Vaikka monet demokraatit ja median edustajat ovat vaatineet presidentti Joe Bidenia luopumaan ehdokkuudestaan, sunnuntainen ilmoitus Bidenin vetäytymisestä yllätti monet. Vain päivää aikaisemmin Biden oli itse vannonut pysyvänsä kisassa, ja talkshow juontaja David Letterman on juuri ehtinyt ilmoittaa juontavansa seuraavan Bidenin vaalikampanjan varainkeruutilaisuuden. Ja sitten, kuin puskista, valkoisesta talosta lähetetään kirje, jonka mukaan Biden luopuu ehdokkuudestaan.
Luopumisilmoitus ja muut siihen liittyvät asiat herättävät kysymyksiä:
- Biden ilmoitti luopuvansa ehdokkuudestaan pelkällä kirjeellä pressitilaisuuden tai televisioidun puheen sijaan.
- Luopumiskirjeen allekirjoitus eroaa Bidenin monista muista allekirjoituksista. Oleellisimmat erot ovat kirjainten tavallista voimakkaampi kallistus, Joe – sanan o:n renkaan puuttuminen, Bidenin B:n kirjoitus erikseen (normaalisti B:n kaarista viiva jatkuu suoraan ”iden” – osaan) sekä lopun S – kirjainta muistuttava erikoinen mutka.
- Luopumiskirjettä tuskin laadittiin hätäisesti hetken mielijohteesta, ja silti kirjeessä Biden ainoastaan kiittää varapresidentti Kamala Harrisia, muttei sanallakaan mainitse tukevansa Harrisia seuraavaksi presidentiksi. Muutama tunti kirjeen julkaisun jälkeen Biden kuitenkin julkaisi sosiaalisen median välityksellä vahva tuen ilmauksen Harrisin presidenttikampanjalle.
- Presidentti Biden ei tiettävästi ole pitämässä mitään mediatilaisuutta liittyen vaalikampanjasta luopumiseen ennenkuin aikaisintaan viikon loppupuolla, useita päiviä luopumisilmoituksen julkaisemisen jälkeen.
SISÄLTÖVAROITUS, eli sitten siihen salaliittoteoretisointiin…
Entäpä jos vaalikamppailusta luopuminen ei ole tapahtunut Bidenin omasta tahdosta, vaan kyseessä on yhdenlainen palatsivallankaappaus, jossa Bidenin oman hallinnon tai demokraattisen puolueen edustajat pyrkivät pakottamaan Bidenin luopumaan ehdokkuudesta julkaisemalla luopumiskirjeen hänen nimissään. Kyseessä olisi toki iso riski, mutta mitä Biden oikeastaan voisi tehdä pelastaakseen kampanjansa tällaisen selkäänpuukotuksen jälkeen. Omien selkäänpuukotus kun ei ainakaan lisää luottamusta puukotetun kykyyn toimia presidentin virassa ja johtaa maata.
Kuvitellaanpa hetki, että kyseessä todella olisi ”palatsivallankaappaus”, jonka takana olisi demokraattisen puolueen merkittävät toimiat Barack Obamasta lähtien. Tiedossa on, että Obaman ja Bidenin välit eivät ole olleet kovinkaan hyvät Obaman presidenttiyden jälkeen, mistä osoituksena mm. Obaman kieltäytyminen Bidenin tukemisesta ja siirtyminen Hillary Clintonin tueksi vuoden 2016 esivaalien aikaan. Varsin yleisesti tiedetään myös, etteivät demokraattisen puolueen ”taustapirut” pidä Kamala Harrisia parhaana ehdokkaana Trumpia vastaan, joten selkäänpuukotetulle Bidenille pieni kosto voisi olla Kamala Harrisin nostaminen sellaiseen asemaan, josta hänen ohittamisensa ehdokasta valittaessa olisi demokraateille hyvin kiusallista. Tämä voisi selittää Harrisille osoitetun pelkän kiitoksen itse luopumiskirjeessa, sekä Bidenin erikseen sosiaalisessa mediassa julkaiseman selkeän tuen Harrisille. Mikäli tällainen salaliitto pitäisi paikkansa, ja salaliittolaiset yrittäisivät vielä kammeta Kamala Harrisia ulos, Biden voisi pelata ainakin yhden ”valttikortin”, eli luopua presidenttiydestä ennen aikojaan. Tällöin varapresidentti Harrisista tulisi USA:n 47. presidentti, ja maan ensimmäisen tumman naispresidentin heivaaminen ulos demokraattien ehdokaslistalta voisi olla aivan liian suuri vuori kiivettäväksi.
Ja sitten takaisin maanpinnalle…
Mitään todellisia todisteita salaliitolle ja luopumiskirjeen ”väärentämiselle” ei ole, mutta ainahan voi spekuloida ja välillä se on ihan hauskaakin. Spekuloidessa on kuitenkin syytä muistaa, että yleensä se kaikista yksinkertaisin selitys, johon ei liity useiden henkilöiden ”salaliittoja”, on todennäköisin vaihtoehto. Tässäkin tapauksessa todennäköisintä on Bidenin päätös luopua ehdokkuudestaan ja pressitilaisuudet yms. on vain lykätty Bidenin uutisoidun koronatartunnan takia myöhemmäksi.
Eikiöhän asiassa tule jokunen salaliittouskomus kaikista tosiasioista huolimatta.
Saavathan siinä pähkäilemistä keskenään…
Biden kuuluisi vanhainkotiin. Sinänsä siksi ei yllättäisi, jos päätös luopumisesta ei tullut häneltä.
Nyt voidaan kysyä muilta demokraateilta ja medialta, että miksi he peittelivät Bidenin terveysongelmia. vaikka salaliittoteoreetikot tiesivät hänen terveysongelmistaan jo vuosia sitten. Jo silloin kuin asettui ehdokkaaksi vuonna 2020.
Biden on suurmies, Trump sirkuspelle kuin kannattajansakin.
Demokraatit vetävät tarkasti ja pitkään päätöksiä uudesta ehdokkaasta ihan vaalitaktisista syistä kasaamalla paineita Trumpin leiriin ja pommia julkisuusrysäykselle.
Hän ei tule olemaan pelkästään Harris. Varapresidentti voi olla ”yllätyspommi” !
Ei voi kuin toivoa, että demokraatit osaavat nyt pelata pelinsä oikein.
Trumppeli pressana olisi katastrofi kaikille.
Itse en vielä vuonna 2020 ollut seurannut politiikkaa, vaan olin kevättalveen 2022 asti elellyt kaikessa harmoniassa seuraamatta juurikaan uutisia / aikaani.
Minua Yhdysvalloissa veti puoleensa lähinnä Sex and the City/ sinkkuelämää-sarja, jota nuorena yatävättärieni kanssa olin katsellut ja kuvitellut ystäviäni ja itseäni noiden fiktiivisten hahmojen korkokenkiin.
Sitten tuli Lena Dunham, Girls, endometrioosi-tietoisuus sekä Hilary Clinton-kampanjat insta-feediini — ja tuo maailmankolkka nuorine älykköineen sai minut tuntemaan itseni täysin tyhmäksi.
Lakkasin seuraamasta murheellista näytelmää klikkaamalla ”unfollow”-painiketta, jolloin jatkuva marina henkilökohtaisista terveysasioista sekä etuoikeutetun tytön älyn ylimielisyys hävisi sfääristäni, johon keräsin sitten muuta mielenkiintoisempaa seurattavaa.
Kuitenkin kevättalvella 2022 silmäni lopultakin väkisin liimattiin auki, ja tuolla polulla linkuttelen nyt sen minkä voin täältäkäsin. Yrittäen ymmärtää sieltä-täältä. Murusia.
Yhdysvallat samoin mitä Kiina aikanaan ja nykyään vaikkapa Japani, ovat maailmankolkkia, joiden ihailua ja tavoittelua kohtaan asettaa ihmisen ulkopuolinen kulttuuri painetta. Ne ovat olleet maailmanlaajuistumisen/ globalisaation ihanteessa eräänlaisia muoti-ilmiöitä, joilla on vedottu ihmisiin: et ole riittävän valistunut, ellet ole reissaillut opiskelijavaihtoon Japaniin; etkä ole riittävän kunnianhimoinen, ellei elämäsi päämäärä tähtää New Yorkiin muuttamiseen vielä joskus.
Tuon globalisoitumisen ihanteen lässähdettyä ja osoittauduttua tyhjäksi, hävisi monilta varmaan ääneen lasumaton yhteinen tulevaisuuden horisontti. Ja siten nationalismi sai tuulta purjeisiinsa ympäri Eurooppaa.
Nyt eletäänkin sitten uutta aikakautta ja vaihetta, jossa on olennaista oppia sopeutumaan täysin uudenlaisiin asetelmiin ja horisontteihin lankeamatta sen enempää globalisaation kuin nationalisminkaan houkutuksiin, jotka ovat itse asiassa filosofi ja tieteensosiologi Bruno Latourin mukaan yhden ja saman wanhan ongelma-akselin kaksi eri päätä, joista kumpikaan ei johda mihinkään.
On rakennettava ihan uudet arvot uudenlaisten tavoitteiden ja sellaista yhteistä horisonttia kohti, joka on kestävä. Siinäpä haaste perinteiseen oikeisto-punikki-vastakkainasetteluun ja asetelmaan uomautuneille ja ehdollistuneille. Kyetä ymmärtämään, ettei tämän päivän yhteiskunnallisilla ongelmilla ole enää mitään tekemistä luokkataistelun eikä wanhan oikeiston tai vasemmiston kanssa, koska kumpikin on väärässä eikä kumpikaan löydä tietä yhdessä itseaiheuttamastaan näköalattomuudesta irti ja ulos.
Minkä tähden haluaisin asettaa kalliiden korkokenkien ostelun sekä keski-ikäisen miehen mielen oikkujen ympärillä itkeskelyn elämäni päämääräksi?
Tuota kulttuurisatua ja ihannetta minulle kuitenkin tarjoiltiin ja markkinoitiin, ja siihen minua painostettiin läpi nuoruuteni, että minun olisi kuulunut kunnianhimoisesti haluta amerikkaan/ New Yorkiin.
Myös tapailemani nuoret pojat luulivat haluavansa. He ajattelivat, että heidän täytyy ahkerasti opiskella Suomessa päästäkseen piilaaksoon ja lopulta eksoplaneetalle Elon Muskin avaruussukkulassa.
Sellaista se oli.
Onnellisia ovat ne, jotka ovat hypänneet pois oravanpyörästä vaihtaakseen sen toisenlaiseen, henkiseen rikkauteen.
Kyllä Arvi se on minusta jollakin tapaa surullista, miten länsimainen kulttuuri ja sen virtuaaliseen rinnakkais-universumiin pullistunut eskapismi on johtanut siihen, että jokainen somekanava läiskii silmillesi loputtomat määrät naisten lihallisuutta, samaan aikaan kun joudut toisaalta kuuntelemaan loputtomat määrät toksista nais-vihaa niiltä kaikilta introverteiksi identifioituvilta, estyneiltä miehiltä, jotka eivät joogaile vihreässä kannabis-pilvessä somekuvissa, vaan käyttävät aikansa tunnollisen rationaalis- konemaiseen eksoplaneettojen tavoitteluunsa sekä velvollisuuksiensa kaavanomaiseen suorittamiseen.
Sitten jos siinä sekametelisopassa sattuisit harjaantuneen intuitiosi vainulla löytämäänkin jonkun aidosti kiinnostavan ja älykkään tyypin, joka ikään kuin olisikin jokin poikkeus ja innostuksen kipinää poikkeuksena nostattava, olisi tuokin tarina jo ennalta määrätty tuhoon tuomituksi siitä hetkestä alkaen, kun erehtyisit lähettämään yksityisesti valitullesi eräänlaisen lämpimän aloitteen tekevän valokuvan kehostasi, johon toinen koppavan kuivakkaasti reagoisi kysymällä, miksi hän sai kakkaamisvälineestä kuvan.
Jonka samaisen kuvan jos lähettäisit melkeinpä kenelle hyvänsä ventovieraalle nettideitin opportunistille, niin saisit halutessasi ovellesi jonon vastakkaisen sukupuolen edustajia innokkaina tyhjentämään sukurauhasensa sinuun.
Tällainen kohtaamattomuuden paradoksi meillä nykypäivän länsimaisessa kulttuurissa sitten on, kun fiksut ihmiset eivät sitten enää toleroi aitoa läheisyyttä, eivätkä estyneisyytensä vuoksi kykene introvertteina lainkaan ilmaisemaan itseään puhumattakaan haluistaan ja intohimoistaan.
Intervallijuoksulenkillä etäältä nähty naisen objekti toki on haluttava, mutta de facto tuolle halulle ei kyetä itse tuottamaan mitään realistista ja elävää itseilmaisun konkretiaa, josta syystä aletaan vihata, vähätellä, halveksia ja syyttää naisia, jotka kyetään karkeassa etäisessä objektivoinnissa hahmottamaan ainoastaan idealisoituina ihanneruumiina ja lihaisina torsoina, joille haaveillaan lääkärin ja tiedenaisen aivokapasiteettia salaa ujossa hiljaisessa katkeruudessa.
Aitoutta eikä aitoa läheisyyttä kuitenkaan toleroida enää juurikaan.
”Kauniin ja menestyneen naisen” saamisesta tulee katkera ja toksinen pakkomielle, jossa kyse ei ole kenenkään aidosta kohtaamisesta eikä edes pyrkimyksestä kiinnostua tutustumaan toisen ihmisolennon mikrokosmokseen/ persoonaan, vaan tunnekuolleesta muulle maailmalle näyttämisen tarpeesta sekä oman miehuuden validoimisesta sekä itsensä että kohtaamiensa sumeiden nais-objektien kustannuksella.
Sitten nuoret miehet ja nuoret naiset eriytyvät kauaksi toisistaan, naiset realismista ja elämän vihreydestä, tuoksuista ja tunteista haaveillen — nuoret miehet katkeruudesta rusinoituneina kovassa paossa ja uhmassa kohti eksoplaneettojaan ja Elon Muskin kaikkivoipaa hajutonta, tunteetonta ja mautonta synteettistä sublimiteettia.
Salaliitoilla spekulointi on hauskaa ja piristävää. Ne ovat hyvää viihdettä.
Kieltämättä pistin itse merkille myös tiedonannon tavan. Toisaalta, oma teoriani on että Biden on vain niin kipeänä, kovassa kuumeessa ja ääni poissa niin muuhun ei revennyt.