Tänään voimme viettää Itsenäisyyttä ja kiittää veteraanejamme jotka ovat jo ehtineet kunnioitettavaan sadan vuoden ikään!
Ilman heitä ei edes presidenttimme voisi harrastaa kättelymaratoonia.
Onneksi televisiossa on valinnan varaa katsoa
aito Tuntematon Sotilas tai versio Uuno sekä eri lajien kilpailuja.
Jokatapauksessa lippu liehuu salossa!
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Itsenäisyyspäivä on kansamme yhtenäisyyden sympoli.
Kansamme yhtenäisyyttä koetellaan rajoittamalla demokratiaa?
Onko demokratiaa jakaa pientä kansaamme kahtia?
Ollaanko Unkarin tiellä?
https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000010880560.html
– Onko Keskisarja vetämässä narusta joka herättää ajattelemaan?
Ennemmin vaikuttaa siltä, että punavirheet terroristit yrittävät pakottaa muut ajattelemaan heidän ideologiansa mukaisesti…
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000010884611.html
Mitähän tästä pitäisi ajatella?
Helsingissä nähtiin tänään ihan oikea uusnatsien/äärioikeiston Suomi herää – marssi, jonka reitin varrella median mukaan nähtiin vain joitain yksittäisiä vastamielenosoittajia (https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/572c9b46-8fae-4654-9933-1ffa8af7057f). Sen sijaan nyttemmin lähinnä kansallismieliseltä ja arvokonservatiiviselta vaikuttavaa, joskin äärioikeistolaisia juuria omaavaa, 612 – soihtukulkuetta vastassa oli satoja vastamielenosoittajia.
Itselleni nousee mieleen ajatus, etteivät ”natseja” vastaan mieltään osoittavat ole oikeasti huolissaan natseista ja äärioikeistosta, koska ymmärtävät, etteivät tuollaiset tahot saa Suomessa yksittäisiä hörhojä suurempaa kannatusta. Heidän huolensa kohdistuu sen sijaan demokratiaa kannattaviin kansallismielisiin sekä poliittiseen oikeistoon, joilla on kansalaisten keskuudessa kannatusta, ja jotka siten ovat vasemmistolle aito poliittinen vastustaja.
Näiden punavirheiden tavoitehan on laittomin keinoin kaataa laillihen hallitusvalta ja perustaa punaideologinen diktatuuri.
Nyt kun pohdinnoissa ja muisteloinneissa ollaan, muistelen erästä kehitysvammaista poikaa, jolla oli tapana tehdä kaikenlaisia ”jekkuja” perhehoitajilleen. Tuo kehitysvammainen poika tuli tässä mieleen, koska hänellä oli jotenkin samanlainen huumorintaju kuin ”Toni Lahtisella”.
Olin ajatellut, että kolttosten teko- ja kepposteluikä menee miessukupuolisilla normaalitasoisilla jossakin vaiheessa ohi, mutta ilmeisesti kaikkien miesten tai narsistisempien miespoikien tapauksessa näin ei ole.
Asia ei kiinnosta minua tarpeeksi, että ottaisin selvää.
Olihan marssilla yksi vasemmistopuoluekin, nimittäin sinimustat. En tiedä, mikä heidän asenteensa kotporaatioihin on. Eli kannattivatko keväällä SAK:n kapinalakkoa muun vasuriston tapaan vai olivatko parlamentarismin ja perustuslain puolella.
Voidaanko kaikkia vasemmistopuolueita pitää äärivasemmistolaisina, jos kannattivat perustuslain vastaista toimintaa eli hallituksen painostamista taloudellisella väkivallalla.
Saunan lisäksi mitään ihmeellistä en ole itse miettinyt. Kaipa se että juhlii hartaudella on arvo sinänsä.
Keskisarjan puhe tavallaan kiinnostaa mutta yleensä nuo kenttäkuvausten laadut ovat niin huonoja ettei siitä selvää saa.
Hyvää Itsenäispäivää vaan sinnekin, se on niitä tärkeinpiä juhlapäiviä, jolloin ei mitään auta tehdä. Minä todellakin olen ollut tekemättä mitään, pääsääntöisesti vaan maannut. Näin ei ole tapahtunut moneen vuoteen, onhan se ihan ihmeellistä olla tekemättä mitään.
Minä taidan mennä saunaankin vasta huomenna, eikun siis menen. Järvikin ehti jäätyä, ei sieltä saa enää edes saunavettä. Pitää kantaa täältä sitten kaivovettä, eipä yksi ihminen sitä paljon tarvitse.
Pitää alkaaa kai laittaa jotain ruokaa, kai se tänäänkin pitää syödä.
Hyvää itsenäisyys päivää kaikille terv tepivaari
Isästäni jätti aika viisikymppisenä, olisi nyt satakuusi vuotias jos eläisi. Laguksen porukoissa kertoi sodassa olleensa joskus sivusta rämän kuulin ja että konekiväärijoukkueen vetäjänä, ymmärsin että toimi oli hengelle erittäin hupaa silloin sodan aikana.
Ei hän lasten kuullen puhunut sotamuistoistaan, sivusta kuulin kun veljensä kanssa muina miehinä sotaa muistelivat, oli veli kaukopartiomiehiä, taisi olla asekätkennöistäkin tovin kiinni otettuna. Ei ruvennut isä sodasta päästyään juopottelemaan, hyvähermoinen eteenpäin katsova mies, eikä katkeraksi, perusti perheen, teki lapsia minut ihan ensitöikseen, kävi aluksi palkkatyössä, rupesi sitten pienyrittäjäksi, pärjäsi mukavasti, eli hyvän elämän tykättynä ja tykkäävänä.
Tällaisia mietteitä itsenäisyyspäivän ehtoo nosti mieleeni.
Tiedätkö, Matti, minä en käynyt yhdenkään isän tai isoisän enkä esivanhemman haudalla, en kuunnellut jaksoakaan tuntemattoman sotilaan lukumarathonia, en katsellut johdatuksia linnan juhliin, en osallistunut mielenosoituksiin enkä syönyt lihaa tai marmeladia tai nauttinut alkoholia — vaan söin Lidlistä ostamiani mauttomia susheja ja luin Maurice Blancotn fragmentteja; ja kun Linnan itsenäisyys-vastaanotto alkoi, menin omaan sänkyyn ottamaan unta ja näin outoja unia!
Mitenkäpä olisin tiennyt miten itsenäisyyspäivää vietit, no mutta nyt tiedän, kovin hillitysti otit päivän ja mikäs siinä kukin tavallaan.
Minulle jotenkin juohtui mieleeni isä joka kumminkin omalla pienellä panoksellaan edesauttoi itsenäisyytemme säilyvyyttä kiihkeinä 40-luvun vuosina.
Itse armaani kanssa olimme naapurissa kylässä, mukava reissu, on erityisen hyvä kokki naapurin emäntä. Tarjosi alkuruuaksi kermaista korvasienikeittoa, pääruokana kaalikääryleet ja lopuksi glögiä ja leivontalämpimiä joulutorttuja, ruokajuomana oli punaviiniä, tuo sana puna nyt vähän särähti korvaani tässä itsenäisyyspäivä yhteydessä mutta on tietysti saivartelua.
Isäntä sitten vielä iltaa turistessamme tarjosi kaksi mojovaa rommipaukkua, niitä nautiskellessa kertailimme yhteisiä vanhoja kokemuksiamme, pääaiheena yhteiset kalastusaiheiset muistot ja ammoin tekemämme Viron matkat.
Täytyy vielä sanoa että sormi jäi suuhuni kun yritin ymmärtää puheitasi fragmentista ja sanojen itsenäisyydestä. No vilahtihan siinäkin tuo ajankohtainen sana eli itsenäisyys.
Sienikeitto ja punaviini kuulostavat herkuilta, itseäni harmittaa, etten tiedä, mihin puolet sukuni veteraaneista on haudattu. Olisi surullista, jos se johtuisi biologisen vanhempani katkeruudesta meitä lapsiaan kohtaan syystä, että meillä ja isovanhemmilla oli oikein hyvät välit.
Mitä fragmenttipuheisiin tulee, olivat ne siis Viljami Hukan johdatuksesta Tuhon kirjoitukseen.
Mutta symppaan toki myös sotaveteraanien lapsia, sillä jos mietin kontekstia itsenäisyys ja sen taisteleminen omalle maalle, voi hyvin olla että sellaisen sukupolven jälkeen saappaat ovat voineet olla aika liian suuret joillekin 1950-luvulla syntyneille… Ehkä joku loputon alemmuuden ja huonommuuden kokemus, ettei itse pystyisi ikinä tarjoamaan omille lapsilleen mitään niin vaikuttavaa ja ihailtavaa kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan sai. Mistäpä minä voisin kuitenkaan tietää.
Jk. Olen harkinnut Pajtim Statovcin väkisin lukemisen sijaan toista Finlandia-ehdokasta, nimittäin Anna-Kaari Hakkaraisen Marraseliötä, josta en vielä tarkemmin tiedä sen kummempaa, mutta se ei ole estänyt minua kuvittelemasta sitä mikä ”marraseliö” on:
Olen nähnyt kolmannella silmällä kuvan syksyisen koleassa sateisessa illassa ohitseni pomppivasta kumimaisesta pallosta, joka tarkemmin katsottuna on yhdestä piiitkästä kastemadosta tai madoista monikossa muodostuva lankakerämäinen kimppu lieroutta, joka siis voisi olla tuollainen marraseliömäinen entiteetti…
Ajatuksissani tai unissani marraseliöön kietoutuu myös osa tällä alustalla kirjoittavista nimimerkeistä.
En mahda itselleni että päähäni tupsahtelee näitäkin ajatuksia.
On hämmentävää, että Finlandia-ehdokkaaksi nousi kirja, jonka aihe oli niin lähellä sitä, mistä itsekin tykkäisin kirjoittaa. Olen lukenut elokuvan runousoppia sun muuta kirjoittamiseen motivoivaa ja pohtinut samalla oman kirjani henkilöhahmoja, joista pääroolit voisivat kuulua Rita ja Ilari nimiselle pariskunnalle, jotka asuvat vuori-nimisessä kaupunginosassa.
Mitä itsenäisyyteen tulee, otan kantaa blogin aiheeseen pilkun nussimisen tasolta, eli kielellisyyden itsensä kontekstissa, nimittäin luin eilen kiinnostavasti, että ”fragmentti radikalisoi sanojen itsenäisyyden suhteessa niitä käyttävään subjektiin ja tuo ilmi niiden persoonattomuuden ja omaehtoisuuden”.
Näin kuvailee Blanchotn kirjan suomentanut Viljami Hukka. Jospa tässä riittävän vaihtoehtoinen ja marginaalinen tulokulma aiheeseen.
Itsenäisyys on minulle vapaus olla itsenäinen – no vaimo saattaa sitä rajoittaa osin. Itsenäisyys maallemme on laajempi kokonaisuus ja saamme olla melko vapaita sanomaan ja menemän.
Elämme toki aikaa jossa oikeistomme säätää lakeja ja viimeisin on tulossa muutos joka heikentää 200 000 eläkeläisen toimeentuloa?
No samaan aikaan rahaa menee kotitalousvähennyksiin hyvätuloisille?
– Suomi on tasavalta ja ymmärrän että se olisi samanarvoinen kaikille kansalaisillemme?
Vähän tunnelmaa tähän valkoisen harmaaseen lauantaihin toivon Joose Keskitalon Nukkekodista:
https://m.youtube.com/watch?v=I_zvqneFc_Y&list=OLAK5uy_nPS7aQqINnBCzefGsIkGHydDJOm9Oiehc&index=2
😉💋