Olen ihmetellyt puun kasvatusta erikoisella tavalla Tampereen Aleksanterin kirkkopuistossa, jossa on muutama yli 100-vuotias puu, joka on ympätty luultavammin keskelle emokantoa, joka taas on satoja vuosia vanha.
Täällä on käytetty kolmiovarttamista tai havainnon mukaan taimelle on porattu keskelle kantoa reikä ja ympätty taimi siihen.
Miksei sitä tehdä metsänhakkuun yhteydessä suoraan kaadetun puun kantoon ? Olisi luontainen valmis ravinteikas kasvupaikka juurakkoineen. Latvuksesta hyvä pätkä ja ymppäys suoraan emokantoon.
Geneettinen perimä siirtyy sellaisenaan.
Varttaminen
- kantapuuksi valitun oksanpätkän liittämistä perusrunkoon
- varttamistapoja ovat: a) liitevarttaminen, b) kuorivarttaminen, c) kolmiovarttaminen
- tapa valitaan perusrungon ja vartteen välisestä paksuussuhteesta
- varttamalla perimä siirtyy uuteen kasvualustaan- emoon.
Eipä möllömpää. Taidan kokeilla. Muistelen, että omenapuun varte saattaisi menestyä pihlajan rungossa.
Vuosikymmeniä sitten yritin liitevarttaa omenapuuta omenapuuhun. Yksikään ei onnistunut. En tullut uusineeksi koetta.
Puutarhahommissa eri omenalajikkeiden varttaminen yhteen runkoon pihlajaankin on paljon käytetty malli.
https://www.luke.fi/fi/blogit/varttamalla-jalostushyodyt-metsatalouden-hyodyiksi
Tuttu juttu. Mutta tätä kantoon ”varttamista” ei ole muualla näkynyt tai kuullut.
Lisäsin aloitukseen kuvan puistosta, jossa oikealla näkyy yksi kantoon vartettu puu. Suurenna.
Saattaa olla jumalattoman paljn kalliimpaa, kuin taimenen upotus maahan.
Uutta työtä:
Metsäkone edellä, mönkijä perässä kairaamassa kantoon sopiva reikä metsäkoneen osittain karsimalle latvukselle.
Erillisellä konella yhtä syvä/ halk. reikä kantoon kuin latvuksen tapille( koneella tappikin) ja kantoon pystyyn ja pihka-ainesuojaus.
Ei kiinnosta hirviäkään. Kasvu yli 10 v edellä taimi-istutusta.
Kiinnostava avaus, pitää sanoa, Menee vähän yli osaamiseni. Oma polttopuiden kaato on sellaista että metsä ei koskaan näytä kaadetulta, vain yksi sieltä ja toinen täältä.
Katselin metsämaisemia Tre- Ikaalinen- Isojoki- Kristiina
Maisema oli monin paikoin kuin hävityksen kauhistus avoraiskauksineen- hirvitti.
Siellä voisi tuon raiskion sijasta olla kaunis ympätty metsän alku koko alueella, jos tämä idea voitaisiin toteuttaa samalla kaadon yhteydessä.
Tässä lisävinkkejä:
– karviaista herukan runkoon
– aroniaa pihlajaan
https://keskustelu.suomi24.fi/t/1715721/varetettu-viinimarjapensas–puu–
Varttamisella voidaan saada yksi runko tuottamaan useita eri omenalajikkeita. Onko siinä mitään järkeä ?
Eri lajikkeet kypsyvät eri aikaan ja myös erilaisissa maaperissä ja olosuhteissa.
Pienelle tontille tarvitsee istuttaa vain yksi puu, jotta omenoita riittäisi pitkään, huvituksesta talvilajikkeisiin asti.
Melba, Åkero, Antonovka, Astrakan, Valkeakuulas, Kanelit, Huvitus…
Sariola Eräjärveltä kotoisin olevana olisi kiinnostava.
http://www.niittytila.com/index.php?route=product/product&product_id=346
Kuhmalahdella mummoni teki paljon kokeiluja. Meillä taisi olla parhaimmillaan n. 15 puuta. Niistä kokeiluista kaksi oli varsin onnistuneita. Toinen saattaa olla vielä silloisen naapurin pihassa.
Toinen tuotti läpikuultavia aromikkaita omenia.
Mutta se tuhoutui siinä samaisessa raekuurossa, jonka muodostamassa maanpeitteessä velimies kävi virkistätymässä saunomisen lomassa.
Se läpikuulatava oli vaalea Astrakan.
Jotkut isot valkeakuulaat myös.
PS. Meillä oli kymmeniä omenapuita ja hoito useimmiten meikäisen ja sisarusten vastuulla.
Leikkaus keväällä isän.