Vapaussodan aikana osa suomalaisista punaisista nousi aseelliseen kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua Eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan – Venäjän yllyttämänä ja Venäjän ruhtinaallisesti aseistamana:
https://jput.fi/Punaiset_aloittivat_aseellisen_k.htm
Silloinkaan kaikki demarit eivät hyväksyneet punakapinaa, joka oli Suomea vastaan ja Venäjän puolesta.
Talvisodan aikanakin osa suomalaisista punaisista taisteli Venäjän puolella ja Suomea vastaan. Jatkosodassa sama juttu.
Jatkosodan jälkeen demarit olivat jakaantuneita. Osa toimi Venäjän hyväksi Suomea vastaan, mutta osa halusi säilyttää Suomen itsenäisyyden – näitä viimeksimainittuja on kutsuttu asevelisosialisteiksi. Halusivat Suomen säilyvän itsenäisenä, mutta halusivat sosialismia. En rupea psykiatriksi, mutta moinen nostaa epäilyksiä järjen lahjoista.
Parhaillaankin esimerkiksi täällä Pirkan Blogeissa korkealle arvostamani Niilo lukeutunee niihin asevelisosialisteihin. Hän aivan selvästi on valmis puolustamaan Suomen itsenäisyyden säilymistä, mutta sisäpolitiikassa on ihan punainen – eli käytännössä hyvästä halustaan huolimatta toimii Suomen itsenäisyyttä vastaan.
Tässä maassa mielipiteille on verrattain paljon tilaa.
Tampereen politiikassa aseveliakseli on tunnettu suure ja merkittävä osa historiaa, josta kirjakin tehtiin. Sitä yhteistyötä katsotaan useimmiten lämmöllä, kun päätettiin mennä yhdessä eteenpäin vaikka aatteissa on eroja.
Muistan senkin, jos sinulla ei ollut punakantista jäsenkirjaa perstaskussasi, niin et päässyt edes siivoojaksi.