Mistä sais kuhaa, kysyi eräs kylänmies?
Vastasin, että en tiedä, mutta merestä voisi kokeilla, se on niiren koto.
Aamulla kello soimaan ennen neljää ja puoli viiden aikaan kun on apajilla, niin ainakin antaa itselleen hyvän mahdollisuuden.
Kuka niin aikaisin, jatkoi kylänmies?
Nii, no ehkä joku, joka ei kysele, että mistä saisi kuhaa.
Aamulla ajoissa liikkeelle ja kun saa tarpeekseen niin kotio ja pikku unet jos siltä tuntuu.
Kolme komiaa kuhaa tuli tänään ja muutama pannukarkea ahven.
Ehtoopäivällä puolukkaan.
Kun nyt kuhat otit puheeksi pakko kertoa kuha aiheinen tositapaus lapsuuteni ajoilta.
Äitini isä salaa vaimoltaan otti häälahjaksi saamansa komean hopealusikan, katkaisi siitä pesäosan, kiillotti tuhkalla ja kiinnitti siihen krouvin kolmihaaraisen koukun. Iltapäivällä asteli läheiselle syvälle Kaukijärvelle, työnsi ruumisarkkua muistuttavan myös itse valmistamansa ruuhen vesille, souteli tovin rauhallisesti pitkin rantoja lusikanperäuistin pitkässä siimassa eikä aikaakaan kun veneen pohjalla sätkytteli kaksi kuhaa (3 ja 5 kg).
Hienoa saalis mutta ei pelastanut paappaa tulisilta haukuilta kun vaimolleen selvisi millaisella uistimella kalat oli saatu.
Kaukijärvi on pitkä, syvä järvi Tammelan ja Forssan välimaastossa, oli tunnettu kalaisuudestaan, sen rannalla oli Runkomäen tanssilava josta Malin veljekset ovat tehneet laulunkin.
Runkomäen iltamat.
arvi lähti kalaan ja ajatteli että nyt tuodaan emännälle oikein hyvät kalasopan aineet. Mutta ei liikkunut kala ja jos vaikka liikkuikin niin ei käynyt ainakaan arvin ”Rapalaan”.
Tuntikausia siinä arvi souteli vain kokemusta ja sitkeätä sorttia kun on, niin ei meinannut periksi antaa kun tuli emännälle luvattua ne soppa aineet. Vihon viimein hän päätti, että menepäs tuon Prisman kautta, jotta vaimon luulo kovasta kalamiehestä ei särkyisi ja osti sieltä Lohen hyvin perattuna ja ajatteli, että ei se vaimo sitä tiedä, että mistä se on koukkuun tarttunut.
No, kotiin päästyään siinä sitten arvi ylpeänä esitteli saalistaan emännälle luullen sen järveltä pyydetyn, mutta luulo ei ole koskaan tiedon väärtti kun vaimo tokaisi, että olisit sinä voinut samalla kauppareisulla ostaa myös maito purkin.
Itse viskasin taas muutaman katiskan järveen samoille paikoille missä niitä pidän affenen kudunkin aikaan. Ja eikös mitä, taas tulee affenta, ei niin paljon lukumääräisesti kuin keväällä, mutta huomattavasti suurempana.
Jotkut nimittävät sitä ajoaffeneksi, kun se tulee ihan rantaveteen pyydystämään niitä parin sentin mittaista kalanpoikasia.
Verkkoja en ole enään muutamaan vuoteen verkkoja laskenut järveen, kun tuppaa sitä särjen perkelettä olemaan verkot täynnä, on toki affentakin.
Tokihan se särki on hyvä suolakalaksi, mutta itse olen sen verran laiska kalastaja, että siihen souviin en ala.
Kuhaa tästä ei saa, on niin kirkasvetinen järvi ja kyllä itse luen kuhan olevani myös suuni mukainen kuten affenkin on.
Kuha kuuluu ahvenkaloihin ja omasta mielestäni molemmat kuuluvat jalokaloihin, niin suurta herkkua ovat.
Kuhan uisteluaika on klo 22.00- 23.00. Vai onkos hallitus muuttanut senkin. Me aikanaan narrattiin kuhaa vetouistimella isän kanssa ja saatiinkin ihan kohtuullisia saaliita. Silloin vaan oli tapana, että ei yhtään pyydystetty enempää mitä omass huushollissa syötiin.
Pentti, totta puhut, kuha syö myös ilta myöhään kuin myös aamuvarhain. Auringon laskut ja nousut.
Noinhan ne saa kuhaa kun ilman paitaa sitä soutelee iltahämärissä ja kaikki kuhat elää kotonaan järvessä taikka meressä terv tepivaari
Pitää varmaan kokeilla
https://youtu.be/TEmoo00WUo4?si=EY9Iqyl37xnEqZfO