Laiskuuttani ostin erään firman vamis ruuan ja ostin kolme kertaa sen tuotteen ekan toisen ja viimeisen kerran
Tuote oli suuren firman tuottama metsäsieni risotto ja kun kaikki siinä olevat raakaaineet onkin mietoja maultaan
Ja niihin oli sitten lorautettu hapanta valkoviiniä tuotteesta ei erottanut näitä raakaaineita missään kohtaa
Koko tuote ei maistunut muulta kun siltä valko viiniltä hyi hittolainen että olipa hyvvee joku voi tykätä minä en seommoro terpivaari kirjoitti Teuvo Mast
Jäi muuten syömättä pari kolme haarukallista meni loppu meni possun astiaan terv tepivaari
Aww, olen imarreltu, tunnen itseni yleisöni kanssa läheiseksi ja on kiihottavaa olla näin kiinnostava teille. Mitä vielä saisi olla?
Ekshibitionistinen puoleni saa tietomurtautujistani niin suurta tyydytystä, etten kaipaa eturauhasta enää laisinkaan, vaan päässä pyörivät vain eläin-hahmoiksi implanteilla sekä tatuoinneilla modifioidut miesten sukurauhaset seksuaalisuudesta täysin vapautuneessa esteettis-laosenomaisessa tunnossa. Anteeksi niiin paljon sekä blogin aiheen ohittamisesta että siihen syvällisestä pureutumisestani . Mutta epäkiihottava kiitos ennen muuta.
Kokkaamisesta kiinnostuneena, tykkäävänä ihmisenä aiheen tiimoilta sanon että Saarioisten maksalaatikko rusinoilla on liki ainoa valmisruoka jota ostan, emäntäni siitä tykkää enkä itse viitsi valmistaa. Mutta kyllä se minullekin maistuu itse keittämäni sakean puolukkahillon kera.
Sen sanon vielä että Liisa ei ole niitä helpoiten ymmärrettäviä, haasteellinen, tarjoaa aivojumppaa vaihteluksi ristisanatehtävien laadinnalle.
Ripaus tervettä suomalaisuutta Matti päivääsi, koska olet ollut minulle aina kiva 🙂
https://youtu.be/-FZZ0-scdv0?feature=shared
(Samuli Putro – Kansikuvapoika)
Aivan olen nyt otettu ja hämmennyksessäni tällaisesta huomiosta vaikka en ihan varma olekaan mistä on kysymys.
Myönnän, Matti, että syksyisen ylikypsään ruokateemaan kenties paremmin istuva biisi olisi voinut olla vaikkapa Booker T. & The MG’s – Green Onions, joka toimisi sienten kanssa minusta hyvin; toisaalta pidän Putron biisistä enemmän ja se samoin kuin ajatus Putrosta ihmisenä saa minut tunnetasolla isoamaan ja janoamaan jotakin samansukuista kuin mitä Matti sinun leppoisa mukavuutesi.
Itse kierrän valmistuotteet kaukaa. Myös luomu-nimellä olevat tuotteet jäävät minulta hyllyyn. En luota niihin, eri juttu jos lähellä olisi maatila josta voisi ostaa luomumunia etc. Olen kasvanut maalla ja lapsena ja nuorena söin taatusti luomua, maitoa, lihaa ja semmoista. Hyvää oli.
Kävimme tänään kirkolla, oli asioita ja samalla kävimme kaupoissa. Pyysin vaimoa näyttämään mistä löydän normaaleja kananmunia. Mie kun olen semmoinen koheltaja. On luomumunia, onnellisen kanan munia, vapaan kanan munia – – Haluan ostaa munia, joissa ei ole salmonellaa, maitoa, jossa ei ole listeriabakteereja, leipää jonka vilja on kasvatettu seleenilannoitetulla pellolla (Suomen maaperässä on vähän seleeniä). Listaa voisi jatkaa.
Viime viikolla ostin vaihtelun vuoksi marinoitua suolasilliä. Oli hyvää. Väliin kastelin kauraleipää sillipurkissa, jotta leipään tulee makua. Muuten hyvä, mutta sormet rupesivat haisemaan sillille. Se veti mielen haikeaksi ja seuraavana yönä näin levottomia unia. Niinpä jos kastan leipää sillipurkissa, käyn syönnin jälkeen pesemässä nopeasti kädet. Varma on varmaa!
Eikö tuota seleeniä kuuluisi persun boikotoida, koska sen on ”löytänyt” ja sille kemiallisen merkin keksinyt ruotsalainen kemisti Jöns Jacob Berzelius?
Olen ollut siinä käsityksessä että vain Putinin trollit ja virheet vetävät lisäravinteena seleeniä vaikkapa Kelp-merileväjauheessa…
Minulle on se ja sama kuka seleenin on ”löytänyt”.
Sen mitä olen ollut ruotsalaisten kanssa tekemisissä, olen tullut heidän kanssaan hyvin juttuun. Fiksua väkeä.
Ruotsalaiset feministit? Samanlaisia kuin feministit muuallakin: kiihkoilijat pilaavat maltillistenkin maineen ja kun ne k-feministit tekevät kroonista isämurhaa niillä on hullun kiilto silmissä.
Vähän menee nyt etäälle otsikon aiheesta mutta kun nyt kerran otit ruotsalaiset puheeksi niin pari kehusanaa minultakin.
Kokemuksia on vähän mutta aikaan työelämän palveluksessa kun vielä olin jouduin aika ajoin kosketuksiin Helsingborgilaisten kemiralaisten kanssa, oli tavallisia konttori ihmisiä ja erilaisia herroja talouspuolelta. Sitä diskuteeraamista riitti, välillä pitkästytti asiallista se oli, mentiin vaan sen pidemmän kaavan kautta. Vapaa aikaakin joskus, saunottiin, käytiin pitkittyneillä päivällisillä ja sun muuta. Hyviä seuramiehiä ja kohteliaita nämä joita satuin kohtaamaan.
Siellä tehtaallakin kävin, yritin edullisen vaikutuksen tehdäkseni puhua tönkköä kouluruotsiani, vastailivat skoonen murteella mikä varmasti on vaikeampaa kuin närpiöläisten murre. Mutta englantia osasivat kaikki kohtaamani, sujuvasti puhuivat, omaa engelskaani sain hävetä.
Lasselle: hyvä, hieno, ehdin jo huolestua siitä kiihkomielisen yliampuvasta tulkinnasta maaliväreillä leikkiviin elokapinalapsiin liittyen, jonka perussuomalaisen julkaisun jaoit toisessa blogissa, että pitääkö sinne forumille seuraavaksi mennä kommentoimaan jotakin antipsykoottista, mutta hieno jos ei.
Elokapinaliikkeen jäsenet ovat rikkoneet lakeja ja aikovat vastaisuudessakin rikkoa lakeja tavoitteensa vuoksi. Minun mielestäni se ei ole leikkimistä vaan anarkiaa. Tämä on sitten viimeinen kommenttini tässä ketjussa ohi blogin aiheen.
Jk. Lasin voi nähdä puolityhjänä tai puolitäytenä, eikö vain?
Ihmisten kannattaessa rikoksia kykenemättä edes ymmärtämään niiden psykologisia tai konkreettisia vaikutuksia toisiin ihmisiin, ei rikollisuuden torjunnasta ehkä kannata tehdä auktoriteettikysymystä.
Lasi ei ole koskaan puoliksi täynnä eikä tyhjä.
Niin, olen verran romantikko, että silloin 1980-luvulla laitoimme kanoja omiksi tarpeiksi. Pykäsin vanhan saunan kanalaksi. Tein saunan yhteyteen kanaverkosta häkin, mutta pian huomasin sen tarpeettomaksi. Eivät kanat lähteneet piha-aluetta edemmäs. Ei näillä kotikanoille tarvinnut ostaa juurikaan muuta kuin kalkkia ja hieman kanarehua. Ne söivät keittiön tähteitä ja myös ruohoa ne nokkivat mielellään.
Niiden munista kun leipoi kakun, olihan se komea!
Tämä kotikanala jäi muutaman vuoden mittaiseksi, koska Suomen talvi.
Innostui asiasta isomminkin. Luin kanankasvatuskirjoja ja kävin kunnassa kysymässä asiantuntijalta neuvoja, jos vaikka saisin lainaa ja perustaisin isommankin kanalan. Kunnan asiantuntija parahti, että munia tuotetaan Suomessa muutenkin liikaa, pitää käydä monivuotinen siipikarjakoulutus, ei, ei ja vielä kerran ei! Koska siihen aikaan lihakarjankasvatus myös kiinnosti nuorta perheenpäätä, kyselin mahdollisuuksia sellaiseen. Ei, ei, ainoa mikä kunnan miehen mielestä olisi ollut meikäläiselle kannattavaa, olisi ollut lypsykarjan laittaminen. Se taas ei sopinut minun mieleeni vähääkään. Ei ollut resursseja sellaiseen eikä kyllä halujakaan. Kyselin myös kunnan hepulta mahdollisuuksia kasvattaa vihanneksia kasvihuoneessa, siis sivuelinkeinona. Ei, ei, paras pysyä vain metsäalan töissä ja veikata lottoa. Nämä viimemainitut olivat kylläkin minun omia ajatuksia.
Se oli sitä aikaa. Olin poikamiehenä hujeltanut töissä Ruotsissa ja siellä tehnyt päätöksen: Jos minulla on joskus perhettä, siirtolaiseksi en hevin lähde, en edes kotimaassa. Lasten pitää saada juuret. Minua vanhemmilla ikäluokilla oli eri juttu. Heillä ei ollut juurikaan vaihtoehtoja (Lapissa ja Itä-Suomessa). Suuret savotat loppuivat, lehmästä tehtiin tapporahan arvoinen petoeläin, kun isien raivaamat pellot jätti kesannolle, siitä maksettiin.
Se oli silloin semmoista.
Itse pyrin ruokani tekeen mutta tuo lonkka ei aina anna seisoa hellan vieressä nyt oli sellanen päivä
No onneksi on mukavia naapureita joilta voi kysellä apuja terv tepivaari
Minä syön melkein vallan niitä valmisruokia, varsinkin näin vaimon lopettaessa. Minun ei edes kannata yrittää tehdä taloudellisesti yhden ihmisen annoksia, aina jää ylimääräistä. Minulla ei ole aikaa, enkä osaa, ekä edes viitsi. Ne kaupan ruoatkin ovat kamalasti kehittyneet ja valikoima lisääntynyt, pitää vaan osata valita.
Nyt lähden tekemään jotain itselleni viisaampaa, taidan mmennä hakkaamaan aurakeppejä, tulee sitä lunta joskus kumminkin.
Toiko kotipalvelu vai hankitko Lidlistä, Prismasta tai cittarista, johon tiesi vie?
Tiesitkö, Teuvo, että olet ryssän trolli ja kokonaan ihanpaha ihminen jos ostat elintarvikkeita k-marketista, stockalta tai liiteristä ja sinulta on otettava pois puhelin, teevee ynnä tietsikka? Tiesitkö myöskin, että pahuudestasi johtuen on sinulle
varattu lentolippu hyvyyden ja pyhyyden ynnä poliittisen elitismin vastaiselle maaperälle eli Israeliin, jonka jälkeen sinut lennätetään kaikista pyhimpään ja suurimpaan Amerikkaan? Näin sinä puhdistut ja asetut oikealle raiteelle. Kaikki muu on punaista, pahaa veriroisketta ynnä murhanhimoa. Myös vihreä on punainen koska ehkä värisokeus. Oikeastaan vain sininen on väri joka kuvastaa älykkyyttä, jota ei muilla ole paitsi sinisen kaistan tallojilla!
Liisa, minä ainakaan en käy noissa mainitsemissasi paikoissa, en baareissa, enkä K- kaupassa. Alkuun, vaimon kuoleman jälkeen, piti yhden baarin tuoda laittamiaan ruokia. Kun asun reittinsä varrella, sopi kuulemma ihan hyvin, mutta ei sopinut minulle. Käviköhän viikon verran, kun sanoin sopimuksen irti. Ei ollutkaan ruoka minun makuuni, eikä hinta minun pussilleni. S- Marketista saan yhden annoksen noin puoleen hintaan ja saan itse valita. Kaupoissa on valikoima hurjasti lisääntynyt ja valmistajat tuntuvat ottavan asiakkaat ihan tosissaan. Yksinsyöjien ryhmä alkaa olla nykyään suuri.
En tiedä, Pentti, miten sinä tuota kommenttiketjua luit, mutta on totta että yksin syövillä tai ainakin hyvin vähän syövillä (kuten itse) ruoka helposti ehtii pilaantua ennen kuin sitä ehtii käyttää, ja tämäkin realiteetti vaikuttaa toki kulutus-käyttäytymiseen. Jos meinaa ostaa kerralla enemmän kaupasta, on kyettävä kypsentämään/säilömään ravinto vaikkapa pakkaseen helposti käytettäviin rasioihin välttääkseen ruokahävikkiä.
Ja vaikka omistaisi suurenkin pakastimen ei painavien elintarvikkeiden kantaminen ole kaikille mahdollista, siksi aikanaan olin omille vanhuksilleni autokuskina ja he saivat veteraanistatuksella jotakin ruokaa myös kuljetettuna kotiin ateriapalvelusta.
Valmis-ruoista tulee niin hurjasti muovista pakkaus-jätettä etten itse pidä siitä, myöskään siksi etten pidä siitä tunteesta että aikaani kuluu liikaa kotoa pois prosessoitavan roskan lajitteluun ynnä melontaan.
Vaikka kierrätän ja lajittelen, ei minun aistiyliherkkyyksilläni eikä neurooseillani pysty biojätettä prosessoimaan eikä pitämään sellaista kotona missään, joten tuokin vaikuttaa siihen, että suosin mieluummin pakasteita ja syön liian vähän vihanneksia ja kasviksia, vaikka suositus on 800g/päivä (minun kokoiselleni ehkä kolmasosa).
Baarista olen viimeksi tilannut ruokaa joskus 20-vuotiaana, jonka jälkeen lähin baarista tilattua ruokaa muistuttava failatur oli Tampereella viime kesällä sellaisesta paikasta kuin Pizzpala hakemani ”ravintola”-annos, johon nähden McDonsldsin safkatkin maistuvat alacartelta.
Silloin harvoin kun laiskuuttani ostan valmiin eineksen haluan ettei se muistuta rotanmyrkkyä liian maustamisen vuoksi
Yleensä teen itse soppani kotona terv tepivaari
Muistin vasta nyt, minähän sairastuin viime syksynä vakavasti siihen pirun koronaan kovan kuumeen kanssa. Viikon verran olin silloin sairaalassa. En ehtinyt saamaan rokotusta, kun niitä ei vielä ollut jakelussa. Ruokajakelu pelasi viikon verran, kun tyttäreni sai sen lopetettua. Sairaalasta päästyäni kotiutustiimi kävi pävittäin seuraamassa olenko vielä hengissä. Aika hyvä huoli pidetään yksinäisistä ihmisistä, ainakin vanhemmisa.