Jep, asiointia tänne ollut. Piti päivän/max parin päivän piipahdus olla mutta hommat venyy. Sinänsä jännä havainto että kun jotain joltain kysyy, niin yleensä ihan ystävällisiä on vastaukset kun kaupungissa tässä hiippaillut päivällä. Iso ero kun isolla kirkolla pyörii.
Jospa sitä huomenna pääsee etiäpäin tai sitten se on neljäs päivä täällä…ja viides, ja kuudes,,,,😄
Semmoinen huomio että hotellin saunassa omalla ”Tamppersterin kielellä” moni tarinoitaan kertoo avoimesti, se on hyvä merkki, eikä kukaan kiinnitä huomiota mistä minä olen,,,hesalaiseksi osa luuli kylläkin,,,prrrrkele 😅👍
Muista kävellä Finlaysonin taakse Palatsin sillalle ja kävellä Tammerkosken yli Tampellan vanhalle Vapriikin alueelle. Luolteessa häämöttää Näsinselkä ja vasemmalla Milavida kukkulalla ja takan Särkänniemi.
Toinen on ajaa vanhan paloaseman ohi Komediateattrrin kulmalle ja siitä Ranta Tampellan nurkalle ja näköalasiltaa yli Tammerkosken Mustalahteen.
Maisemareitti Pispalanharjulle, alas Varalan mutkaan ja Rosendahliin. On komeat näköalat Pyhäjärvelle.
Sitten Koulukadulke Suomen 1. tekojäärataa katsomaan ja luistimet jalkaan. Jne..
Viime vuonna oli se VR:n lomalippu jolla 5 päivää sai matkustella niin paljon kuin ehti. Mentiin vaimon kanssa noin 1700 km junalla, yöpymiset aina eri paikassa jne. Paras fiilis jäi Tampereen kohdalla, kiire lakkasi.
Metso pääkirjasto Hämeenpuiston vapaudenpatsaan vieressä on visiitin väärti. Siellä on hyvä kahvila/ravintola.
Lensin kerran hyvin nuorena ja pienikokoisena lapsena yksin Rovaniemeltä Tampereelle sukuloimaan.
Muistan vieläkin kun Tampereen silloisella pienellä lentokentällä kysyin ystävälliseltä poliisisedältä, että mihin suuntaan pitää lähteä, että pääsen tähän osoitteeseen. Ihmetteli melkoisesti, että matkustin yksin.
Äiti oli Rovaniemen lentokentällä töissä, joten lensin vapaalipulla.
Oletko miettinyt että sinusta olisi tullut joskus sotilaslentäjä. Olisin kyllä itse moista ainakin miettinyt tuolla taustalla.
Tietenkin maailma ja meno ihmistä heittelee välillä kuin ajopuuta, mutta tuli vain mieleen positiivisesti.
Marko: ”Oletko miettinyt että sinusta olisi tullut joskus sotilaslentäjä.”
Olen miettinyt ja itse asiassa olin Ilmavoimiin yhteydessäkin, jotta lähtisin sotilaslentäjäksi – kehoittivat hakemaan – en kuitenkaan hakenut, vaikka olisin todennäköisesti läpäissyt testit heittämällä.
Kun en lähtenyt, niin olen luultavasti saavuttanut maanpuolustuksen saralla enemmän kuin olisin voinut saavuttaa sotilaslentäjänä. Vaikka ikää on jo melkoisesti, niin toimin edelleen maanpuolustuksen saralla.
Meillä on tapana kohdella sillä tavalla kun itse antaa itsestään julki jos rähjää sitä samaa saa itse
Kun ensin miettii puheitaan sitä voi sanoa että et tuo julki sitä mitä mietit terv tepivaari
Sotilaslentäjän raamit olivat tiukat, fyysinen pituus; piti mahtua kuin formulaan, en mahtunut, eri parillisilla silmillä ei onnistu. Monta muutakin kriteetiä kuin Mansikka. Kauhea ja pirun vaativa kumutsumustyö koko perheelle.
Kaverini on liikennelentäjä. Homma on kuin turistibussin kuljettajalla. Paremminkin kirjanpitäjän cheking- cheking- listoineen automaatilla. Vähän itse lentämistä, enemmänkin ilmassa oloa.
Kuulemma kaikkien maksa ei ole kestänyt siviililentäjän ammattia…
Tulin Tampereelle vuonna 1966 Näsilinnankadun puutaloon ja se oli kuin olisi tullut ajassa 50 vuotta menneisyyteen. Puulämmitys ja huussi pihan perällä. Hesa jäi taakse jne.
Tamperekin on nykyään niin iso että se on monta pientä kaupunkia melkein yhdessä. Hervannan rajalla tarvii jo viisumin, passi ei riitä. Paljon näkee kun katsoo mihin kaupunginosiin laitetaan rahaa ja kehitystä, mihin ei. Päättäjät ovat suosikkinsa valinneet.
Väärin!
Ei, vaan ne kaupunginosat joista ei äänestetä valtuutettuja, eivät kuulu valtuustossa. Meidän vika. Nääs.
Itselläkin jäi astronautin hommat ihan vaan hakematta jättämisestä kiinni.
Mun pojallanikin on voittoatavoittelematon urheilujoukkue! 😉