Harvinaisen hyvä ”Länkkäri” vuodelta 1972.
Kertoo miehestä, joka oli saanut tarpeekseen Meksikon sodasta ja sivilisaatiosta, sekä halusi mennä elämään yksin Rocky Mountain vuoristoon. Metsästää ja kalastaa henkensä pitimiksi – vaihtaa metsästämiensä turkiseläinten nahkoja tarvitsemiinsa tuotteisiin, mutta pysyä yksin vuoristossa.
On aikakaudelta karkeasti 1800-luvun puolivälistä, jolloin ei vielä ollut revolvereita, eikä ”Winchestereitä”, vaan suustaladattavia kertalaukausaseita. Tykkäsi puolituumaisesta (.50) Hawken-kivääristä – riitti kertaosuma karhuun tai hirveen. Oli sen aikaisiin kivääreihin myös tarkka varsin pitkältä matkaltakin.
Aluksi erätaidot eivät riittäneet metsästykseen, kalastamiseen, eikä oikein edes nuotion tekemiseenkään. Inkkareista löytyi sekä ystäviä, että vihollisia.
Ei se yksin eläminen loputtomiin onnistunut, vaan välillä kerääntyi kummallinen, mutta onnellinen perhe ja oikea kotikin, mutta sitten …
Suosittelen elokuvaa lämpimästi.
Monta olen länkkäriä nähnyt, mutta tämä filmi taitaa olla minulta näkemättä. Katsoin elokuvan tiedot netistä, vaikuttaa mielenkiintoiselta filmiltä.
Ensimmäisen länkkärini näin poikosena kotikyläni Maamiesseuran talolla. Filmi oli Jesse Jamesin paluu (julkaistu 1950). Kokemus oli mahtava, sarjakuvista ja Zane Greyn romaaneista (etupäässä) tuttu villi länsi muuttui lähes käsinkosketeltavaksi. Kympin arvoinen kokemus!