”Viitasen Piia ei vaadi Helsingin Sanomien haastattelussa veronmaksajien rahoja laulujensa tekemiseen. Viitanen nostaa esiin sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmän epäkohtia.”
Kirjoittajan mukaan sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmä ei tue taiteilijoita heidän ansaitsemallaan tavalla.
Sikäli, kuin minä ymmärrän, sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmä perustuu nimenomaan veronmaksajien rahoihin eikä suinkaan tule mistään taikaseinästä.
Kirjoittajan mielestä muut hmiset eivät ymmärrä, että taiteilijalla on oikeus samanlaiseen toimeentuloon taiteensa laadusta ja lajista riippumatta.
Esimerkiksi sitten voisi ottaa vaikka käsityötaiteilija-Taiston, joka veistelee kauniita ja taiteellisia puulusikoita eli siis on taiteilija.
Jostain syystä puulusikoiden teko ei ole taloudellisesti kannattavaa, koska yhteen lusikkaan menee päiväkin ja hintaa saa vain pari kymppiä.
Kirjoituksen ideologian mukaan Taistolla siis olisi oikeus saada sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmästä loput rahat elämiseensä, koska on taiteilija.
Jostain syystä epäilen, ettei kirjoittaja näitä taiteilijoita ole tukemassa, vaan vain näitä musiikin ja muun ”kulttuurialan” piirissä harrastelevia taiteilijoita.
Taiteilijaa voi verrata yrittäjään.
Jos työt menee kaupaksi rahaa tulee
ja verot pitää maksaa.
Jos homma ei tuota tulee konkurssi jne…
Musiikkitaiteilijat saavat syyttää 100% itseään että pelaavat tekijänoikeusmafian säännöillä. Heidän ei olisi pakko. He voisivat saada korvauksen musiikkinsa esittämisestaä ja myynnistä, mutta ovat valinneet surkean tien. Se ei ole kenenkään muun vika kuin heidän.
Suomessa on tuhansia taiteilijoita jotka ei saa muuta apua kun keikkarahansa aina ei edes niitä
Mistäpä ne verot sitten maksaa kun ei tullut palkkiotakaan terv tepivaari
Taide ei ole mikään yksi nimi tai aihe. Se on erittäin laaja osa elämää esim. huipputaiteilijoineen, jotka olivat köyhiä elinaikanaan, mutta kuoltuaan teokset miljoonien arvoisia.
”Ihe-taide”, mitä se on. Menkää Koulukadun ex-kulkutautisairaalan pihalle tai ympäristötaiteilojoihin Jaakkolan taidepuistoon Tammelan-Urjalan kulmille tms..
Se, miten raha ja ansaitseminen niihin liittyy ???
Mutta nyky”kääriät” jne., ovat enemmänkin sitä, mitä löytyy Korkeasaaresta.
Et sitten varsinaiseen asiaan mitään kommentoimista keksinyt?
Puulusikka ? Taide ? Mitä taidetta se on, ihan kuin pohjalaispuukon tekeminen. Se on käyttöesinesuunnittelua.
Minä veisin kakarana Mora-puukolla ja lampetti kaivertimilla vaarini muotokuvan piippu suussa haapalankun pätkään. v. 71. Oli ihan ihensä näköinen kuulemma.
Tuolla se nököttää marjapensaan vartijana 50-v
ikäisenä. Se oli taideteollisen muotoiluni virstanpylväs. Vaari antoi 5 mk.
Kyllä se puulusikan teko saattaa olla yhtä lailla taidetta, kuin jokin minimaalisakin musiikin harrastaminen.
Vai onko niin, että joku hk määrää, mikä on taidetta?
On se kumma, että kommentti on aina myös nälvivä henkilökommentti , jos on eri mieltä.
On se kumma, että katsot olevasi oikeutettu määräämään, mikä on taidetta.
HK tekee virtsanpylväitä!
Toinen tonttu-ukko Impivaarasta !
Olin juuri koko viikonlopun tekemässä kulttuuritapahtumaa, jossa oli taiteilijoita vaikka miten paljon. Teemme vapaaehtoisesti pääsymaksuttoman tapahtuman, jossa pienituloisimmat taiteilijat voivat myydä teoksiaan nimellisellä, ei edes kuluja kattavalla pöytävuokralla. Se onnistuu, koska rakastamme taidetta ja kulttuuria ja katsomme sen panostuksen arvoiseksi. Ilman taidetta ei ole elämää.
Siksi suhtaudun äärimmäisellä vihamielisyydellä tahoihin, jotka käyttävät hyväksi taiteilijoita vihamielisiin tarkoituksiin (kuten to-mafia) ja äärimmäisellä pettymyksellä taiteilijoihin jotka toimivat heidän hyödyllisinä idiootteina.
Mielestäni kun yhteiskunta tukee taidetta ongelmaksi nousee taiteen laatu. Kriteeriksi ei pidä nostaa sitä että elääkö taiteilija myymällä taidettaan vaan juuri laatu ja aloittelevien kohdalla se että ovatko kehityskelpoisia sillä uskoisin että on paljon heitä jotka vain itse kuvittelevat olevansa taiteilija ainesta.
Mutta mistä löytyvät osaavat ja objektiiviset tuomarit, siinä iso pulma että verorahojen jako taiteelle palvelisi tarkoitustaan, menisi luovan tai kehittyvän taiteilijan tueksi.
Malta ottamatta tässä yksityiskohtana esiin arkkitehtuuria, onhan se kieltämättä taiteen laji. Sen tuloksia joudumme kaikki päivittäin katsomaan tykkäsimme sitten luomuksista tai ei. Siinä ei usein ongelmaksi nouse arkkitehtien tukeminen vaan paikoin monimutkaisten ja lennokkaiden luomusten toteuttamisen ja ylläpidonkin kustannukset.
Itse harrastan ite-taidetta, monimuotoisia lypsyjakkaroita, puunkantotelineitä ja perinteisistä malleista poikkeavia linnunpönttöjä. Jotkut naapurit virne suupielessään maininneet niitä ”taiteellisiksi” mutta vain omaksi ilokseni ja usein kuten olen saanut havaita myös pikkulintujen iloksi.
Arkkitehtuuri on todella niin jakavaa, että osa on vain teollisesti monistettua lasi-betonilaatikkoja.
Sitten ovat ne oikeat arkkitehtoniset työt kuten Reima ja Raili Pietilän Dipoli, Metso, Mäntyniemi. Alvar Aallon työt Finlandia talo, Enso. Jugendia; Wivi Lönn Federley jne….
Kuvaamataide, kuvanveisto, musiikki jne…
Ihe(ite)-taide on oma juttunsa.
Mutta kerroppa missä Tampereella on Aallon tuotteita nähtävillä ja mikä niillä on nimi terv tepivaari