Minun lääkärini

Minä kuulin muutama viikko sitten, että minulla on ihan ”oma lääkäri”, hänellä on nimikin, mutta sitä en enää muista. Onhan näin ollut jo pidemmän aikaa, mutta sitä ei ole noudatettu ei kai oikeastaan koskaan. Joskus aikojen alussa se oli käytäntö, mutta ei pitkään aikaan.

Nyt ollaan minun mielestäni oikealla tiellä, harmi vaan kun ehdittiin rahoja törsäämään tähän nykykäytäntöön. Se oli niinkuin rahojen heittämistä tyhjään kaivoon. Minut on aiivopesty ”tuohon omalääri” käytäntöön. Minulla on niin paljon tuttuia tuolla Italiassa, jossa sen käyttö on ollut käytäntö jo vuosia. Yleensä ihmiset kehuvat sitä, aina on lääkäri ja se sama melkein poikkeuksetta  muistaa potilaan ja hänen terveystietonsa. Se on minun mielestäni pelkästään hyvä asia, toisin kuin meillä Suomessa. Meillä on melkein aina eri lääkäri, jos hiukankin useamman kerran joutuu apua heiltä hakemaan.

Toivottavasti nyt poliitikot  saavat jotain aikaiseksi ja pistävät vauhtia uuteen järjestelmään. Se nyt ainakin on nähty ja todettu, että hyvinvointialueet ovat täysiä susia.

4 vastausta artikkeliin “Minun lääkärini”

  1. Minullakin oli ”omalääkäri” vuosia sitten.
    En koskaan tavannut häntä, kun oli jatkuvasti koulutuksessa, seminaareissa, lomalla tai muissa tehtävissä.
    Saa nähä, näenkö seuraavaakaan koskaan…

  2. Suomessa oli varsin laajaltikin omalääkäri malli käytössä 80-90 luvulla, mutta laman myötä se jäi, kun lääkäreitä oli jopa työttömänä.

    Maailmalla käytäntö on hyväksi havaittu ja paljon käytetty.

    Pentin mainitseman Italian lisäksi brittiläinen GB-malli perustuu myös omalääkäri aloin, mutta sinä lääkärit toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina, tätä mallia myös Suomessa viimein kokeillaan Uudellamaalla.

    Hollannissa mallin avulla purettiin hoitojonot erittäin lyhyessä ajassa, kun lääkäreille maksetaan potilaista, ei paikallaolosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *