Leikataan taas vähän…
Vaihtoehtoinen investointimalli varakkaille yrittäjille ym. ”lottomiljonääreille” niin kuin tämä rakennusalan miljonääri Haavisto: Valtion tiet ja infra ovat kuralla. Päärata pitää kunnostaa.
No, sen sijaan, kun nämä rakentajamiljonäärit ym. yksityisen suurpääoman haltijat rakentavat itselleen ökyasuntoja tms., voisivat sijoittaa osan pääomistaan yhteisen infran ylläpitoon leikatuilla koroilla.
… ja kun suomalaisen luonnon kulutuskellon aikakin meni jo umpeen niin, juuri myös siksi.
Talohan ei ole milläänlailla hieno, eikä varmastikaan mukava asua. On siinä saanut pulittaa toisenkin euron valtion taskuun veroina. Näitä vaan enemmän niin hommat hoituu.
Tuollahan rakentaa jo 10 kohtuuhintaista asuntoa ja tilaviakin hyvien palvelujen ääreen.
Minäkin nuorempana olin ostamassa Vuoraaresta korkean kalliotontin meren
yltä ja louhia sinne sisään ekoasunnon ja merimaisema koko fasaadilta.
Joku rontti sen toteutti 20 vuotta sitten.
Vaimo 4- raajajarrutti.
Sitten olin ostamassa Tuusulan hylätyn sorakuopan suurine ”pohjavesijärvineen” 80- luvun alussa. Sinne pohjoisrinteen hiekkavalliin kaavailin 20 upotettua eko-rivaria katettuna fasaadit ja piha-alueet lasikaton alle kuin suuri kasvihuone.
Sen työnimi oli ” Pikku Kreikka”. Olisi ollut talvilämmin.
Hitto, kun Stockmann sai sen haltuunsa ennen minua.
Nopea raha syö hitaat.
No jospa hän rakennutti asuntonsa aivan itselleen miksi siitä pitää vanhuksenkaan elää home röttelössä joissa asuu liiankin moni
Mutten näe tuossa mitään sellasta josta pitäisi arvostella jos hänellä on varallisuutta tehkööt asuntonsa sinne missä viihtyy terv tepivaari
Pitäähän tota Heikkiä vähän sääliä, kun sillä on ollut noin kurjaa, mikään ei ole onnistunut!
Rakennuttaja tosin työllistää ja se on hyvä.
– Itse vähillä rahoilla itse pienen mökin,
mutta senkin rakennustarpeista valtio sai arvonlisäveron…
Jos omilla rahoillaan rakentaa semmoisen kodin kuin haluaa, eipä siinä ole nokan koputtamista.
Kaikki todennäköisyys on, että nämä henkilöt ovat sijoittaneet suomalaiseen yritystoimintaan aikas paljon ja osaltaan aikaansaaneet merkittävää työllisyysvaikutusta.
Totta kai saa tehdä, mitä melkein haluaa, mutta joskus tuntuu että järki, kohtuullisuus ja raha eivät ole sukua keskenään.
Järki ei asiaa kyseenalaista yhtään mitään kun ihminen haluaa isomman ja homeettoman talon hän saa sen omalle tntilleen myös tehdä
Kohtuullisuus mitä sitten lieneekää sillä ei ole asunnon tekoon mitään sanottavaa terv tepivaari
No, ei tietenkään !
Minun ei taas tarvinnut itse rakentaa ja pilata maisemia, kun joku muu oli rakentanut pikku kartanomme 1850- luvulla meren rantaan, 5 h:n kukkulatontille, ja joku oli sen nykyaikaistanut. Oli siinä tilaa ja huoneita, ettei sormiin mahdu ja kaupunkiinkin vain 12 km. Lämmityskin vaikka halkoliiteristäistä, jos siitä tykkäsi. Sai siinä toisiaan joskus etsiä, kun minä olin joskus jo kalalla merellä tai peurojen kyttäysasemalla kukkulalla naapurin kanssa tai lähimetsiä koluamassa. Tai naapurin pallopoikana viereisellä golf-kentällä. Mutta pakkohan sitä ”karanonherralla” oli olla usea autokin; Jeepillä metsiin ja Amazonilla kaupunkiin.
Aikaahan siinä ylläpidossa kului ja traktorin pukilla istumassa, ettei oikein töihin kerinnyt.
Eikä tuo nyt paljoa maksanut, kun oli itse maaorja, metsäläinen, kalaverkkojen paikkaaja tai kalanperkaaja muista pajahommista puhumattakaan.
Aikansa kutakin.
On tämä kaupunkiasuminen kahdelle hengelle mukavaa kunhan on vain valoa ja
maisemat. Eikä vieraita tule joka viikonloppu ihmettelemään ja ruokapitoihin.
Tuohon Heikin avaukseen. Vaimoni kanssa viime vuoden lopulla mietiskelimme tuota asuntoasiaa ja päädyimme seuraavaan ratkaisuun. Muutimme Forssaan ja vuokrasimme kaupungilta, aivan keskustasta 50 neliön 2h+tupakeittiö, kaksikerroksinen rivitaloasunnon, kuukausivuokra 640,00 euroa/kk.
Sinne veimme pikkuisen irtaimistoa, vaatteita, astiastoa, yms minä esim pari virkamiekkaani; käyrä ratsuväen perinnesapeli ja opistoupseerin suora virkamiekka.
Kaikki muu jäi sinne Myllykylän kiinteistöön.
Sitten vaan ilmoituksia irtaimiston myynnistä ja kas kummaa, ensimmäinen asiakas teki heti tarjouksensa, ei tosin riittävästi mutta hetken neuvoteltuamme sopimus syntyi.
Sovimme, että kun rahat ovat tilillämme, ilmoitan oikeudesta tyyhjentää kiinteistö. Kävipä sujuvasti.
Vielä samana päivänä summa putkahti tilillemme ja tein s-postitse ilmoituksen. Simppeliä.
Olihan silloin käyttötilillämme varsin pullea olo ja pikaisesti sitten ostimme 100g ja 200g kultalaattoja isolla osalla summasta ja vein ne sitten pankkimme tallelokeroon siellä olevien muutaman laatan kaveriksi.
Me kun emme viitsi millään arvopapereilla alkaa pelailemaan; kultalaatta on simppeli leimattu laatta ilman mitään korukuvioita. Näin päätimme menetellä myöskin talokaupan toteuduttua ja sillä hyvä.
Tämä pieni asuntomme on osoittautunut meille juuri sopivaksi; kaupat ja pankit yms, lyhyen kävelymatkan päässä, rauhallinen sijainti ja vähäinen liikenne.
Näin ne asuinolosuhteet muuttuvat iän myötä.
Tuohon edellämainittuun kommenttiini ja sen mukaisiin tyoimenpiteisiin liittyy myöskin autoistamme luopuminen.
Laskeskelin tuossa, että nykyisessä kuosissamme elämämme on sujunut siten, että kuukausittaiset menomme ovat huomattavasti tulojamme (eläketulot) vähäisemmät. Se on hyvä asia.
Kunhan nyt saisin tuon tilaamani ja maksamani polkupyörän, helpottuisi tuo kulkeminen vähän kaikkialle.
Vaimoni kulkee kauppa- yms reissunsa tuommoisella potkurollaattorilla, jolla pääsee kaupan sisätiloihinkin, eikä tarvitse kanniskella ostoksiaan.
Siis näinhän sitä sitten on tullut muokattua tuota elämisen konseptiamme ja hyvä näin.
Huonoilla ilmoilla taksi on ollut kulkuneuvomme.
Ei muuta asiaa mulla, mutta olen saamassa Remppatorin mainoksesta ”korvamadon”.
”Silmämato ” voi olla seuraava vaihe.
Alkaa se kälinä täälläkin sattua korviin samoin kuin se sortterin mainos.