No ei nyt ihan nurkissa, mutta aika pirun lähellä käyvät ajoin kyläilemässä.
Aamusella olin vaihtelun vuoksi menossa hauen pyyntiin erääseen kariin johon pääsee myös maita pitkin, kun tuntee reitin ja siinä jolkotellessa näkökentässä vilahti jokin ja susihan se siellä kauempana pysähtyi ja jatkoi matkaansa.
No eipä ollut eka kerta siellä suunnalla ja toissa talvena oli ihan muutaman metrin päässä takaportilta napannut kauriin nälkäänsä.
Sen verran jäi asia mieleen pyörimään, että soitin parille metsämiehelle ja kyselin onko heidän riistakameroissa näkynyt minkä verran susia ja onhan niitä näkynyt.
Veikkasivat, että olisi pariskunta muodostunut ja reviiriä puuhaavat. Eikä siinä, mahtuu niitä tuonne mettiin kulkemaan, mutta ikävää on se, että tämä pieni saari on kuin ruokapöytä suden näkökulmasta.
No sudet ovat lisääntyneet kauttaaltaan täällä lännen puolella Suomea, viime viikolla eräältä puoli tutulta meni mäyräkoira suden suuhun, eikä muutoin ollut kuin runsas kymmenen kilometriä Porin keskustasta.
No koirat ovat vaarassa. Ei Susi kuulu lähinurkille ei edes Poriin.
Joo, kyllä ” pihakoirat” ovat nekin jonkinlaisessa vaarassa, mutta mainitsematon mäyräkoira oli ihan metsästyskoira ja työn touhussa.
Itse en näe tätä vai pitäisikö näitä tässä lähistöllä vierailevia susia ihan akuutisti edes pihakoirille vaarallisina, kun metsät ovat täynnä kauriita jopa ihan ongelmaksi asti.
Tilannetta pitää kyllä seurata ja taidanpa hommata pari kameraa myös itselle.
Sudet ovat hyvin tärkeitä luonnolle, tuoden paljon enemmän hyötyä kuin haittaa. Silti metsästyksellä on osa asiassa.
Ylellä hyvä kolumni Tuomo Pirttimaalta
Metsästyskulttuurilla susi oppii pelkäämään ihmistä, mutta samalla heidän kanta voi kasvaa, mistä olisi verraton hyöty peurojen ja kauriiden mielettömän suuren populaation kanssa.