Ahventa, kuhaa, haukea ja särkeäkin on fileerattuna, jalostettuna ja muutoin säilöttynä nyt sen mitä talven yli tarvitsemme ja tuleehan sitä pilkillä käytyä sitten talvella, ellei muuta niin norssia kiusaamassa.
Taimenta kuitenkin pitää käydä kokeilemassa, kun sattuu oivat taimenpaikat olemaan huonomman käden kiven heiton päässä.
Vaan eipä ole tärpännyt, ei kerran kertaa.
Kokeiltu on sekä ostetut, että itse tehdyt vieheet, sekä mereltä rannan suuntaan, että rannasta merelle päin.
Ehkä poikkeuksellisen lämpimät vedet vaikuttavat, ehkä eivät.
Tuulet eivät ole ihanteellisia olleet, mutta samoilla tuulilla on aiemminkin taimenta tullut.
Johkin on taimen nyt kadonnut tai jäänyt parkkiin syvemmälle,mutta periksi ei anneta.
Joo ei anna saalista edes joka toisellakaan kerralla olipa vieheet mitä hyvänsä
Se on maanviljelyyn nähden ns onnen kauppaa terv tepivaari
Jos aina tulis yli oman tarpeen se kadottaisi viehätyksen…
Niilon kanssa samaa mieltä, kun olin ensimmäistä kertaa Norjan Lyngenin vuonolla. niin joka heitolla tuli turska, seiti tai makrilli. Katoaa kalastuksen viehätys isoa tärppiä odotellessa.
Kolmena kesänä olen viikon verran kalastellut Lyngen vuonolla (Mandalen) kalaporukkamme kanssa, sellaisessa vetten päälle paalujen varaan rakennetussa kämpässä on asuttu.
Maisemat ja yhdessä olo viehättäneet, vähän maltettu vaeltaakin.
Kalastushan on aika toikkoista toki saalis on runsas, olemme veneen vuokranneet ja juksanneet. Suurin kala 8 kg sei. Turskaa eniten, puna-ahvenia, seitä, mateen näköisiä longaksi niitä olemme kutsuneet. Kolmen kilon häijyn näköisen kissakalan sai sai naapurin ukko kerran.
Hyviähän ne on tuoreina kaikki syödä, parhaalta suussani on maistunut voissa paistettu puna-ahven file.
Ruijan pallas ei ole napannut, olisi kai pitänyt ajaa pidemmälle sieltä vuonon perukasta.
Juu, merikissalta (Kissakalalta) en menisi viehettä irrottamaan kidasta ilman pitkiä hohtimia 🙂
Takuulla hienoja reissuja ja on tullut itsekin käytyä Norjan ja Ruotsin puolella kuin myös Isossa-Britanniassa ja Irlannissa.