”Saamelaiskäräjät kritisoi Suomen valtiota, koska saamelaisten kanssa ei ole neuvoteltu Suomen ja Yhdysvaltain puolustusyhteistyösopimukseen (DCA) ja puolustusliitto Natoon liittymiseen liittyvissä asioissa.”
Meinaako saamelaiskäräjät, että he ovat osapuolia Suomen valtion puolustusasioissa?
Varmaan olisi esitetty joukko suuria vaatimuksia eduista saamelaisille korvaukseksi asiasta.
Saamelaiskäräjät on toimija jotka ovat tottuneet ottamaan sen vallan minkä kokevat omakseen. Sinänsä ihailtavaa.
Vaan toki koko nykyinen saamelaiskäräjät on laiton ja oikeuden päätöstä halutaan boikotoida.
Tuo on melkoinen soppa.
Saamelaisuutisten perusteella (Suomi, Ruotsi ja Norja): aina ne ovat kitisemässä jotakin.
Esim. perinteinen poronhoito. Mitä perinteistä on loislääkityksessä, siinä että m-kelkoilla viedään poroille ruokaa tunturiin, eloa kerätään erotukseen helikopterin avulla ja siinä että poroja on laitumiin nähden liikaa.
Eipä sillä, Ruotsissa poronhoito on mahdollista vain saamelaisperäisten keskuudessa, Suomessa poronhoitoalue kattaa lähes puoli Suomea.
Nykyinen poro on tuontitavaraa Ruotsin tuntureilta, metsäpeura oli Lapinkin alkuperäinen asukas.
Oikeastaan Lapin alkuperäiset peurat ovat tunturipeura (rangiferus tarandis) ja poro ihmisen kesyttämänä (rangiferus tarindis tarandis).
Saamelaiset kun metsästivät Suomen tunturipeuran 1800 luvulla sukupuuttoon, jäi vain poro.
Metsäpeura (rangiferus tarandis fennica), ei juurikaan Lapin alueella esiinny, tai ole esiintynyt. Pohjoisin alue on Kainuun maakunta ja sieltä etelään.
Myöskin metsäpeuran kohtaloksi muodostui sukupuutto, 1800 luvulla Suomen alueella, liiallinen metsästys. Kunnes sitten itärajan takaa Kuhmon alueelle levisi idästä metsäpeuraa, kuten myöskin Lieksan alueelle vähäinen kanta.
Suomenselän alueelle sitten siirtoistutettiin metsäpeuraa menestykseskkäästi ja kanta on nykyisin jo melko vahva.
Korjaus edelliseen; tarandus, ei tarandis.
Kun virheitä tulee, korjataan; ei rangiferus vaan rangifer.
Jyrkkä ei huuhaa-saamelaispolitiikalle
19.04.2023
Tämän blogitekstin on kirjoittanut Jouni Kitti – saamelaispoliittisesti aktiivinen pohjoissaamelainen, joka on toiminut mm. saamenkielisen Sápmelaš -lehden päätoimittajana vuosina 1980 – 1999.
https://jounikitti.fi/suomi/politiikka/eihuuhaalle.html
Käymieni keskustelujen pohjalta minulle on selvinnyt, että monilla kansanedustajilta ja virkamiehiltä puuttuu perustiedot siitä, mistä saamelaiskiistassa on kyse. Yritän paikata tämän puutteen.
Suomen nykyisellä alueella asuvat saamelaiset eivät edusta yhtä ja samaa yhteisöä, vaan useampia saamelaisia yhteisöjä. Kullakin näistä yhteisöistä on tai on ollut oma kielensä, niillä on oma historiallinen taustansa, perinteiset elinkeinonsa ja elämäntapansa, tyypilliset asunsa ja muut kulttuuriset tunnusmerkkinsä – lyhyesti sanoen omat kulttuurinsa, tai tarkemmin ottaen omat saamelaiset alakulttuurinsa.
Tutkijat ovat luokitelleet nämä yhteisöt käyttäen ensisijaisena niitä luonnehtivina ja erottavina tekijöinä niiden pääelinkeinoa ja siitä seurannutta elämäntapaa.
https://jounikitti.fi/suomi/politiikka/saamelaiskiista.html
Ei todellakaan yllätä.
Kokemukseni näistä porosaamelaisista eivät ole mairittelevia millään tavalla
En ole syvemmin saamelaisasiaan paneutunut mutta sellaisen havainnon olen tehnyt että liki aina kun saamelainen on äänessä julkisissa medioissa hän valittaa jostakin.
Tulee sellainen kuva että Lappi on paha paikka asua, valtio kohtelee kaltoin, heidän perinteitään loukataan monin tavoin ja että eri saamelaisheimot riitelevät keskenään.
Lappi ja Ahvenanmaa molemmat tahtovat sopeutua huonosti.
Metsäpeura.
”Metsäpeura, eli suomenpeura eli petra, näyttää ensinäkemältä tavalliselta porolta, joka se ei ole, vaan on kyse eräästä Suomen luonnon harvinaisuudesta.
1600-luvulla metsäpeuraa tavattiin vielä koko Suomesta. K.R. Melanderin mukaan sitä voitiin nähdä silloin Hämeessäkin, jossa se tunnettiin muun muassa silloisessa Sääksmäen kihlakunnassa.
1800-luvun lopulle tultaessa metsäpeura liiallisen metsästämisen ja mahdollisen peuraruton vuoksi oli kadonnut maastamme – viimeiset yksilöt ammuttiin vuosisadan lopulla Kittilässä.” – Internet/Tunturisusi.
Kirjassa ”Ounasjoen maa” (1989, käsittelee Kittilän historiaa) kerrotaan ”Peura oli tärkeä metsästettävä menneinä aikoina… Sitten seuraa kuvaus peuranpyyntitavoista, joista tehokkain oli väkiajo. Sitten sitaattilaina ko kirjasta:”Hyviä peuramaita olivat Kallon Porttitievat sekä Kallojärven ja Syväjärven välinen kuru…Kittilän viimeisen peuratokan, jossa oli 18 eläintä. hävitti Pokka-Pekka Savuaavalla 1883.”
Kirjan kirjoittaja Yrjö Niemelä ei täsmennä tarkoittiko hän peuralla tunturipeuraa vai metsäpeuraa. Minulla on ja ollut käsitys että hän tarkoitti metsäpeuraa. Tiedä häntä sitten.
Jos metsäpeura olisi esiintynyt myöskin Lapinläänin alueella, miksei se sitten levinnyt Ruotsiin ja Norjaankin.
Vuosisatoja metsäpeuran pohjoisin alue on ollut Suomenselän alue. Norjassa ja Ruotsissa metsäpeuraa ei esiinny.
Metsäpeuran ydinalueita ovat Komin, Arkangelin ja Äänisjärven alueet Venäjällä.
Pohjoisempana elivät tunturipeura ja siitä jalostettu poro; niin Venäjällä kuin Suomessakin.
Poron alkujuurethan esiintyvät historiassa siten, että metsästäjä/keräilijät saamelaiset keksivät vangita tunturipeuroja ja siten kesyttivät tunturipeurasta puolivillin kotieläimen, poron.
Metsäpeura (Ranngifer Tarandus) ja poro (Rangifer Tarandus Tarandus) ovat siis samaa alalajia; ei liene mahdollista, että metsäpeura (Rangifer Tarandus Fennica) olisi elellyt vielä kolmantena peuralajina Lapinläänin alueella.