Tänne omalle aatelispaikalleni n:o 9 pääsin ”aseman lukon” versio 1 oven lukon kautta.
Urut soi hyvin, vaikka palkeet hiukan falskasivat.
No, taisi kuitekin olut hengenheimolaiseni vm. 1700 Kristiinan kaupungin vanhassa kirkossa.
Uskomaton vanha rannikkokaupunki vanhojen kaupunkiemme joukossa.
Siellä tapasi vain ärkoopeelaisia ei yhtään per…äseinäjokisia, oli rauhoittavaa.
On tuo ollut aikaa. Sunnuntai lepopäivä. Kaikki kynnelle kykenevät matkaan hevosella, veneellä, kävellen pyhätamineissa.
Kaikilla kuntalaisilla oma nimetty paikka säädyn mukaan. Perällä vapaapaikat
säädyttömille.
Saarna oli pitkä ja väsyttävä joko ruotsiksi tai latinaksi.
Lueteltiin syntyneet, kuolleet ja rangaistut. Jalkapuihin rötösherrat.
Joissakin kirkoissa oli kamiina, joka sitten poltti kirkkoja. Muuten Kerimäen kirkossa on kamiinat edelleen nähtävissä.
Voi vain aistia tuota aikaa vanhoissa kirkoissa kirkonmäellä, kunnan komeimmalla paikalla.
Niimpä. Kirkkouskovaiset ovat jakaneet kansaa arvonsa mukaan ja ne parhaat hautapaikat ovat etualalla.
Ihminen ei ole tasa-arvoinen kuollessaankaan.
Tosin ajat ovat muuttuneet joten kirkko hakee paikkaansa.
Kyllä niillä hautakivillä edelleen pyritään näyttämään paikka yhteiskunnassa. Sukuhaudat sen kertovat.
Ainoastaan sankarihaudat ovat tasa-arvoisia sekä tuhkatut.