No, olen jo harjoitellut kotona ja studiolla tonttujen Jouluyötä ja Joulupukki Purralta pusun sai. En kehtaa sanoja tänne panna…
Mutta kuitenkin tuli juhlamieli, kun muistan, mitä pitää silloin tehdä, kun eniten vit… aa. Räpläsin valitut nuotit eteen, avasin soittimen luukun, virran päälle ja urut auki. Ensin mielen virkistykseksi Hoosiannaa kaikelle hyvälle menneelle ja Daavidin poika lingolla goljatin perään. Mieli kohentui.
Sitten Sylvian Joululaulu, jonka alkusoitto on sykähdyttävä, kun siihen lisää viuluorkesterin taustalle. Se oli kuin viisikon seireenien laulu jo nyt tuhotulle tulevaisuudelle.
No, enkeli taivaalta lausui ja vilautti, että älä välitä, anna välitystoimiston välittää työttömille kylmää kättä minultakin. Tein töitä ja vilkutin pilven reunalle- kiitos vilautuksesta. Enkeli Taivaan- kiitos !
Ja lopuksi otin esille bravuurini, kaikki diskantit, 36 jalkaiset bassot päälle, orkesteritaustat, morkoolit maksimille ja ryhdyin Ludvig van Beethovenksi: ”Jumalan kunnia luonnossa” jota itse asiaa, luontoa kuin säveltäkin rakastan yli kaiken.
Käsittämätöntä että reilussa vuodessa Orpon hallitus onnistunutkin saattamaan maan liki selvitystilaan niin hyvän pohjan kun edellinen hallitus jätti mistä olisi niin hyvä ollut samoilla periaatteilla jatkaa.
Kun ne ”samat periaatteet kuin edellinen hallitus” olivat Orpon emävalhe.
Edellisen kriisihallituksen tavoite oli lähteä sopeuttamaan lähes samoin tavoittein kuin tämä, mutta toisin painopisten kuin tämä suruton saksihallitus.
Siellä olisi ollut uusi työ, toiset veron kiristykset, kilpailutukset, mutta ei köyhimmän kansakunnan suruton köyhyyteen ajaminen. Eikä sopeuttaminen olisi tapahtunut näin, vaan usean vaalikauden aikana, kuten se velkakin on syntynyt.
Heikkilä aina riettaat törsäilyhalut mielessä.
Jäävuoret sulavatten ja sillee. Kansa olis terveempääkin, jos vähemmän hotkisi.