Mikä on armeijan oikeutettu tehtävä sodassa? Millaisia keinoja saa käyttää oman maan ja omien kansalaisten puolustamiseen? Saako iskeä hyökkäävän maan maaperälle? Ukraina haluaisi iskeä Venäjälle ja on iskenytkin. Entä jos siinä kuolee toisen maan siviileitä? Kuvitellaan, että Ukraina tuhoaisi venäläisen ohjustehtaan jossa olisi siviileitä töissä. Siten vähennettäisiin ukrainalaisten siviilien kuolemia, mutta venäläisiä siviileitä siis kuolisi runsaasti. Saisiko Ukrainan armeija tehdä sellaisen iskun? Tekisikö Ukrainan armeija sellaisen jos voisi vai jättäisikö tekemättä? Jos sitten tulisi ilmi, että sellainen isku oli mahdollinen mutta se jätettiin tekemättä koska säälittiin venäläisiä siviileitä, niin mitä armeijan johto selittäisi kun Venäjän ohjukset taas surmaisivat sen omia siviileitä?
USA lopetti sodan Japania vastaan pudottamalla kaksi ydinpommia siviileiden niskaan. Toki syitä oli muitakin, mutta yksi oli halu säästää amerikkalaisia nuoria miehiä. Entä jos USAn presidentti olisi jättänyt pommit käyttämättä, sota olisi jatkunut vielä vuoden ja muutama kymmenen tuhatta amerikkalaista nuorta miestä saanut surmansa ja vammautunut? ”Meillä oli kyllä keinot pelastaa heidät mutta se olisi ollut liian raaka japanilaisia kohtaan”, niinkö Truman olisi sanonut kaatuneiden muistotilaisuudessa?
Summa summarum: onko maan armeijan tärkein tavoite oman maan ja kansalaisten suojelu vaiko jonkinlainen laskelmointi siitä miten siviiliuhreja tulisi yhteensä vähiten niin hyökkääjän kuin oman maan puolella yhteensä?
Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua, eikös se vanha sanonta jotenkin noin kuulu?
Hyvää pohdintaa ja onkin hyvä ymmärtää, että Venäjälle, ukrainalaiset siviiliuhrit eivät merkitse mitään, eivät yhtään mitään.
Toisaalla taasen Hamas ja Hizbollah käyttävät siviilejä ihmiskilpinä, eli siviiliuhrit eivät merkitse heille yhtään mitään, eivät yhtään mitään.
Sodan säännöissä on se huono puoli, että niitä noudattaa kovin harva sotaa käyvä maa.
Hyökkääjän sotilaskohde on hyväksyttävä kohde, se on avainasia. Jos hyökkääjä pistää sotilaskohteen keskelle siviilejä, se on edelleen hyväksyttävä kohde, mutta ei välttämättä aina järkevä kohde. Hamas tekee tätä. Hisbollah tekee tätä. Venäjä näyttää alkavan tekemään tätä.
Tuossa kohtaa ei ole enää selkeää valintaa. Todennäköisesti paras valinta on pohtia strategista lopputulosta ja hyväksyä taktisella tasolla oma maali.
Kaikki keinot vaikka miten yritettäisiin rajoittaa.
Säännöistä keskustelu on melkoisen turhaa, kun Venäjä ei välitä säännöistä – päinvastoin tappaa ukrainalaissiviilejä niin paljon kuin suinkin pystyy.
Homma on ihan perseestä, jos sodan toinen osapuoli, esimerkiksi Ukraina, joutuu noudattamaan sääntöjä pilkulleen, vaikka vastapuoli ei noudata.
Niin, kuvitellaan vaikka tilanne, että Venäjä hyökkäisi Suomeen ampuen ohjuksia kaupunkeihin, Tampereellekin. Nyt ilmavoimilla olisi mahdollisuus tuhota Suomeen suunnattu ohjuspatteri Venäjällä mutta siinä kuolisi samalla paljon venäläisiä siviileitä. Jätettäisiinkö isku tekemättä?
Ei tuommoisia varmasti paljon mietittäisi vaan annettaisiin palaa. Koska kohde olisi sotilaallinen ja pelastaisi suomalaisia ihmishenkiä hyökkäykseltä niin tuskin siitä paljoa omantunnontuskia otettaisiin. Eri asia olisi jos tavoitteena olisi vain tappaa siviileitä.
Otin tämän esille koska mielestäni on tekopyhää arvostella Israelin iskuja Hamasia ja Hizbollahia vastaan jotka ovat itse aloittaneet sodan. Israelia jopa syytetään terrorismista kun Hizbollahin hakulaitteiden räjähtäessä on kuollut ja loukkaantunut sivullisia. Sota on raakaa ja jos voidaan valita kuoleeko oman vaiko vieraan maan siviileitä niin valinta on selvä ja viime kädessä jokainen vaatii omalta armeijaltaan sitä. Viimeistään silloin jos pitäisi valita saako hyökkääjä tappaa sinun perheesi vai tapetaanko hänen perheensä sen estämiseksi. Hyökkääjä kantaa vastuun siitä mitä tapahtuu kun on homman aloittanut.
Löytyykö Putinilta koskaan jälkiviisautta, vai kerkiääkö kuolla sitä ennen?
Vasaramies, Molotov, oli sitkeä sissi. Eli 96-vuotiaaksi. Joi kai votkansa kohtuudella?
Uskalsi olla sitä mieltä, että talvisota Suomea vastaan oli virhe. Lisäksi hän onnitteli Neuvostoliittoa siitä, ettei se vallannut Suomea.
Molotov totesi Tšujeville Suomesta ja suomalaisista: ”Kuinka armollisia olimme Suomea kohtaan! Olimme fiksuja, kun emme vallanneet sitä. Siitä olisi tullut märkivä haava. Ihmiset siellä ovat itsepäisiä, hyvin itsepäisiä. Epäonnistuimme Suomen demokratisoimisessa.”
Huumori pidentää ikää. Armollisuus muuttui fiksuudeksi ja tuota ”demokratisoimista” voi hekotella pidempäänkin.