”Suomen luonnossa on muutamia alueita, joiden luontoarvoille ei käytännössä löydy vertaista koko valtakunnasta. Yksi huippukohde on Pori.”
”Tällaisia ovat Porin ohella esimerkiksi Hailuoto ja Käsivarren alue.”
”Mikä Porin rannikkoluonnosta sitten tekee niin ainutlaatuisen? Jos asiaa lähestytään numeroilla, on Mikkosen aineisto suorastaan tyrmäävä.
Alueella on lähes 80 prosenttia Suomen laajoista, matalista lahdista ja jokisuistoista sekä 20 prosenttia merenrantaniityistä sekä suojelluista ulkosaariston saarista, luodoista ja kivikkorannoista. Ja vielä kymmenesosa Suomen kaikista suojelluista, kosteista suurruohoniityistä.”
”Lisäksi siellä esiintyy maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaisia metsiä ja lehtoja, rannikon laguuneita, vedenalaisia hiekkasärkkiä ja harjusaaria”,
”Porissa luontoarvot liittyvät rannikkoluonnon kirjoon. Jos paikalliset ovat asialle joskus hieman sokeita, niin sisämaasta tulevalle tutkijalle käynti Porissa on valtava elämys.
Onhan se huikeaa, mitä kaikkea erilaista siellä on luonnolla tarjota!”
https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/art-2000010700341.html
Täällä luonto on aina lähellä.
https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/art-2000010700341.html
Mun naapuritalossa asuu herra jota kutsutaan Porin-Jokeksi. Täytyypä kysyä pääsenkö joskus mukaan kun käy usein synnyinkaupungissaan ja muutenkin on hauska seuraveikko huumoriaan myöten.
Unileverin ja Satakunnan Kansan porukan kanssa Poria tuli läpivalaistua sieltä ja täältä jo pitkällä aikajänteellä.
Aluepäällikkömme kanssa koluttiin Porin vähittäis- ja
tukkukauppa ja tongittiin ne myynteineen ja sitä kautta edelleen päästiin porilaisten
ostoskoriin – pärekorin sisältöön. Naurussa oli pitelemistä.
No, mieluummin menimme Yyteriin loikoilemaan tai Reposaaren kujille ihailemaan.
Jazzit olivat helmiä varsinkin kirkon urkukonsertit ohessa.
Kunnon ruokaa ei saanut mistään kuin kalliilla porilaisia ja nahkiaisia kossun kanssa.
Nykyään Pori Areena on ainoa syy lähteä pikavierailulle, omin eväin.
MeriPoriin kun olisi aikaa enemmän, vaikka itse meri onkin vielä kaukana Porista.
Nopeasti sieltä päätoimittaja Jokinen lähti Tampereelle ja junalla pian Hesaan, Yleen. Jäljet eivät kyllä häikäise.
Ex-päätoimittaja Erkki Teikari muutti ja elee Tampereella ja tutkii mediaa edelleen. Päivittäin kirjastolla. Hyvä
journalisti.
Porin luonto on jäänyt vieraaksi mutta vähän kuitenkin aiheen vierestä hieno muisto Yyteristä, omanlaisensa luontokokemus tämäkin.
Reilut 50 vuotta sitten pari tuntia sen jälkeen kun olin ensimmäisen kerran silmilläni nähnyt nykyisen emäntäni käyskelimme jo Juhannusaaton lämpimässä auvossa Yyterin hiekkarantoja, ensin vierekkäin ja sittemmin haaveissamme käsikädessä. Luonnon, ihmisluonnon ilmiö tämäkin mihin ehkä Yyterin erikoinen etelänmaalinen hiekkadyynien maasto toi sellaista ytyä että sovussa on elelty tuosta tapauksesta lähtien.
Toinen muisto Porista on iso silloin Kemiran omistaman Vuorikemian titaanidioksidia valmistava laitos joka oli kaikkea muuta kuin luontoystävällinen. SAP ryhmäni kanssa päivitimme sinne uuden version toiminnanohjausjärjestelmästä.
Matti, täällä on paljon luontokohteita joista ei oikeastaan tiedä edes porilaiset ja hyvä niin.
Itselle kun on tuo luonto ja kalastus olleet aina tärkeitä niin aika lailla pikkupojasta lähtien tuli näitä meriporin metsiä ja rantoja tutkittua.
Kun vielä sattui jo alaluokille sellainen biologianopettaja joka sai kaikki innostumaan
aiheesta niin kannustus asiaan oli kovaa ja kyllä sitä tuli myös kotoa.
Nyt kun muutamia vuosia sitten palasi tänne takaisin, oikeastaan synnyinsaarelle kuten Grönin Eikka niin vaikea on enää muualla kuvitella asuvansa.
Takapihan portista astuu suoraan metsään ja kävelee rantaa kohti niin meri on noin 500 metrin päässä ja väliin mahtuu vielä komea suonsilmäke sekä pieni järvi.
Ja kun saaressa asuu on ihan sama mihin suuntaan kulkee niin tulee rantaan.
Siellä kansa tyynnä kyntää aurallansa,…