🙃🙃Kolarin Äkäslompolossa oli talontytär Priita lähtenyt lehmän paimeneen Yllästunturin alle. Kun lehmät menivät syömään jänkäniitylle, niin karhu tuli karjan kimppuun, ja meni yhden lehmän selkään tappoaikeissa. Priita muisti isänsä sanoneen, että jos karhu tulee karjan kimppuun niin ottaa pihlajapensaasta varpuja ja pieksee niillä karhua. Priita pieksi pihlajanmarjavarvuilla karhua, mutta karhu ei ollut millänsäkään. Priita oli kuullut myös konstin, että jos naisihminen pyllistää karhulle perseen, karhu lähtee pakoon. Priita kokeili. Karhu ei ollut millänsäkään. Silloin Priita kääntyi päin ja nosti edestäkin hameet korkealle. Silloin karhu hämääntyi ja lähti korvat luimussa pakoon. Sitten Priita lähti laukkomaan lehmiensä kanssa kohti kotia.
Tyvärriepu oli kovasti säikähtynyt, sitten jälkeenpäin.
Kylän miehet menivät pyssyjen ja koirien kanssa paikalle ja lopettivat raadellun lehmän. Karhu oli pitänyt nahkansa ja mennyt menojaan. Se jänkä oli siitä saanut nimensä Haaskajänkä ja siksi sitä kutsutaan vieläkin.
– Mimmi Utterström, 1914. neiti, 19. Lähde: Suomen kansan murrekirja.(Alkuperäinen kirjoitus on kirjoitettu peräpohjolan murteella. Nimen jälkeinen vuosiluku osoittaa kirjoittajan syntymävuotta, kun taas viimeisenä olevat numerot tarkoittavat miten monta vuotta kirjoittaja on asunut siinä pitäjässä, josta murrenäyte on.)
Tämän seuraavan kertomuksen kuulin isoämmiltäni, joka oli syntynyt 1880.
– Oliko ämmi silloin, kun te olitte pieni tai nuori täälläpäin karhuja ja muita metsän petoja?
– Kai niitä oli, jonkin verran. Muistan kun olin lapsi, minulle kerrottiin tämä tarina. Yks talon tyvär ajoi aamulle lehmät laitumelle, tuonne Kallovaaran taakse. Kun tyvär palasi polkua myöten kotiin, vastaan tuli karhu. Karhu hääteli tyttären istumaan kannolle. Sitten se rupesi kaivamaan kuoppaa. Vilkaisi väliin pelon jäykistämää tyvärtä ja jatkoi kuopan tekoa. Tyvär sai hermonsa takaisin, kokosi hameen helmat ja pyrähti kannolta pakoon kun lintu. Tyvär juoksi henki kurkussa kotiin. Kylän miehet lähtivät pyssyjen ja koirin kanssa jahtimaan karhua. Karhu oli mennyt menojaan, oli kuitenkin suutuspäissään repinyt kannon, jossa tyvär oli istunut tuhannen peen pareiksi.
Kyllä karhusta monet on tarinat, onhan se metsien ja myyttien eläin ollut meillä aina.
Paljon on tarinoita, minulle muutama vuosi taperin tuli naapuri sanomaan, että mene nyt katsomaan , kun on karhu kulkenut metsätietä pitkin.
MInä sitten kerran menin, kun siellä muutenkin kuljin. Tuli sitten taas naapuri kyselemään, että oletkos käynyt karhun jälkiä katsomassa. Juu kyllä olen, mutta en tähän päivään mmennessä ole koskaan nähnyt karhun vetävän rekeä perässsään.
Peto irti … niin sen tulee ollakkin, ei häkissä. En pidä esim eläintarhoista.
Vielä noihin eläintarhoihin; Helsingissä vuosia asuneena, en ole koskaan Linnanmäellä käynyt ja Korkeasaaressakin sillä kuulamoottorilautalla menin, Korkeasaaressa äkisti parit kaljat ja samalla kuulaputputtimella takaisin.
Se muuten tuo kuulamoottori vielä 70-luvullakin, varsin yleinen mm troolareissa. Siellä ne käydä jumputtivat, jotkut vuorokaudet läpeensäkkin. Se kuulamoottori kun ei käynnisty ihan startista vaan mutta toimii jopa pesupetroolillakin, kaikella minkä syttymään saa.
Helsingin etelänaapurissa, sen Tallinnan eläintarhassa (Loomaed), en koskaan ole käynyt. En halua nähdä laitostuneita, vangittuja villieläimiä. En ole myöskään Eurooppaa ristiin rastiin ajelleena, koskaan en eläintarhoissa ole poikennut.
Kyllä niitä petoja pitää olla, mutta niitä pitäisi saada myös kaupunkilaisille esim. hesan keskuspuistoon.
Nythän niitä on vain maalla, paitsi äsken jokin susi taisi visiteerata Keravan keskustassa.
Kai ne sen kohta ampuu, kun ei kaupunkilaisia sellaisilla saa häiritä…
Sudet ovat tärkeä eläinlaji luonnossa – joten ehkäpä voisimme antaa niille tilaisuuden? Tuodaan muutama nälkäinen susi valtioneuvostoon ja katsotaan josko heidän avulla ratkeaisi valtion pöhköt säästöohjelmat.
Valtioneuvostossa mielestä lienee susia jo omastakin takaa, näin negatiivisesti ilmaistuna.
Todellisuudessa susi on hieno luontokappale; meillä niitäkin ihan mukavasti riittääkin.
Petokorvauksia käytetään väärin: ostetaan vasoja pohjoisesta, syötetään pedoille idässä.
KUUSAMON JA KAINUUN poronhoitoalueella osa poromiehistä ostaa vuosittain satoja poronvasoja Lapista. Samat vasat tai niistä kasvatetut täysikokoiset porot päästetään kotipaliskunnassa tarkoituksella petojen syötäväksi.
Syynä on se, että petovahingoista voi nostaa tietyissä paliskunnissa tavallista korkeamman petokorvauksen.
Vihreän Langan tietojen mukaan näin tekevät jotkin poromiehet ainakin Hallan ja Hossa–Irnin paliskunnissa koillisrajalla Kainuussa ja Koillismaalla. Molempien paliskuntien saamat petokorvaukset ovat olleet jopa yli kymmenkertaisia teurastuottoon verrattuna.
Näissä paliskunnissa sovelletaan niin sanottua Lex Halla -järjestelmää, joka takaa pedon aiheuttamasta porovahingosta kaksi kertaa suuremman korvauksen kuin muulla poronhoitoalueella. Lex Halla on voimassa kymmenessä paliskunnassa.
Jos poromies ostaa vasan esimerkiksi 250 eurolla, korvaus pedon syömästä vasasta voi olla yli kaksinkertainen. Vasan myyjä taas saa elävänä myydystä vasasta paremman hinnan kuin teuraaksi menevästä.
Poroelinkeinon etua ajava Paliskuntain yhdistys arvioi korkeiden petokorvausten kannustavan väärinkäytöksiin. Korvausten kahmintaa on yritetty estää myös paliskuntien omilla päätöksillä.
https://www.vihrealanka.fi/uutiset-kotimaa/petokorvauksia-k%C3%A4ytet%C3%A4%C3%A4n-v%C3%A4%C3%A4rin-poronvasoja-ostetaan-pohjoisesta-ja-sy%C3%B6tet%C3%A4%C3%A4n.html