Sanotaan, että ihminen on oman onnensa seppä ja onni onkin tavoittelemisen arvoista, mutta ankeuden tavoittelua minun on vaikeampi ymmärtää.
Mahtaa elämä olla työlästä, kun heti aamusta ahdistaa ja jos nyt ei heti sattuisi siltä tuntumaan niin ankeita ajatuksia ammentamalla saavuttaa ankeudesta elävä tavoittelemassa mielentilan.
Ankeudessa onkin sitten mukava rypeä, märehtiä ja piehtaroida.
Ilmasto ahdistaa,kaukana meren takana vaaleissa tuli väärä tulos ja kateuspäiväkin jäi sen varjoon.
Vesi on märkää ja eikö joku nyt voisi sammuttaa tuota perkeleen aurinkoa?
Menkää kalaan, lämmittäkää sauna, tehkää hyvää ruokaa, naida napsauttakaa tai juokaa vaikka pullo viinaa. Ihan mitä tahansa joka saa peilikuvan näyttämään joltain muulta kuin norsun vit***a.
Juu oli aika jolloin työpaikka oli taattu ja tulevaisuudesta voi nauttia,
mutta nyt sakset voi viuhahtaa ja putoaa rotkon pimeyteen… Onneksi tässä iässä en enää putoa korkealta, mutta huoli on lasten ja lastenlasten tulevaisuudesta?
Kukas sen työpaikan ” takasi”?
Kyllä terve ihminen pystyy itse vaikuttamaan omaan elämäänsä, mutta asennevamma on vammoista niitä ihan pahimpia, sen kun joutuu ihan itse korjaamaan.
En tiedä että olenkohan minä ”vähän onnellinen”, kun koen olevani onnellinen.
Näille negation kautta maailmaa ja omaa elämäänsä tiiraileville sanon ”lohdutukseksi”, että ei niin huonosti mene, etteikö huomenna voisi mennä vieläkin huonommin.
Arvi, kyllähän se melkein synty on, kun ei tässä ajassa ahdistu ja menetä elämäniloaan,mutta millä sen perimästä tulleen pilkkeen silmäkulmasta sammuta?
Ja miksi edes pitäisi 🤣
Fiksu voisi sanoa että parempi murehtia asioista joille voi tehdä jotain.
Kyuu, ihan totta ja korjausliikkeet on aina helpointa aloittaa itsestä.