Pitäiskö kirjoitellessa ottaa arvopohjainen realismi
”bloggausten” taustalle?
Niin mitä on arvopohjainen; arvoja kunnioittava
ja kun siihen lisätään realismi perään,
niin mitä se on käytännössä?
https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000010683647.html
Stubbin puheista tietää että hän puhuu totta, siitä että kuulija on niin umpihumalassa tai sienissä että uskoo mihin vaan.
Stubb sanoo aina juuri sen mitä kuulijat haluavat kuulla. Totuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
A. on urospuolinen Sanna ja Sanna on naaraspuolinen A.
Pari vasemmistolaista ei ymmärrä käsitettä arvopohjainen realismi niin siitä saadaan palstan täytettä moneksi päiväksi moneen mediaan.
No toisaalta hyvin harva jos ainutkaan vasemmistolainen ymmärtää edes termiä realismi, niin ymmärtää hän sen, että ovat hämillään niin vasemmistolaiset kansanedustajat kuin myös toimittelijat.
Uskoisin että Subbinkin puheista joko tykätään tai ei tykätä pääsääntöisesti sen mukaan äänestikö äänessä olija häntä vaiko ei.
Ihan sama juttu kuin Marinin kohdalla.
Kun Suomen presidentin tasoinen henkilö puhuu arvopohjaisesta realismista, uskon hänen tarkoittavan tosiasioiden tunnustamista humanismikylki edellä.
Mitä asiaan muuta tulee: Ennen presidentin vaaleja Stubb oli minulle jokseenkin beesvärinen. Kohtalaisen hyvä poliitikko, mutta ehkä liiaksi EU-myönteinen (lue liittovaltiomyönteinen). Sitten tuli ehdokkaiden tv-haastattelut. Seurasin niitä toisella silmällä. Minulla ei ollut selvää ehdokasta. Tai jos oli, se oli mestari. Sitten tuli Stubbin haastattelu. Jokin keikahti mieleni maisemassa oikein päin. Tämähän on ihan asiallinen mies, aito, samaan aikaan rento ja tarmokas. Tyylikäs, kielitaitoinen, lujapuntti, – jatkoon.
Äänestin mestaria, mutta en pannut pahakseni että Stubbista tehtiin maamme presidentti.
Subbin ”kolme pointtia” ja tämä ” arvopohjainen humpuuki ”on kärsinyt täyden inflaatoon. Stubb on kuin kone. Hänellä ei ole mitään inhimillistä keskustekevaa otetta muihin keskustelijoihin.
Hä on täysin ulkopuolinen ja epäuskottava vrt. kaikki meidän muut pääpoliitikot jopa vrt. vaikka Purra ( tämä on paljon minulta). Kaikkonen, Haavisto, Lindman, Andersson ovat läsnä.
Samaan humpuukitasoon mahtuu sanatykki Virta höpötyksineen.
Nynnyjen nyt Orpo. Mitään sanomaton Adlercreutz.
Kun Stubbin naama virneineen välähtää ruutuun, käntyy kanava heti.
Olihan se todella ”katastrofi”, ettei Suomeen saatu punavihreää tai vihreää pressaa, mutta se on Suomen onni.
On se kamalaa kun kansa äänesti tässäkin väärin. Ehkä Lenin-setä ei tosiaankaan asu enää Venäjällä.
Heikki on kyllä kovin oikeassa tuosta. Stubb todellakin on poliittinen kone (os. poliittinen broileri).
Mutta, se voi olla juuri se mitä häneltä odotetaan.
Itse arvostaisin presidenttiä jolla on myös oma selkäranka. Niinistöltä sellainen löytyi.
Sellaisen kuvan saa että Heikki ja Kyuu näkevät selvemmin ihmisen kuoren alle kuin minä pystyn, ainakin ovat sanoissaan kovin vakuuttavia. Stubbissa saattaa hyvinkin olla tällaista negatiivista piirrettä, liikaa myötäkarvaisuutta ja ”mukavaa” miestä. Jos onkin niin en välttämättä sitä yksinomaan huonoksi pressan työssä lukisi.
Siinä hommassa tarvitaan monenlaisia avuja kuten kielitaito, koulutus, kokemukset maailman turuilta ja verkostot.
Ihanteellista presidenttiä ja sellaista josta kaikki tykkäisivät ei ole olemassa. Kun pystyy suhtautumaan presidenttiin niin että hänessä on puolensa, itselle sopivat ja harmilliset niin on helpompi olla, ei katkeroidu.
Ei tekohymy ja kuminaaman narustaveto ole mitään aitoa ihmistä saati osallistuva, vuorovaikutteinen keskustelija.
Luennoija mikä luennoija.
Pahoin pelkään, että monen silmissä Stubbin pahimmat puutteet ovat positiivisuus, hymy, avoimuus, ystävällisyys ja heittäytyminen tilanteisiin.
Kyllä moni ankeuttaja vierastaa moisia ominaisuuksia kaikissa ihmisissä, saati sitten presidentissä.
Ainoat ankeuttajat Suomessa ovat persut ja kokoomus.
Kyllä punademujen eunukki- ja nunnajoukko sen voittaa mennen tullen.
Ei kännissä klubilla vaan…
https://www.hs.fi/urheilu/art-2000010685770.html
Stubbia ei muu kiinnosta kuin urheilu, kulttuurista hän on joskus kuullut ala-asteen piirustus- ja laulutunneilla.
Toista oli Kekkonen, mainio mies urheilun saralla ja rikasta kirjallista tuotantoa liukkaasta kynästään.
Ylensä presidenttimme kulttuuriharrastukset ovat ainakin minulle jääneet vieraiksi, ehkä ovat enemmän vain tykönään kulttuurin piirissä harrastaneet.
Lähiajan presidenteistä Tarja Halonen oli erittäin laaja-alainen kulttuurien harrastaja ja tuntija. Utheilukulttuuri siihen ei kuulunut.
Tässä arvopohjaista realismia, josta jänöhammas ei tiedä mitään !
Kari Nieminen on odottanut hammashoitoon pääsyä seitsemän kuukautta – Kiireetöntä hoitoa jonottaa Tampereella 10 000 ihmistä https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000010685461.html
”Tässä arvopohjaista realismia, josta jänöhammas ei tiedä mitään !”
Jänöhammas?
Hmm…
Jos kuvailisi henkilöä 1×2 hampaiseksi, toisella silmällä kattoon ja toisella vittuun katsovaksi riippaperseeksi niin kenestä mahtaisi olla kyse?
On realistista olla pessimisti:
https://yle.fi/a/3-7025854?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp
10 vuotta sitten Waltsu ennusti, mitä on tulemassa.
Älliähän jätkällä on melkein yhtä paljon kuin meikämannella. Ymmärtää vihata eurotusta,
Artikkelin loppuriveillä Waltsu totesi, että valtiolla menee heiveröisesti, mutta kansainvälistyvillä yrityksillämme paremmin.
Eurotus yksinkertaistaa kansainvälisten suuryritysten toimintaa. Ne eivät piittaa kansantalouksille tilasta. Ne voivat siirtää toimintansa painopistettä edullisempiin tuotanto-olosuhteisiin.
Esimerkiksi kolmannes Kone-yhtiön tuotannosta syntyy totalitaristisessa kansallissosialistisessa Kiinassa, jossa tosin ei euroa ole.
Kiinassa saattaa olla myös SAK:lla sijoituksia.
Eurosta kärsivät ennen muita Suomeen sijoittuneet yritykset. Kelluva markka pitäisi ne yrityksetkin pinnalla.
Nyt pitäisi luopua yleissitovuudesta, jotta konkurssit vähenisivät.