Helsingin musiikkitalo sai suuren pesämunan, 4 mlj. € Kaija Saariahon testamenttista rakentaa yhdet maailman upeimmista, 124- äänikertaiset konserttiurut. Urut on myös visuaalisesti fasadissa olevine pilleineen taideteos. Projektissa on ollut mukana joukko eri alojen ammattilaisia timpureista huippu-urkureihin kuten suomalainen Jan Lehtola ja ranskalainen Oliver Latry.
Ensimmäiset pääosin lahjoitusvaroin hankitut urut rakennettiin Lahden Sibeliustaloon v. 2007. Varat saatiin kansan ja yritysten kolehdista, jota kolehtia keräsi Lahden Kansanvälisten urkuviikkojen johtaja, myös edesmennyt Erkki Krohn.
Urkutaiteilijat Jan Lehtoja Ja Oliver Latry olivat myös silloin mukana ja konsertoimassa Ristin kirkossa ja auttamassa näin varojen hankinnassa.
Kun Tv-1 Arenan ohjelman lopussa Jan Lehtola soittaa Bachin Toccatan, pehmenee kovinkin sielu sointujen sinfoniassa.
https://areena.yle.fi/1-66192158?seek=0
Kunpa pääsisi näkemään ja varsinkin kuulemaan livenä. Mutta matka kotoa on pitkä, emäntä huono matkustamaan eikä minua yksin päästä. Hatunnostoni edesmenneelle Kaija Saariaholle kulttuuriteosta.
Saariaho ei ole niitä helpompia kuunneltavia, tätä HUSHiakin olen yritellyt mutta ei tahdo millään avautua niin lähellä maan pintaa kulkee ymmärrykseni rajat ja sama ongelma kun satun kuulemaan Käärijää tai vastaavaa artistia.
Sama vika ”hartikaisella”. Musiikkimakuni on kyllä laaja eri lajeissa klassisesta, kevyeen tanssi tai rockiin, rautangastakin Agentteihin. Jossain joku raja pitää mennä, Popeda- spektaakelikaan ei ole musiikin tällä puolella.
Sen perusvire on melodinen. Mikään rap tai raskas ei mene mitenkään jakeluun. Se on jotain sairasta ja muuta kuin nimeltä musiikki, jota sanaa ne loukkaavat.
Jo ennen kuultuani urkuvalmistajan näkemyksen konserttitalon akustiikan soveltumisesta suuriin konserttiurkuihin, epäilin samaa. On hankala yhtälö. Siksi äänikertoja on lisätty lähes tuplat vrt. kirkkourkuihin.
Tässä voi verrata, miten sama Bacin toccata soi suuressa kirkossa.
https://youtu.be/8tpzyYFqJWM?si=QGQpXNhGpkW5OCq3
Aika hurja loppu tuossa Bachin toccatassa
Koneita silti ovat nuot urutkin terv tepivaari
Ne ovat samaa kokoa kuin lentäjille jumbo jet, tekniikan ja sen osaavan käytön yhdistämistä, joskin niissä on vai kaksi poljinta ja pari käsikahvaa joy-tickeineen.
Tässä nuoren naisurkurin mestarillista Bachin toccataa, aivan käsittämättömän taitavaa:
https://www.youtube.com/watch?v=erXG9vnN-GI
Tiesi tyttö mihin hyppysensä ja kinttunsa pistää. Nautittava esitys ja silmänruokaakin, urkurin lisäksi katedraalin lasi-ikkunat ja ne vanhanaikaisen prameasti koristellut urut. Että kiitokset vaan vinkistä ja linkistä.
Urkuri on Liene Andreta Kalcinema Rigan katedralissa. Avasin pöytäkoneen ja kuulokkeet korville, mahtavaa.
Todella haluaisin kuulla niillä soitettavan Sibeliusta. Oletan että osa minunkin verorahoista on siellä yhden pillin osalla…
Minulla taas Lahden Sibeliustalon pilleissä omasta lompakosta.
Pari dokumentaarista juttua lukenut näistä uruista. Olisi kiva kuulla jos olisi sopiva konsertti joskus (ja pää kestäisi ajatuksen Helsingissä käynnistä).
Tukholman Konserthusetin urkuja olen kuullut, Nobuo Uematsun musiikilla. Se oli ilo.
Jos olisin vielä ihan nuori, saanut saanut opinnot ”pitkälle” pianolle pääaineeksi ja joku läheinen olisi ollut kirkon kanttori, niin elämän suunta olisi ollut todennäköisesti joku muu.
Mutta turha jossitella.
Sen verran jossittelun sijaan, että se klassinen pianokoulu on suoritettu, veri veti Hammondeihin ja omaan oto.musiikkibisnekseen.
Mutta, kun pääsee oikeaan jalkatyöhön ja satojen pillien vinguttajaksi, tuntee olevansa pilvien veikko.
Saati kuunnella, kun joku osaa ihan oikeasti !