Kokoomuksen kansanedustaja Tere Sammalahti pohtii kirjoituksessaan Riikka Purrasta maalattujen graffitien kautta Suomessa niin kovin yleistä kaksinaismoralismia, jonka lonkerot ulottuvat ihan kaikkialle.
”Pohtikaapa reaktiota, jos vastaava graffiti olisi tehty Sanna Marinista? Jos keskeltä Helsinkiä olisi löytynyt seinä, jossa armoitettu ex-pääministerimme olisi esitetty kaiken saksillaan tappavana paholaisena? Saati, että olisi esitetty joku puukottamassa hakaristi-silmäinen Marin hengiltä?, Sammallahti kysyy X:ssä julkaisemassaan kirjoituksessa.
Kansanedustajan mukaan ”hulabaloo olisi ollut täysin vertaansa vailla”.
– Koko mediakenttä olisi kirkunut naisvihasta kymmenien artikkelien voimalla. Veronmaksajien rahoilla elävät nais-, ihmisoikeus-, taide- ja muut pääosin intersektionaalista feminismiä toitottavat järjestöt olisivat tehneet näkyviä some-kampanjoita, joille media olisi antanut auliisti tilaa ja näkyvyyttä. Poliitikot kautta puoluekentän olisivat tuominneet tapauksen vastenmielisenä ja asiasta olisi pian todennäköisesti keskusteltu myös täysistunnossa, Tere Sammallahti sanoo.
Hän kysyy, mitä tapahtuu nyt kun ”taideprotestin” kohteena on valtiovarainministeri Purra.
– Ei mitään. Ei näy mediassa analyyseja naisministeriin kohdistuvasta naisvihasta. Itse asiassa sukupuoli näyttää lakanneen tässä tapauksessa olevan tekijä alkuunkaan. Veronmaksajien lihottama punertava järjestökenttä on hipihiljaa. Ei näy edustajakollegoiden julkista tukea Riikalle.
– Stadin pormestari Paavo Arhinmäen (vas.) FB-analyysissä usein leimakirveenä käyttämänsä termi ”naisviha” onkin korvautunut ylevillä periaatteilla taiteen vapaudesta, demokratiasta, vapaasta yhteiskunnasta ja taiteen roolista vallanpitäjien kriitikoina.
Sammallahti jatkaa olevansa Arhinmäen kanssa samaa mieltä siitä, että taiteen pitää olla vapaata. Suomessa näin ei kuitenkaan kansanedustajan mukaan ole, koska yhteiskunnallinen reaktio tällaisiin taideprojekteihin riippuu täysin siitä, onko kyse kritiikistä oikeistolaisesta vai vasemmistolaisesta poliitikosta.
– Yksikään, toistan, yksikään taidetukielätti ei haluaisi tai uskaltaisi tehdä puoliksikaan noin raflaavaa teosta yhdestäkään vasemmistopoliitikosta sukupuoleen katsomatta. Siinäpä sitä taiteen vapautta kerrakseen.
– Hupaisana yksityiskohtana mainittakoon, että tässä tapauksessa vertailusta voidaan vieläpä poistaa sukupuolen, ihonvärin, uskonnon ja muiden vastaavien tekijöiden vaikutus, joihin vasemmistohegemonia mieluusti vetoaa selittäessään, miksi miksi heitä ei koske samat standardit, joita he vaativat muita noudattamaan.”
Ei juuri lisättävää.
https://www.verkkouutiset.fi/a/pohtikaapa-reaktiota-jos-vastaava-graffiti-olisi-tehty-sanna-marinista/#642a661b
https://www.verkkouutiset.fi/a/pohtikaapa-reaktiota-jos-vastaava-graffiti-olisi-tehty-sanna-marinista/
Taide saa suututtaa. Oli se sitten Purrasta tai Marinista.
Kunhan sitä ei julkisin varoin tarvi maksaa.
Toki taide saa suututtaa, eikä kukaan ole taidetta kieltämässä, paitsi ehkä jos teoksessa kuvattaisiin vasemmistolaista poliitikkoa.
Punavihreistön kaksoisstandardit ovat päivittäin esille nousevia käytäntöjä ja ikävä kyllä se koskee myös mediaa.