”Taitelijat eivät aio katsoa leikkauksia hiljaa sivusta, vaan keräävät nimiä adressiin ja suunnittelevat mielenosoitusta itsenäisyyspäivän kynnyksellä.”
Kaikki on suhteellista.
Taiteella on arvonsa, mutta ei kohtuutonta sellaista.
Sen sijaan ns. ”taiteella”, missä joku itseään taiteilijana pitävä tekee surkeita tekeleitä ja ihmettelee, kun ei tuloillaan kykene elämään, ei todellakaan ole muuta arvoa, kuin se ”taiteilijan” harrastusinto.
Suomessa aivan liian monta itseään taiteellaan elättämään kykenemätöntä edellyttää yhteiskunnan kustantavan heidän taiteilunsa, mistä kansalaiset eivät halua mitään maksaa.
Meteli taiteen tukien pienentämisestä on mielestäni yksi osoitus narsistisesta suhtautumisesta omiin tekemisiin.
Tosiasiassa, kun valtion menoja on pienennettävä, se koskee kaikkia tukien saajia, vaikka suurin meteli näyttää olevan siitä, ettei näiden tukien maksajia veroteta lisää.
Olen tekemässä aiheesta itse selvitystä, tavoite olisi tammikuuksi saada valmista, koitetaan.
Lyhyt versio on, että todellakin taiteen pitäisi tulla pöytään keskustelemaan ja haastaa itsensä – ei vain passiivisesti odottaa että rahaa tulee ja rahaa tulee.
Julkisia tukia voi perustella, jos lopputulos on jotain kaikille avointa ja maksutonta kulttuuria. Jos pääsylippuja myydään, sitten tukia ei mielestäni pidä antaa.
Tietynlainen ””eliittinä”” itseään pitävä porukka pitää tuota nykytaide-genreä yllä, mutta tuolla ””eliitillä”” on yksi vallitseva piirre ja se on munattomuus.
Yksikään tuosta ””eliitti””-porukasta ei huomauttaisi sivumausta, vaikka taiteilija olisi kussut boolimaljaan, niin kyllä se totuus tulee ihan muualta.