhjiä hyllyjä siellä täällä, vaikka tavarasta sinänsä ei ole pulaa. Hyllytyksessä ei jokin toimi ainakaan sillä tasolla kun pitäisi. Ongelman näkee jokaisessa Walmartissa mutta kahta kovemmin halvemmissa kaupoissa, kuten Dollar General tai Dollar Tree, jotka vertaantuvat meidän halpahalleihin. Rullakot uusia tavaroita jäävät pitkin käytäviä estäen kulun, hintalaput ja tavarat ovat aivan eri paikoissa, lajittelussa on yhtä paljon järkeä kuin kepun aluepolitiikassa.

Perustason siivous sinänsä toimii. Lattiat pestään ja roskat viedään pois äärimmäisen säntillisesti. Vain Verizonin myymälässä (vrt. Elisa tai DNA kauppa) oli selvää merkkiä imuroinnin ja pölyjen pyyhinnän laiminlyönnistä. Kaikkialla muualla, ruokakaupasta kirjakauppaan ja ravintolasta huoltoasemaan oli perussiivous paljon Suomea paremmassa kunnossa. En tiedä onko tässä oudossa ristiriidassa siivouksen ja hyllyjen huolenpidon välissä jotain mitä pitäisi lukea rivien välistä, mutta silmään se pisti.

Kiintoisa outouden hetki löytyy kassalta. Maksukorttipäätteet ovat samojen merkkien kuin Suomessakin, mutta niissä on kaikissa iso kosketusnäyttö. Ravintoloissa kosketusnäytöltä voi valita tippiprosentin, muissa kaupoissa sillä valitaan minkä tason luottokortin etu- ja bonusohjelmaa käyttää. Järjestelmän haukkuminen monimutkaiseksi olisi räikeää vähättelyä. Etenkin pienemmissä kaupoissa luottokorttimaksu kuitataan yhä laajalti nimikirjoituksella, vaikka laite tukisi pin-koodeja. Pin-kyselyn voi korvata pyynnöstä nimmarilla melkein missä vaan. Kenties totutuista tavoista pääsee vaikeasti eroon.

Juodaan viinaa

Pari sanaa voisi mainita myös kauppojen alkoholimyynnistä. Virginian osavaltiossa aivan kaikki kaupat sekä huoltoasemat voivat myydä oluita ja viinejä vapaasti, siinä missä väkevämmät aineet myydään vain ABC-myymälöissä (löyhästi Alkoa vastaava; osavaltion omistama). Naapuriosavaltio Marylandissa ruokakaupat eivät saa myydä lainkaan edes olutta, tämä oikeus on ainoastaan valituilla erikoismyymälöillä. Alkoholin hinnat ja tuotevalikoimat näillä seuduin ovat isossa kuvassa melko samoilla vesillä Suomen kanssa, poikkeusten osuessa lähinnä viineihin.

Jos haluat halpaa viiniä, saat äärimmäisen makeaa kalifornialaista tusinatököttiä jota ei juo savolainenkaan. Jos haluat päästä suomalaisen kympin viinin tasolle, varaudu maksamaan putelista pari-kolmekymppiä. Älä myöskään hämäänny kuohuviinien kanssa, sillä termi champagne tarkoittaa yleensä kaikkea kuohuviiniä, eikä ranskalaisesta nimisuojasta paljoa piitata. Viimeinen viinitrivia olkoon se, että lähialueiden paras viinivalikoima löytyi huoltoasemalta. Joidenkin Exxonin (Esso) asemien yhteydestä löytyvä Wine Rack -myymälä tarjosi sekä laatua, valikoimaa että myyjältä osaamista. Silti mikä tahansa Suomen Alko voittaisi kisan mennen tullen.

Oluen puolelta triviana mainittakoon että kaikki olut myydään kylmästä, paitsi aivan isoimmat 24-packit. Yksittäisputelia tai tölkkiä on vaikea löytää, kylmästä löytyvä neljän pullon pakki on useimmiten pienin hankittavissa oleva. Yksi pieni olutkauppa Marylandissa kauppasi yksittäisiä tölkkejä, joskin litran vetoisia. Ei hätää, en koskenut Budweiseriin, sen verran olin jo oppinut. Vanhasta muistista nappasin miedon Michelob Ultran, joka meni kivasti pizzan kanssa mutta sellaisenaan oli melkoista lapparia.

Paperien esittämiseen kannattaa varautua. Joissain myymälöissä ja tilanteissa jokaisesta alkoholimyynnistä kirjataan henkilön ja henkilökortin tiedot kassajärjestelmään. Laki hyväksyy ulkomaiset passit ja tämä sisältyy alkoholimyynnin koulutukseen. Koska niitä tulee harvoin vastaan sivukylillä, moni myyjä oli ymmällään. Onneksi paikallinen matkaseuralaiseni oli käynyt saman koulutuksen ja muistutti. Olisi ollut kauheaa katsoa paikallista televisiota selvin päin.

Katsotaan mainoksia

Virginian osavaltiossa ajatellaan lapsia. Tupakan tai alkoholin mainoksia ei saa enää olla tien vieressä. Paitsi tietenkin jos kyse on kaupasta tai huoltoasemasta, jolloin tuttujen tupakkamerkien logot ovat metrin levyisinä, alla päivän hinta. Joidenkin bensa-asemien hintataulussa on kaksi kohtaa, joista ylimmässä on hinnoiteltu polttoaineet ja alemmassa tupakat. Tämä esimerkki tiivistää aika lailla muutenkin rajoituksia: kaikki on pahaa, paitsi jos se on kaupallista niin sitten se on ihan okei.

Jos katson tyypillistä uutiskanavaa (esim. demokraattien NBC tai republikaanien Fox) tunnin verran, siitä on noin puolet mainoksia. Jos lajittelen mainokset osiin, yleisimpiä mainosaiheita ovat lääkkeet, juristipalvelut sekä pikavipit. Lääkemainoksissa on moraalistandardi suunnilleen yhtä korkealla kuin putinin hyökkäyssodassa ja juristipalveluissa vähän alempana. Pikavipit ovat samaa sontaa maailmankolkasta toiseen. Aina joskus ilahtuu huomatessaan lähes viattoman oloisen mainoksen vaikkapa jugurtista tai petivaatteista. Mainoksia on paljon ja ne puhuvat täyttä puutaheinää, kuitaten vastuut näyttämällä sekunnin ajan ruudun täydeltä pientä printtiä ehdoista ja varoituksista.

Ei meillä tietenkään Suomessa mitään suurta varaa ole puhua. Leijonaosa mainoksista Suomessakin valehtelee, mutta sentäs aina joskus markkinaoikeus voi ärähtää. Lisäksi opin arvostamaan suomalaisia lääkemainosten rajoituksia. Jenkeissä lähes kaikki pyritään medikalisoimaan ja joka maailman asiaan löytyy lääke – tai jos ei lääkettä, ainakin tapa haastaa liittovaltio oikeuteen sen aiheuttamisesta. TV-mainoksissa on parannettu mm. astma, muistisairaudet sekä jokainen mahdollinen tuki- ja liikuntaelinsairaus. Kaikkeen on pilleri.