Ostettiin emännälle uusi fillari ja päädyttiin, oikeammin emäntä päätyi hankkimaan sähköavusteisen maastopyörän ja aivan perusteluista syistä, ahkeraan harrastuskäyttöön.
No perinteisen työnjaon mukaan, minä kokoan,säädän,käännän, väännän ja kiristän,hän käyttää kun setti on kohdallaan.
Eikä siinä mitään, on aina mukava tutustua uusiin leluihin.
Vaihteita on yhdeksän, pyörä on jousitettu, valot toimivat akkuvirralla ja akun toimintasäde ihanne olosuhteissa ( 25 astetta lämpöä, myötätuuli, alamäki ja polkija painaa maksimissaan 1 kilon) 150 km, eli ihan hyvä.
No, mutta koeajo oli mieluisampi kuin odotin.
Tempaisin sellaisen noin 60 km lenkin, pääosin pyöräteitä, mutta myös muutaman kilometrin maastopolkuja pitkin.
Pyörä toimi kaikin puolin moitteetta, satula jota aluksi epäilin oli suorastaan hanuriystävällinen ja ajoasento kaikin puolin vallan mainio.
Käytin sähkömoottoria pääosin sen alhaisimmalla teholla, mutta ylämäessä ja vastatuulessa myös täydellä teholla.
Jos kokemuksen kiteyttää niin kuvitelkaa pyöräilevänne ilman vastatuulta ja ylämäkiä.
Arvokkaitahan nuot polkupyöriksi ovat, mutta kun tietää, että laite ei jää talliin makaamaan niin huonomminkin voi rahansa sijoittaa kuin liikuntaan.
Vastatuuli ja vastamäki pistävät joskus koville kaksivaihteisella Helkamalla. No, ompahan kuntoilua.
Juhani, onhan se niin, että pyöräily ja sähköavusteinen pyöräily ovat kaksi eri liikunta muotoa.
Olen nähnyt polkupyörässä mustan akkukotelon. Mahtaa kerätä lämpöä kuumalla.
Hyvä huomio, akkukotelot ovat tosiaan pääsääntöisesti mustia.
Käytettynä keväällä ostamani Monark sähköpyörä on osoittautunut kelpo kaveriksi, nyt jo tuhatkunta kilometriä takana. Yhtä paljon minä sen kanssa energiaa polkemiseen käytän kun vanhalla manuaalihybridillä. Nyt tulee samaan hintaan n 7 km tunnissa enemmän vauhtia, näen uusia maisemia mikä virkistää ihmismieltä.
Juuri äskenkin 50 km Kyröjokivartta edes takaisin, tasaiset maat, hienoja vanhoja maataloja ja vehmaita jokivarsimaisemia ihailla.
Matti, moni on sanonut, että sähköavusteisella pyörällä on tullut lenkkeihin 10-20 km lisää pituutta, joten oman energian kulutus on näin ollen varmaan pysynyt vähintäänkin samana.
Semmoinen s-avusteinen meilläkin ja juuri noihin lähimatkoihin aivan passeli.
Meillä kun eläkkeelle siirryttäessä täysin luovuimme autosta, pakollisen autontarpeen suoritamme taksilla. Monia muitakin kuluja koimme tarpeettomiksi ja tietysti säästimme.
Tämän kuun taksikulut laskin; 201:20 euroa ja lisää tuskin tässä kuussa tullee enää.
Tuolla summalla minkäänlaista autoa ei edes ylläpidetä.
Se eläköityminen tulee tarkkaan suunnitella jos laskeskellakkin.
Ihan omassa perhepiirissämme, olemme hieman huolestuneina seurailleet nuoremman polven eläkkeelle valmisteluita., niitä kun näköjään ei ole edes ehkä aloitettukaan, vaikka sinne eläkkeelle siirtyminen 5-6 vuoden sisällä syntynee tosiasdiaksi.
Nuo avustavat on aika kivoja mitä ymmärtänyt. Itse en pyöräilystä niin pidä joten vanha 1990-luvun Tunturi piisaa siihen vähään mitä tarvin.
Oikeastaan minä pyöräilen vain käytännön syistä mutta pyörän tulee olla nykyaikainen, ei mikään jääkärimallinen Helkama, liiankin tutuksi aikanaan minulle tuli.
Nyt tarvitsen nykyaikaisen laadukkaan ja mahdollisimman suomalaisen s-avusteisen pyörän ja sellainenhan minulla onkin.