Tässä aamukahvia ryystäessäni ihmettelen mitä mieltä olen (lasten) skeittauksesta. Monenlaista nousee mieleen. Hienoa tietysti että suomalainen olympian kisoissa pärjää oli sitten laji kuin laji.
Vanhan liiton miehenä lasten urheilu olympialaisissa ajatteluttaa, menestyminen edellyttää kovaa harjoittelua ja paljoa matkustelua, se on kovaa menoa. Voiko vaikuttaa lapsen kehittymisessä aikuiseksi, tilanne ainakin on erikoinen.
Olympiakomitea ei sääntöjensä mukaan tue alle 16 vuotiaita, pitäisikö nyt tämän skeittausmenestyksen myötä tarkastella asiaa uusiksi, kaikkia muita lajeja tietysti unohtamatta.
Vähän paha maku jäi kun luin että Heilin isä uhkailee laittaa tyttärensä kilpailemaan Australian lipun alla koska sekin olisi mahdollista jos ei olympiakomitealtamme ala rahaa tulla. Vähän koin ikään kuin kiristykseksi.
Sitäkin pohdin että pitäisikö nyt ruveta enemmän rakentamaan näitä skeittiratoja että lapset pääsevät harjoittelemaan
Kyllä olen Matti kanssasi ihan samaa mieltä. Miten tuo lapsi tipahti taivaalta ihan sopivasti muutaman kuukautta ennen olympialaisia. Jos oikein rumasti ja kurjasti ajattelen, niin ei kai vaan olisi jo Australiassa hylätty tytön urheilun rahoitus. Eipä hän Suomessa ole ollut vuosikausiin, vaikka onkin kaksoiskansalaisuus. Tuskin tyttö osaa kierosti ajatella, mutta isänsähän esitti suoran uhkauksen.
Kuka vaan muistaa, niin muutama vuosi sitten olivat venänäläiset pikkutytöt, sekä voimistelijat, että luistelijat kovan kritiikin alla ikänsä puolesta. Niinhän siinä sitten kävii, että alle 16 vuotiaat pikkututöt ja pojatkin eivät saaneet osallistua mainittaviin kilpailuihin. ( sitä en muista miten ne kilpailut rajattiin )
Nyt tuli sitten tämä skeittailu, jonka ainakin minä katson ihan kuvien perusteella huomattavasti vaarallisemmaksi kuin esimekiksi joku voimistelu.
Kun nyt pysyisivät päättäjät linjassaansa, eli ikäraja lapsille tässäkin lajissa.
Jos haluamme tukea uusia urheilijoita, erityisesti naisia ja muita jotka eivät tukea saa, parikin tuntemaani naispuolista kilpaurheilijaa on sanonut asian suoraan: Lakkautetaan olympiakomitea.
Se järjestö on niin ryytynyt, korruptoitunut, politisoitunut, paisunut kuin pullataikina ja täynnä nykypäivään sopimattomia arvoja ettei sitä enää tarvita. Eivätkä urheilijat sitä enää halua, jos edes sietävät.
Lapset toteuttavat monesti vanhempiensa menetettyä urheilunuoruutta.
Tuo ikä 13-v olla jo kovalla tasolla on ihan yleinen naisten ja miesten telinevoimistelussa, baletissa, skeitissä, jne..Se on eri asia pitääkö tuossa iässä olla olympialaisissa ?
13-v + 4 vuoden olympiaperiodi ?
Tampereella on skeittiratoja joka kulmalla.
Skeittaushan on nyt ollut muodikas harrastus, mitä edullista/ lapsille ja nuorille ilmaista harrastus-toimintaa on ajanut täällä Tampereella ainakin Pirkanmaan Kaarikoirat Teemu Grönlund etunenässään. Suhtaudun lähtökohtaisesti myönteisesti tällaiseen ulos elävään maailmaan lapsia kutsuvaan ja ihmisten välistä sosiaalisuutta vahvistavaan harrastukseen.
Mitä urheiluun tulee, pidän myönteisenä silloin, kun into ja intohimo harrastamiseen aidosti lähtee lapsesta itsestään, eikä mene siihen että ihmisestä ryhdytään tekemään tehosuorittajaa ja kansakunnan sankarillisuuden symbolia tai rahantekovälinettä.
Asioissa onnistumisen kokemukset ja aito ilo ovat myönteisiä. Myös ihan arkisissa liikuntakuvioissa ajattelen niin, että kun niistä ei tehdä lapsille pakkoa eikä väkinäistä suorittamista, vaan ulos elävään todellisuuteen lähdetään sellaisella löytöretkihenkisellä yhdessä ihmettelyn ja maailman ilmiöihin tutustumisen mentaliteetilla, niin ehkä elävä elämä voisi vetää ihmisiä enemmän puoleensa. Jos vanhemmilla olisi aikaa ja intohimoa itsellään sekä lastensa kanssa ajan käyttämiseen että myös itse uuden oppimiseen sekä ihmettelyyn…
En yhtään epäile että jos lapsuudessani olisi ollut kylällä skeittirata etteikö siellä olisi iloiten aikaa vietetty, sama nämä monet suksijalassa harrastettavat kumpare ym konstailulaskettelut, tietysti niissä myös hissikin olisi pitänyt olla.
Hienoa kun mahdollisimman monella lapsella on mahdollisuus liikkua ja liikkuu. Idolit kuten nyt tämä Heili Sirviö varmasti innostavat. Vanhanaikaisuuttani kuitenkin toivoisin että enimmin liikuttaisiin liikunnan ja yhdessä harrastamisen ilosta eikä kaiken koulunkäynniltä ylijäävän ajan harrastukseen verenmaku suussa käyttäen. Pahinta tietysti ja sitäkin esiintynee että vanhemmat pakottavat kullankiilto silmissä lapsensa treenaamaan yli lapsen oman tahdon.
Meikämanne, kokeili lumilautailua nuoremman veljeni tekemällä lumilaudalla jo 60 vuotta sitten.
Hämärä muistikuva on kokeilusta rakentaa myös lauta lastenvaunujen pyörien varaan. Muistikuva siitä on hämärämpi. Voi olla että kolautin pääni? Ei se hiekkatielle oikein olisi sopinutkaan.
Penskana ei ollut kypärää päähän. Monet kerrat kallo kolisi.
Minusta näyttää siltä, että kohta myös sirkustemput tulevat olympialaisiin. Siellä näitä tosi temppuilijoita on.
Täällä kaupungilla ajelee näitä yksipyöräisiä temppuilijoita kaduilla.
Meikäläisen parhaita oli kakarana heinäladon orrelta voltti etuperin, kerien kierteellä pää edellä pahnoille, vaikeusaste 10.
Heikin kommentti jotenkin lämmitti mieltäni. Eihän sitä sanoa kai saisi mutta urheilu alkaa uusissa muodoissaan yhä enemmän muistuttaa sirkusta ja enkä tiedä että onko se edes huono asia. Pääasia että ei ruveta hyljeksimään perinteisiä lajeja eikä tehdä niistäkin sirkusta kuten esimerkiksi hiihdossa alkaa olla merkkejä.
Lapsien urheilussa ja urheiluttamisessa näen vaaroja jotka toki ovat torjuttavissa jos vanhemmat ja valmentajat ovat tolkullisia ja suhteellisuudentajuisia ihmisiä.
Asiaa liipaten, miksi Norja suunnilleen samankokoinen karu maa synnyttää niin paljon kyvykkäitä kilpaurheilijoita meihin verrattuna? Voisiko taustalla olla norjalainen sisu.
Skeittausta en väitä ymmärtäväni, mutta selvä on että se vaatii henkilöltä oikeaa fyysistä kykyä, eikä vain toimimista valmentajien pelinappulana kuten leijonaosa urheilulajeja.
Sopiiko tähän sanoa raskas mielipiteeni, sanon silti.
Ei Suomella niin kovin huonosti mennyt, vaikka ei niitä mitaleita tullutkaan. Täytyy suhteuttaa Suomen asukaslukuun, eli väkimäärään, tuskin meistä puoletkaan on hiukankaan kiinnostunut urheilusta. Epäilen, että siitäkään määrästä monikaan ei harrasta minkäänlaista urheilua, saati sitten kilpaurhailua.
Suomella ei ollut yhtäään mitalia, mutta niitä seuraavia sijoituksi, eli kuudenteen ja 12 toista pistesijoituksia senkin edestä. Minulla ei ole esittää yhtään tilastoa, mutta kaikki jäi henlökohtaiseksi mielipiteeksi.
Minun silmiini tarttui nuorten naisten huomattavan suuri joukko ja paljon heidän sijoituksiaan. Meidän urhelun tulevaisuus onkin naisten varassa.