YLEn sivuilla näin:
”Lopetuspäätöksen taustalla on Ylen Hankinta, oikeudet ja myynti -osaston päällikön Tarmo Kivikallion mukaan halu uudistaa televisiotarjontaa.
– Kyseessä on sisältöjen uudistaminen. Totesimme, että kaksikymmentä vuotta on mennyt hienosti, mutta jossain vaiheessa vain täytyy uudistautua ja katsoimme, että nyt on oikea hetki, Kivikallio sanoo.”
Kun tämän luin tuli ensimmäiseksi mieleeni että haluaisin lopettaa Tarmo Kivikallion. Tuohtunut Nybergin ohjelman lopettamisesta olen itsekkäistä syistä, olen pitänyt ja pidän hänen haastattelu ohjelmastaan, on niitä harvoja uutis- ja ajankotaisohjelmien sekä luontodokumenttien lisäksi mitä seuraan. Yhä enemmän ärsyynnyn että minun on pakko maksaa YLE-veroa että ihmiset saavat katsella Sohvaperunia, loputtomia kilpailuja joissa samat juontajat jotka puhuvat kuin robotit jonkun ylhäältä annetun kaavan mukaan ja joku aina putoaa kisasta, loputtomista sarjoista joiden ytimessä on väkivalta ym hömppäviihteestä. Vaikka en ole persu niin YLEn avoin persuvastaisuus myös vistottaa, ihan samoin olisi vaikka YLE mollaisi samoin vaikkapa demareita.
Kyseessä on tyypillinen ylen utopiapotaska, millä kuvitellaan saatavan lisää ”nuorempia” katsojia heivaamalla tällaiset ei niin nuorten katsomat ohjelmat.
Voisi todella ”lopettaa” Tarmo Kivikallion – ainakin laittaa vähemmän vaativaan tehtävään.
Nyberg on ollut oikeastaan ainoa Ylen keskusteluohjelma, jota on viime vuosina jaksanut katsoa.
Nybergiä en ole kuin pari kertaa katsonut, mutta mitään pahaa sanottavaa ei ole ollut.
Katsokaa joukkoa:
– Ajankohtainen ykkönen (radio)
– Ajankohtainen kakkonen (tv)
– Eurooppalaisia puheenvuoroja
– Ajantasa
– Brysselin kone (perint. muodossaan, nykyinen on jotain muuta)
– Mistä maailma puhuu
– JETP
– Maamme-kirja
– Poliklinikka
– Moniääninen eurooppa
….
Tuossa pieni ote viime vuosina lakkautetuista ajankohtais- ja asiaohjelmista.
Perään saisi toisen listan historiadokumenteista, jotka on poistettu Areenasta.
Minua EI häiritse pisaraakaan se että yle käyttää taskurahoja pillupäiväkirjoihin, mutta pakko se on ihmetellä miten sellaiset ja Marin-fiktiot kyllä saavat uutta tilaa mutta kaikki asiallinen haudataan niiden alta.
Pitihän tästä sitten tehdä päivän jaksokin.
🙂 kuuntelin
Oikeastaan pitää kai olla yllättynyt siitä kuinka pitkään valkoihoinen keski-ikäinen heteroseksuaalinen mies on saanut jatkaa Ylellä, omalla nimikko ohjelmalla.
Hömppä on päivän sana, kuten kuokkavieras Kataja jota inhoan jo mainospätkinä. Puoliseiska on hömppää jne.
Nyberg oli ihan hyvä, mutta alkoi jo aika pahasti toistamaan itseänsä, eli joutikin eläkkeelle. Hänellä oli muutamia ansioituneita vieraita ohjelmassaan. Sitten myös vastapainoksi niitä no olkoon…
Nybergiä katseli 500.000 – 700.000 ihmistä, että jouti lopettaa? Nuo ainakin varmaan eri mieltä kuin Sinä.
Oleellisin uutinen ei ehkä kuitenkaan ole se että Nyberg lopetetaan – en sano että se olisi hyvä uutinen, mutta ei oleellisin.
Oleellisin on se, että asiaohjelma poistuu eikä sitä korvata toisella asiaohjelmalla.
Niinpä – yle suuntaa tietoisesti hömppälinjalle.
Makuni on niin eklektinen ja mielenkiinnon kohteet vaihtelevaiset niin, ettei ole mitään ”minun yleä”, eikä näin ollen ole minun kannalta merkitsevää loppuuko Arto Nyberg tai Perjantai (joista kummastakaan en pitänyt) tai löytyykö kokoelmasta historiadokkareita, joita katson hyvin harvoin ja satunnaisesti.
YLE puheen lakkauttaminen oli ainoa mikä aidosti harmitti, koska minua ei kiinnosta ryhtyä korvaamaan monipuolista ja vaihtelevaa sisältöä nyppimällä ja poimimalla itse sen tilalle jotakin podcasteja, joihin kyllästyy yhden jakson jälkeen ja joista soittolistan tai kokoelman keräämiseen minua ei kiinnosta käyttää aikaani.
YLE Puheen kaltaisen yhden kanavan vahvuus oli juuri se, että se säästi aikaani, oli helposti saatavilla ja tarjosi riittävän yleissivistävän kokonaisuuden yllätyksineen.
Yksittäiset Arto Nybergin tai Sean Ricksin kaltaiset hahmot ovat minulle vaivaannuttavia samoin kuin kuka hyvänsä yksittäisen podcastin tekijä kuten vaikka Iida Tikka tai kuka hyvänsä. En pysty kuuntelemaan tai halua uppoutua kenenkään yksittäisen hahmon tuotoksiin liian pitkäksi aikaa.
YLEn suurin myönteinen kriteeri minun näkökulmastani on mainoksettomuus, vaikkakin uutisten ja muiden ohjelmien audiotunnarit raastavat korvia ja ovat aivan liian kovalla volyymilla kuin päätä hakkaava vasara, jota joutuu kestämään saadakseen nähdä uutiset.
Maikkareiden Suomi-areenoita en samasta syystä katso laisinkaan, koska humu ja meno ja humppa on niin kovaa ja luotaantyöntävää karikatyyrimäisine populismivivahteineen, jotka ovat minulle kuin lapselle väkisin pirteästi meluavasta jäätelöautosta hankitun banaanijäätelöpuikon väkisin naamaan ahtamista, josta syystä moni tavallinen suomalainen varmaan tarvitsee alkoholia katselukokemuksensa seuraksi tajuamatta itse syytä siihen, miksi olutta tekee mieli lipitellä.
Televisiossa median kuluttamisen välineenä on minulle visuaalisesti ja aistillisesti orientoituvana se suurin ongelma, että kaikki kuvallinen sisältö häiritsee huomattavasti itse asiasisältöön keskittymistä.
Aivan samoin kuin jos tapaan ihmisiä kasvotusten tai vieläpä jossakin hälisevässä julkisessa tilassa, tuo muu visuaalinen ja ympäröivä aistikuormitus ja ärsykkeet estävät sen, että pystyisin syventymään läsnäolevasti toisen kanssa yhtään mihinkään keskusteluun.
Samoin katsellessani mitä hyvänsä uutisia televisiosta koen ihmisten vaatetuksen, kehonkielen ja kasvojen ilmehdinnän niin häiritsevinä, ettei television katselu kannata. Esimerkiksi Amerikan kirjeenvaihtaja Iida Tikan kasvojen lihakset häiritsevät liikaa, vaikka muutoin pidän hänen kuivakasta ja nopeatempoisesta, jaarittelemattomasta ja suoran täytesanattomasta puhetyylistä paljon.
Tässä mielessä audiosisältöjen kuuntelu on tehokkaampi ja huomattavasti harmonisempi tapa uuden raakainformaation sisäistämiselle minun kohdalla.
Toki audioformaateissakin ihmisten puheviat ym. ovat itselleni aivan liian häiritseviä sisällön omaksumisen näkökulmasta, joten haasteita riittää ihan riisutummassakin ja minimoidussa median kuluttamisessa ja hinkkailussa.
Perjantaiohjelmä ruoti Yleä mutta se lopputulos jäi olemattomaksi.
Esim. ne säästötoimet jäivät vähäiseksi.
– Kaikki uusinnat voisi jättää vallan pois vaikka ne ovat halpoja, niitähän voi poimia halutessaan areenasta.
– Samat uutiset moneen kertaan päivässä?
– Keskusteluohjelmat mono vastapuolen suussa?
– Miksi tyhjänpäiväistä hömppää?
Olen ollut kateellinen näkövammaisille ja empatiavajakeille narsisteille/ nörteille, joilla aistillisuus eivätkä tunteet hidasta tai estä informaation sisäistämistä, vaan he pystyvät suhteellisen tehokkaasti elelemään kuplissa sekä jälkimmäisten tapauksessa pitämään (ainakin itselleen ja usein rahvaalle yleisöilleen) yllä mielikuvaa siitä, että ovat muita älykkäämpiä, auktoriteetteja/ suuria johtajia ja karismaattisia tai erityisiä persoonia. Länsimainen yksilökeskeinen individualismi ja ”wokekulttuuri” antiwoke-liitäinnäis-ilmiöineen ruokkii ja elättää hyvin narsismia kun ihmiset huomiotaloudessa kilpailevat siitä, kuka on rahvain ja suosituin sirkuspelle ja mulkvist.
Nuorena elin vuosia katselematta mitään uutisia ja elämänlaatuni oli huomattavasti parempaa. Tämä suomalainen ideologinen ja banaali pakkomielle herännäisyyteen sekä mediatietoisuuteen ja oman elämänsä epätaiteelliseen insinöörijohtamiseen nörtteilyn ja tekniikkahifistelyn kautta säilyttääksemme urheasti joitakin länsimaisen demokratian ja oikeusvaltion arvoja on minun näkökulmastani kuin kuolleeseen ja hylättyyn päiväkorennon toukan koteloon tekohengittämistä ja väkisin puhaltelua, joka on masentavaa, liian työlästä sekä rahvauden ja valkoroskaisuuden väkisin ihannoinnissaan luotaantyöntävää ja kaikesta kaiken sielukkuuden tyhjäksi imevää muovia, betonia ja ruudun väkisin hinkkaamista epätoivon liukuvoiteilla.
Tosin tuo päiväkorennon toukan kotelo taitaa jo Kyuu Eturautin maailmassa olla 3D-tulostettu kopio korennon toukan kotelosta, johon voi vaikka ommella pörrökangasta, jolloin syntyy hyvää ja oikeaa kulttuuria?
Ja reteät naurut persuilta saat, jos ompelet kolmedeeprinttiin jonkun kuolleen eläimenraadon nahkaa tai linnun sulkia.
Minkä tyhjempi tynnyri sen kovempi kolina.
Minkä empatiavajempi sen suurempi holhonta.
Voi olla, että Yle lopettaisi Arto Nybergin, jos se olisi Ylen telaketjufeministien vallassa.
Olisi tärkeää saada enkelit ylelle kulkemaan jokaisen naissukupuolisen toimittajan vierellä, jotta kaikilla suomalaismiehillä olisi turvallisempaa, kun enkelit pitäisivät huolen, ettei naisissa asuva pahuus ja noituus turmele suomalaisia empatiavajakkeja miesrobotteja, joiden varpaanvälien juustoa tulisi lusikoida kaikkien ihanan lihakkaiden oikeistoblondien rauhasväleihin heidän hymyillen nyökytellessä myöntyväisesti konservatiivisessa sinisessä yksiäänisyydessä, jolla kasvaa piimäisin parta.