Me suuri ikäluokka tulemme kalliiksi vielä kuollessammekin.
Nyt kun kuolleisuus lisääntyy sekin aiheuttaa kuluja:
https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000010764592.html
– Omalla kohdalla haluan polttohautauksen.
– Nyt vainajia kuljetellaan pitkin Pirkanmaata ja krematorioissa on ruuhkaa.
Tämä aika on sellaista että kaikessa puhutaan rahasta!
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Naapurin mies kuoli ja se joutu kauan odottamaan kylmäkontissa päästäkseen polttouuniin. Sitten ei ollut varaa hautapaikkaan joten sai vain nimikyltin kirkon taustalla olevaan pylvääseen.
Maksan kirkollisveroa vuosikymmenet, niin mietin mihin se raha menee kun vielä hautapaikasta ja poltostakin pitää maksaa?
On se ihme, kuinka kauan elämä on elänyt ja kuollut maapallolla, mutta nyt sitäkään emme osaa enää.
Aikoinaan 1980-luvun alussa eräs sukulaismamma heräsi 2 kertaa ruumishuoneella ja oli ihmetellyt kun haparoinut pimeässä niin joka puolella oli vain kylmiä jalkoja, eli viikatemies huoli hänet vasta kolmannella kerralla. Kerran eräs palomies sanoi että ihmiselämällekin voi laskea hinnan, mutta siitä on aikaa niin en muista minkä suuruisen markkamäärän sanoi sen olevan.
Jos seurakunnat hoitaisivat tehtävänsä, niin kirkollisveroa maksaneet tulisi hoitaa seurakunnan kustannuksella ja se siunaus pitäisi olla niin, että siitä suoraan liukuisi uuniin ja tuhkan saisi kahvitteluhetken jälkeen viedä lopulliseen paikkaan…
Minäkään en ole koskaan ymmärtänyt maahanhautausta, niin kohdallani polttohautaus on ehdoton halvimmassa mahdollisessa mäntyarkussa. Preeriaintiaaneilla oli mielestäni hyvä tapa kun laittoivat ruumiin seipäiden latvaan korppien syötäväksi ja myös tiibetin-munkit syöttävät kuolleet korppikotkille kun ensin pillkkovat ne kirveellä pienemmiksi osiksi.
Olen sanonut vaimolle että jos kupsahdan niin viekää ruumis johonkin louhikkoon…
Ette kai te implikoi että hautaustoimi olisi seurakunnalle tärkeämpää kuin ylläpitää korruptoituneiden pappien kiinteistöbisneksiä tai osallistua monikulttuuriseen sateenkaarivaikuttamistyöhön?
Niin se kirkosta eroaminen on ollut tietyistä syistä hyvin lähellä, mutta korkea ikä samentaa päätöksen tekoa.
Me senioriryhä muutama vuosi taaksepäin saimme harrastaa timpurihommia erään koulun puutyöverstaalla iltaisin, joten tein ehdotuksen voisimmeko valmistaa itsellemme arkun? Ei tullut eläköön huutoja eikä kukaan ryhtynyt toimeen. Itse kukin nyhjäsi vain leikkuulautoja ja muuta sellaista…
– Olishan se itsetehty arkku ollut sitten odottamassa ja muistuttamassa kuolevaisuudestamme…
– Eipä ole huutokauppakeisarin Markkukaan ryhtynyt toimeen?
Minulla on, tai oli tuttava, joka oli arkkutehtaalla töissä, sillä suomen lähes ainolla. Hän kertoi tehneensä itselleen arkun aikanaan ihan luvallisesti. Nyt se on odottamassa heidän vintillään. Tuttava on sittemmin kuollut, enkä tiedä hyödynnettiinkö etukäteen hankittu arkku.
Vanhat ovat sanoneet ”Ei ole niin hyvää kuollut, ettei olisi jälkeenjääneet pärjänneet.”