Eutanasia, eli Wikipedian mukaan :
”Eutanasia (kreikkaa, eu-thanatos, hyvä kuolema) eli armokuolema tai kuolinapu on tarkoituksellinen kuoleman tuottaminen sellaiselle ihmiselle, joka on parantumattomasti sairas tai kärsii kivuista”
On jälleen kerran noussut julkiseen keskusteluun ja ihan hyvä niin, aihe on tärkeä.
Sen lisäksi, että aihe on tärkeä, on se myös jyrkästi mielipiteitä sekä puolesta, että vastaan jakava.
Oma mielipiteeni on rakentunut vuosien saatossa niin työn kuin henkilökohtaisen elämän tuomien kokemusten ja niiden synnyttämien ajatusten sekä tunteiden pohjalta.
Pitäisikö eutanasia sallia vaiko ei ?
Mielestäni eutanasia pitää sallia.
Mielestäni on suorastaan rikollista pitää väkisin hengissä henkilöä, joka itse haluaa kuolla.
Juhani, et ole yhtään väärässä, mutta asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen vaan pikimminkin ihan pirun monimutkainen.
Aivan ensimmäisenä nousee pintaan henkilön kyky tehdä rationaalisia, itseään koskevia päätöksiä.
Lähtökohta on, että eutanasia sallitaan vain henkilöille, joiden todetaan olevan täysissä voimissa ja kykenevän tekemään päätöksiä ja ymmärtämään niiden seuraukset.
Tämä on olennainen ehto eutanasialle.
Hihhulien uhkakuvat siitä, kuinka eutanasiasta tehtäisiin yhteiskunnan väline poistamaan hyödyttömiä ja kustannuksia aiheuttavia, on puhdasta paskaa.
Tässä tietysti on perää mutta olisiko se pätevä syy kieltää eutanasia jos valtaosa eutanasiaa haluavista itse tilanteensa toivottomaksi kokevista armokuolemaa haluaisi.
Eutanasian kieltäminen aiheuttaa suunnatonta ja toivotonta kärsimystä potilaille kuin myös heidän omaisilleen.
Itse kannatan eutanasiaa mutta ymmärrän myös toisinajattelijoita tosin harmitellen.
Juhak ja Matti, olen kanssanne samaa mieltä, eikä väärää mieltä oikeastaan voi edes olla.
Juhak, nostit esille sen ihan kaikkein olennaisimman henkilön tulee olla täysissä ( psyykkisissä)voimissa ja kyetä ymmärtämään päätöksensä seuraukset.
Samaan aikaan juuri tässä on se iso ” mutta”…
Eutanasian vastustajat voivat loputtomasti argumentoida kuoleman sairaan henkilön mielentilasta ja sen seurauksena puutteellisesta kyvystä tehdä itseään koskeva päätös ja tälle löytyy hyvin kattavat perusteet jos niin halutaan.
Itse ajattelen niin, että henkilön historia ennen kuolemaan johtavaa sairautta kertoo henkilön psyykkisestä tilasta paremmin kuin sairastumisen jälkeiset mielentilan vaihtelut, mutta yhtä kaikki ne on otettava myös huomioon.
Teoreettinen esimerkki ongelmallisesta tapauksesta.
Henkilöllä, joka on vuosia aiemmin sairastanut vakavan masennuksen on todettu aggressiivinen kuolemaan johtava sairaus. Onko hän kykenevä tekemään päätöksen omasta kuolemastaan?
Entä jos hän on sairastanut vakavan masennuksen kahdesti?
Silloin kun äitini riutui tuskalliseen ja harvinaiseen nivelkudossyöpään, niin päätin etten ikinä lopeta tupakointia ja rasvaisten ruokien syömistä, niin minun sydän ainakin nopeasti pettää jos saisin saman sairauden. Äiti ei koskenut alkoholiin eikä tupakkaan ja hänen muutkin elämäntavat olivat terveelliset. no. mitä eutanasiaan tulee niin se on vähän kaksipiippuinen juttu. Muistaakseni Sveitsissä myönnettiin armokuolema alle 40-vuotiaalle entiselle urheilijalle joka ei psyykkisesti kestänyt sitä että lihakset alkoivat heiketä ja ei pystynyt enää samanlaisiin fyysisiin suorituksiin kuin nuorena. No,,,, onhan ihmiselämä yliarvostettua mutta silti…
En koe että minulla on kompetenssia vastata tähän.
Jos se olisi vain yksilön asia, se olisi helppoa – yksilö päättäköön itsestään.
Vaan kun tähän tulee järjestelmä, muita ihmisiä, vaikka mitä ympärille.
Kyuu, asia on paljon yksinkertaista monimutkaisempi ja vaikka itsekin olen ehdottomasti niin yksilön vapauden kuin myös vastuun korostaja niin tässä tapauksessa yksilön tahto ei vaan voi olla ainoa määräävä tekijä.
Iso kysymys, johon vähän yritin johdatella on se, että olisiko aiemman mielenterveysongelmien historian omaava henkilö tasavertaisessa asemassa kuin ilman vastaavaa historiaa oleva jos eutanasia laillistetaan?
Ja tämä on vain yksi monista isoista kysymyksistä.
Eutanasian salliminen vähentäisi hoitomenoja.
Onkohan asiasta olemassa mitään tutkimustietoa maista joissa eutanasia on käytössä. Siitä saattaisi olla apua tässä pohdiskelussa, myös hallitukselle ja eduskunnalle taustaksi tärkeiden päätösten teossa.
Kun ihminen sairastuu aika usein on kyseessä syöpä joka aika monasti on parantumaton
Mutta saako Suomessa tuottaa ihmiselle kidutusta kun kivut voikin olla sietämättömällä tasolla
Ja odotetaan vaan että se vie siltä ihmiseltä hengen kuitenkin terv tepivaari
Kivun hoidossa on tapahtunut paljon positiivista kehitystä viimeisien vuosien tai sanotaanko vaikka vuosikymmenen aikana.
Noinkin voi joku sanoa asia joka itsellä on kipuina ei ole kuitenkaan syöpä vaan aivan muut syyt
Ja niitä ei ole mitenkään korjattu sanotaan hae buranaa jonka tehot ei riitä mihinkään terv tepivaari
Tepi ja muutkin, minä olen sairastanut syöpää toistakymmentä vuotta, enkä vielä ole kuollut. Jollain konstilla ne lääkärit puukollaan ja sytostaatilla ovat kaivaneet minut eloon ja kohtuullisen hyvin voin edelleen.
Minä en eutanasiaa periaatteesa hyväksy, paitsi jos kolmehenkinen kolleegio lääkäreitä ovat sitä mieltä, että minut on nyt tapettava.
Minulla ei ole kun kahdesta hiukan tietoa ja heillä oli iho kosketus kipua tuottava
Nukkuminenkin lopussa sellasta ettei siitä tullut yhtään mitään
Mutta onko se kaikissa syövissä noin en tiedä
Onko noissa eutanasia tarpeen kun saadaan ihminen kuitenkin jonkin asteen kuntoon
Onhan ihmisiä herännyt jopa koomasta parin vuoden kuluttuakin terv tepivaari
Jos parantumaton syöpä, niin miksi kalliita hoitoja toki päätös pitää voida tehdä itse.
Muistisairaat onkin sitten eri juttu. Omassa piirissä sitä kesti 10 vuotta henkilöllä joka ei ollut enää itse päätöskelpoinen.
Eutanasia ei todellakaan ole yksinkertainen kysymys. Ensin on määriteltävä, mistä oikein puhutaan. Ns passiivinen eutanasia, jossa hoidot kuolevalta lopetetaan on jo Suomessa laillinen. Lisäksi jokainen voi halutessaan tehdä hoitotestamentin joka estää hoidon jos joutuisi vaikka koomaan. Elvytyskieltokin on mahdollinen ja sellaisen voi määrätä lääkärikin esimerkiksi vanhalle ihmiselle jos hoito ei todennäköisesti tuottaisi enää merkittävää eliniän pidennystä. Ihan tarkkaan en ole näitä tutkinut, mutta omaisille on joskus tullut ikävänä yllätyksenä tällainen lääkärin määräämä elvytyskielto.
Sitten ovat ne eutanasian muodot joissa kuolemaa joudutetaan. Avustetussa itsemurhassa lääkäri antaa tykötarpeet tietyt ehdot täyttävälle potilaalle, mutta potilas tekee itsemurhan itse. Avustettu itsemurha on laillinen ainakin Sveitsissä.
Varsinaisessa aktiivisessa eutanasiassa on kysymys siitä, että lääkäri surmaa potilaan. Ymmärrettävästi lääkäreiden enemmistö ei ole sen laillistamisen puolella. Aktiivinen eutanasia on laillinen Hollannissa ja muistaakseni myös Belgiassa. Suomessa sen laillistamista ajaa Exitus-niminen järjestö.
Aktiivinen eutanasia voi tuntua yksiselitteiseltä. Jos joku on kerran jo kuolemassa ja kärsii kovista kivuista niin miksi häntä ei voisi päästää tuskistaan?
Yksiselitteinen asia se ei kuitenkaan ole, se näkyy käytännössäkin niissä maissa joissa se on laillinen. Prototyyppi ” kuoleva ja kovista kivuista kärsivä” on itsessään melko selkeä. Mutta:
– tarvitaan lääkäri, voiko lääkärit velvoittaa tekemään eutanasioita jos heidän omatuntonsa ei sitä salli? Eutanasia on myös lääkäreiden Hippokrateen valan vastainen. Tämän ongelman voisi kyllä varmaan kiertää antamalla lääkäreille omantunnonvapauden vaikka se hieman rajoittaisi eutanasian saatavuutta.
– mikä laskettaisiin tarpeeksi kovaksi kivuksi? Kelpaisivatko myös psyykkiset kivut perusteeksi? Alankomaissa eutanasia on laajentunut myös heihin. Nuorikin ihminen on voinut saada eutanasian ” psyykiisten kipujen” takia. Ja esimerkiksi eräs äiti joka oli tappanut lapsensa sai eutanasian
– miten potilaan tahto varmistettaisiin? Alankomaissa eräs henkilö oli allekirjoittanut tahdon saada eutanasia jos sairastuisi muistisairauteen. Sitten hän sairastui siihen. Kun eutanasiaa tultiintekemään, hän laittoi vastaan, mutta eutanasia tehtiin silti koska hänen ei katsottu enää olevan täysissä järjissään,
Eutanasialle voitaisiin tietysti Suomessa asettaa tiukemmat rajat. Vastustajat vaan pelkäävät, että vähitellen ne kuitenkin venyvät. Jos eutanasia rajattaisiin esimerkiksi pian kuokeviin ihmisiin jäisi silti muita kysymyksiä kuten:
– millä tasolla kivunlievitys on Suomessa? Vaikuttaa ettei siihen ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota ja kivuista kärsiviä ei ole autettu kaikin mahdollisin keinoin. Joskus luin esimerkiksi miten kipulääkettä ei annettu ”riippuvuusriskin” takia. Nyt kun rahaa on entistäkin vähemmän, tulisiko eutanasiasta uusi säöstökeino? Kipuja ei yritettöisikään lievittää kunnolla vaan todettaiisiin ”ota eutanasia”? Johtaisiko eutanasia laiskuuteen ylipäänsä kehittää kivunlievitystä ja saattohoitoa?
Ylipäänsä olisi hyvä tietää missä mennään kivunlievityksen suhteen jos käytetään parhaita mahdollisia keinoja? Nyt saa välillä lukea kauhujuttuja mutta vaikuttaa että niissä hoidon laatu on ollut heikkoa. Eutanasian tulisi mielestäni olla se viimeinen keino jos mikään muu ei enää auta.
Googlettamalla ”Jani Kaaro eutanasia” löytyy mielenkiintoinen artikkeli aiheesta.
Hyvää pohdintaa Norppa.
”Eutanasian tulisi mielestäni olla se viimeinen keino jos mikään muu ei enää auta.”
Sitä se on.
Kuitenkin täysissä järjissä olevalla potilaalla on itsellään oltava se oikeus päättää asiasta ja myös oltava oikeus saada eutanasia.
Lääkäreiden tekopyhyys ei oikeuta pitämäänkovist kivuista kärsiää pakolla elossa.
Sinänsä olen myös käsittänyt, etteivät suomalaiset lääkärit vanno mitään hippokrateen valaa, vaan erillisen lääkärinvalan eikä eutanasia ole sen vastainen.
On myös etiikan vastaista pakottaa ihminen kärsimään, kun tilanne lopputuloksineen joka tapauksessa on tiedossa.
Voihan vastuussa oleva lääkäri toki tekopyhästi ylpeillä, että en aiheuttanut potilaan kuolemaa, jos potilas tekee tuskissaan itsemurhan…