Suomi on jo seitsemännen kerrran onnellisin maa. En tiedä mikä raati ja miten sen kansainvälisen arvion tekee.
Sen kuitenkin tiedän, että täälläkin siitä moni on eri mieltä ja arvioi sen yhden, tai kahden asian mukaan. Mutta onhan meillä jokaisella vapaus olla eri mieltä.
Kansa jakaantuu vauhdilla kahtia joten
onnellisuus on katoavaista.
Toisen menetys on toisen onni
ja nyt tehdään osasta onnellisia
välittämättä niistä toisista…
Kuinkahan pitkälle onnellisuutemme on kiinni tavarasta, siitä kuinka paljon itse kullakin on rahaa käytettävissä. Vai onko ylenpalttisen onnellisuutemme taustana myös ei materialistisia arvoja.
Sanotaan että suomalaiset olisivat kateellisia, jos näin on rahassa mitatun eriarvoisuuden lisääntyminen pahentaa onnettomuuden tunnetta.
Suomi on EU:n hölmölä, kulttuurimädätyksen luvattu maa, ilmastouskonnon hölmölä – -. Onnellisuutta höystöjen kanssa versus Kalle Päätalo.
Maa voi olla onnellinen mutta kansa tappelee onko se sitten heidän onnensa
Mielestäni ei ole kansa saanut minkään maan onnea ja sekasorto senkun jatkuu terv tepivaari
Kyllä minä olen Niilon, Lassen ja Tepin kanssa eri mieltä, Ja Matille sanon, että tuskin se on tavarasta kiinni.
Kyllä te kaikki ihan varmasti tiedätte yhtä hyvin, kuin minäkin. Johan minä alussa arvasinkin, että ”paras” on aika vaikea hyväksyä. Helpompi on aina jotain arvostella, se on niin luontaista.
Minulla on sellainen huono tapa että usein arvelen tavaran, saati lottovoiton olevan se mikä pyörii ihmisten mielissä mutta uskon kyllä että on muutakin, arvokkaampaa siinä sivussa miksi olemme niin onnellisia. Ikäväkseni kuitenkin epäilen että aina vähemmän perhe ja sukulaiset ovat se mikä tuo auvoa päiviimme
Eräs lottovoittaja kirjoitti kerran Etelä- Suomen Sanomien yleisönosastolla, että alkoholismi tuli ja moni muukin asia meni elämässä helvetiksi lottovoiton myötä. Eli niinkin voi käydä.
Onhan se onni että voi valitella onnellisuudesta.
Niin mistä kumpuaa psykologien työtaakka ja vaje palveluista?
Mistä kumpuaa lisääntyvä psykologitarve?
– Jos ja kun ollaan onnellisia, niin miksi?
Johtuisikohan tuo lisääntynyt psykologin tarve siitä, ettei ole opittu kestämään pettymyksiä elämässä.kun koko ajan on paapottu ja selitetty, kuinka sinulla on oikeuksia………
Hallitukselle välikysymys äsken:
Kysymykset eivät olleet onnelisuutta mairittelevia, paitsi Orpon kommentti.
– Itäsuomi huutaa apua sillä heiltä meni venäjän tuoma raha.
– Laittoiko itäsuomi kaikki munat yhteen koriin?
– Miksi itäsuomi hyvinä vuosina myi kiinteistöjä ja tontteja venäläisille? Eivätkö osanneet itse hyödyntää omistaamaansa arvo-omaisuutta sillä se myynti oli huonoin vaihtoehto! Hetken onnellisuus vaihtui itkuvirteen.
Jaa minäkö yksin onnellinen, vaikka ei ole mitään tavarassa kiinni. Autokin kohta 20 vuotta vanha, voihan siitääkin olla onnen kukkuloilla, kun hyvin pelaa.
Onhan siinäkin onnea, kun viisi eri kertaa on leikattu ja vielä olen silti hengissä. Viime syksynä lääkärit itsekin ihmetteli, kun vielä selvisin koronankin kynsistä. Onnea on olla onnellinen.
Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.
— Demokritos
Tällaista viisutta kahden ja puolen tuhannen vuoden takaa
Mikä kellekkin tuo onnea minulle se on itsenäisyys ja kun saa lämmintä ruokaa syödäkseen
Terveys tuo onnea kun se on jossain kunnossa pikku säryt ei sitä silti poista heikentää silti terv tepivaari
Naapurini on onnellinen ja hän nauttii aina silloin kun voi olla ostamatta.
Onnellinen voi olla sekin joka seisoo leipäjonossa sillä kohta hän saa sitä varakkailta jäänyttä ylijäämäleipää…
Paras taita olla, kun ottaa moottorisahan kainaloon ja lähtee metsään, jos se onnellisuus onkin siellä. Hiuan vaan on liikaa lunta, joutuu kömpimään ja tuhraamaan aikaa ja voimia.